Olen valmistunut talonrakentajaksi vuonna 2012 ja alan töitä tein ensimmäisen kesän valmistumisen jälkeen. Pohdin usein jo opiskelujen aikana, onko tämä minulle oikea paikka, mutta vanhempani aina ohjeistivat, että käy koulu loppuun ja katso sitten uusia tuulia. Vuonna 2013 päätin, että en halua tehdä tätä loppuelämääni. Minua oli aina kiehtonut puku päällä kävelevät ihmiset ja tuolloin pidin heitä inspiroivana näkynä itselleni. Pohdin usein, että nuo kaverit tekevät rahaa ja heillä on vapaus tehdä isoja asioita, mistä haaveilin, mutta rakennusalalla tunsin itseni lukituksi tietynlaiseen häkkiin, jonka koin olevan hyvin rajoitettu ja ohjaava, miten minun tulee toimia päivästä toiseen.

Moni ystävistäni oli ryhtynyt yrittäjäksi tai lähtenyt opiskelemaan yliopistoon kauppakorkeakouluun ja koin, että jään jälkeen heistä, koska olihan haaveenikin samansuuntainen. Löysin ilmoituksen myyntiedustajan paikasta ja lähdin kokeilemaan siipiäni alalla. Näihin samoihin aikoihin päätin tehdä muutoksen oppimiseeni ja puhelimen käyttöön. En enää halunnut seurata Facebookissa, mitä kaverini sinne kirjoittavat, enkä kokenut Iltalehden tai muiden Suomalaisten medioiden antavan minulle minkäänlaista oppia. Vaihdoin lehteni jenkkimedioihin, kuten Harvard Business Reviewiin, Business Insideriin ja Forbesiin, sekä ryhdyin seuraamaan heitä Facebookissa, jonne täkäläiset mediatalot alkoivat päivittämään uutisia enenevissä määrin. Muutin siis Facebookkini uutis- ja oppimisalustaksi itselleni. Vuosien saatossa havaitsin, että kyseiset mediat, joita seurasin, olivat alkaneet julkaisemaan toisinaan artikkeleita maailman talouspoliittisista tilanteista ja pääosin liittyen Amerikan Yhdysvaltojen talouteen. Alkuun artikkelit käsittelivät Amerikkaa vavisuttanutta finanssikriisiä, jota myös elokuva ”The Big Short” käsittelee. Artikkeleissa monet ekonomit kertoivat omia näkemyksiään ja välillä debatoivat aiheista. Nyt viimeisen kahden vuoden aikana nämä artikkelit ovat muuttuneet kerran kuukaudessa julkaistavista jokapäiväisiksi ja olen alkanut seuraamaan tilannetta yhä tarkemmin. Huomaan usein keskustellessani aiheesta liittyen maailman taloustilanteeseen, että en ole vielä riittävän syvällä, jotta kykenisin perustelemaan riittävästi puheitani, vaikka päivittäin luenkin kyseisiä artikkeleita, joten päätin alkaa kirjoittamaan niistä, jotta ymmärrykseni karttuisi ajan kanssa.

Olen tällä hetkellä tiimiyrittäjä yrityksessä Promisia ja ensi keväänä mahdollisesti Yrittäjänä rakentamassa vaatebrändiä, joten koen vastuullani olevan tunnistaa maailmantalouden tilannetta ja ottaa se huomioon yrityksen strategiassa.

Tämän otsikossa esiintyvän yhteyden osoittaminen ei ole yksinkertaista, koska ymmärtääkseen rahapolitiikan ja erityisesti ohjauskorkojen välillisen vaikutuksen yrityksien tuottavuuteen on monimutkainen ongelma, joka ilmenee vasta kymmenien vuosien rahapolitiikan tuloksena. Tässä lyhyessä tekstissä otan kuitenkin haasteen vastaan ja pyrin avaamaan perustavanlaatuisia ja mielestäni tärkeimpiä syy-seuraus-suhteita, joilla jokainen voi ymmärtää miksi talous tekstin kirjoitushetkellä yskii ja asiantuntijoiden huoli tulevasta talouskriisistä on kasvamassa aivan uusiin mittasuhteisiin.  Korkojen muodostuminen Keskuspankkeihin nojaavaa järjestelmää ja sen vaikutuksia on helpompi ymmärtää, kun ensin ymmärtää kuinka korot määräytyisivät vapailla markkinoilla sen sijaan, että keskitetty taho päättää koroista. Normaaleissa olosuhteissa korot muodostuvat rahan kysynnän ja tarjonnan mukaan. Tämä tarkoittaa sitä, että yhteiskunnan säästöt edustavat rahan tarjontaa ja yhteiskunnan lainat edustavat rahan kysyntää. Jos säästöjä on vähän, niin raha on niukkaa, joka nostaa korkoja. Tällöin korkeat korot laskevat ihmisten halukkuutta lainata ”kallista rahaa” kannustaen samalla säästämään. Tämä johtaisi säästöjen lisääntymiseen, joka puolestaan johtaisi korkojen madaltumiseen. Korot näin ollen määräytyisivät normaaleissa olosuhteissa säästöjen ja lainahalukkuuden välisestä suhteesta.

Keskuspankkitoiminnassa tämä tasapaino rikkoontuu, koska keskuspankki voi asettaa korot alemmas, kuin mihin yhteiskunnalla olisi todellisuudessaan varaa. Näin ollen ”elvyttäminen” pistää liikkeelle pidempiaikaisia seurauksia, jotka ilmenevät vasta myöhemmin. Se nimittäin vaikuttaa yhteiskunnan tuottavuuteen, joka on tämän kirjoituksen ydin. Korkojen vaikutus tuottavuuteen Normaalia matalammat korot vaikuttavat pitkällä tähtäimellä yrityksien tuottavuuteen. Tämä johtuu siitä, että yritykset pystyvät nostamaan halvemmalla lainoja kuin mihin niillä olisi normaaliolosuhteissa varaa. Lainoilla rahoitetaan investointeja, joille on laskettu jokin tuotto-odotus. Jos korot ovat matalat, niin yritykset voivat investoida lyhyemmän tähtäimen hankkeisiin, jotka eivät tuota niin paljon. Tämä johtuu siitä, että investoinnista tulee kannattava, jos tuotot ylittävät kulut ja mikäli investointia rahoitetaan normaalia halvemmalla lainarahalla, niin investoinnin tuottavuuden ei tarvitse olla niin korkea kuin sen normaaleissa olosuhteissa tulisi olla, jotta yritys voi tehdä kannattavan investoinnin. Näin ollen voidaan todeta, että alemmat korot lisäävät investointien astetta, mutta samalla muuttavat pitkällä tähtäimellä investointien luonnetta tuottamattomiksi.

Tätä yhtälöä voidaan jatkaa näemmä melko pitkään, jopa kymmeniä vuosia. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin ongelma vastaan. Kuinka voidaan elvyttää huijaamalla lisää tuottamattomia yrityksiä investoimaan, kun korot ovat jo nollassa? Edelliseen kuplaan on ollut mahdollista puhaltaa lisää ilmaa vain siksi, että ohjauskoroilla on voitu huijata eri osapuolia osallistumaan investointeihin, mihin heillä ei ole varaa. Nyt markkinat ovat täynnä Zombeja. Eli tuottamattomia yrityksiä, jotka ovat täysin riippuvaisia nykyisestä elvyttävästä rahapoliittisesta tilanteesta. Tilanteen tekee mielenkiintoiseksi se, että jos zombit poistuvat markkinoilta, vaikutukset ovat valtavat mm. työllisyyteen. Tulevien tapahtumien vakavuudesta saa vielä paremman kuvan, kun otetaan mukaan tarkasteluun kuluttamisen ja velkaantumisen suhde rahapolitiikkaan. Se jääköön seuraavaan tekstiin.