Robert Graysmith – Zodiac

Zodiac kertoo nimensä mukaan Zodiac-tappajasta (engl. Zodiac Killer) joka 60- ja 70-lukujen taitteessa murhasi useita ihmisiä Pohjois-Kaliforniassa. Kirja julkaistiin alun perin vuonna -86 ja tähän päivään mennessä se on myynyt jo yli 4 miljoona kappaletta. Teoksessa erityistä mielenkiintoa herättää sen historia, kirjoittaja Robert Graysmith työskenteli 60-luvulla The San Francisco Chronicle nimiselle lehdelle, jonka toimitukseen Zodiac tappaja lähetti kirjeitä sisältäen todistusaineistoa hänen osallisuudestaan lukuisiin murhiin. Ainakin itsessäni tämä seikka herättää valtavasti kiinnostusta sekä tietynlaista luottamusta kirjoittajaa kohtaan sillä voitaisiin sanoa, että hän on ollut omalta osaltaan tapahtumien ytimessä 60- ja 70-lukujen taitteessa. Tapaus herätti siinä määrin mielenkiintoa, että kirjan lisäksi katsoin samaiseen teokseen perustuvan elokuvan ja hain tarkempaa tietoa internetistä.

Ota kiinni, jos saat.

Zodiac tappajan toiminnassa suurimpana erityispiirteenä oli virkavallan kanssa leikittely, eräänlainen kissa ja hiiri –leikki. Tappaja lähetti kirjeitä yllä mainitun The San Francisco Chroniclen lisäksi myös kahdelle muulle alueen sanomalehdelle. Lehtien toimitukset vastaanottivat ensimmäiset käsin kirjoitetut kirjeensä vuoden -69 elokuussa, näissä viesteissä Zodiac tunnustaa kolme tappoa, joista kaksi oli tapahtunut vuoden -68 joulukuussa, ja kolmas Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivänä 4. heinäkuuta. Mainittakoon että myös heinäkuussa Zodiac ampui kahta ihmistä, mutta toinen heistä selvisi hengissä.

Ensimmäisissä kirjeissä Zodiac vaati, että kaikki kolme lehteä julkaisevat etusivullaan erään laisen koodin jonka hän oli lehdille lähettänyt, ja josta kirjeen mukaan olisi selvinnyt tappajan henkilöllisyys. Koodin ratkaisemisessa kesti pitkä aika ja todellisuudessa se ei paljastanut mitään Zodiacin henkilöllisyydestä, vaan jokseenkin sairaan ja kieroutuneen viestin minkä sisältö oli merkityksetöntä rehvastelua. Viestin lisäksi kirjeissä kerrottiin hyvin tarkasti ja yksityiskohtaisesti tapoista ja niiden uhreista. Tiedot olivat luonteeltaan sellaisia, että poliisin lisäksi vain tekojen suorittaja saattoi tietää niistä, tällä keinolla Zodiac sai kirjeilleen uskottavuutta, sillä kuka tahansa silloista mediaa seuraava ei olisi voinut tietää uhrin housujen väriä saatikka käytettyjen luotien ja ampuma-aseen merkkiä.

Zodiac myös useasti soitti itse poliisiasemalle ja ilmoitti suorittamastaan taposta. Nämä puhelut olivat hyvin lyhyitä, joten niistä ei ollut tutkimuksissa juurikaan apua silloisella teknologialla. Kaiken kaikkiaan Zodiac oli hyvin itsevarma ja jopa ylimielinen virkavaltaa kohtaan, toisaalta ehkä hänellä oli siihen aihetta, sillä spoiler alert: tappajaa ei ole pystytty täysin varmasti määrittämään tähänkään päivään mennessä. Tietenkään tämä ei ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kerta, kun rikolliset pitävät poliisia pilkkanaan, mutta useimmiten ennemmin tai myöhemmin tekijät saadaan kiinni. Tästä voidaan päätellä, että Zodiac ei ollut tyhmä, vaikka mahdollisesti kärsikin psykologisista ongelmista.

Myöhemmässä vaiheessa ensimmäisen viiden tapon jälkeen Zodiacin käyttäytyminen muuttui. Sen sijaan että kirjeissä olisi kerrottu tarkkoja yksityiskohtia tietyistä tapoista, niissä asetettiin uhkauksia ja kerrottiin että jatkossa Zodiac aikoi peitellä tappojaan. Aikaisemmin kovin julkisesti toiminut ja huomiota halunnut tappaja käänsi kelkkansa ja alkoi tappaa hiljaisuudessa? Tämä on yksi syy miksi ei ole täyttä varmuutta siitä, kuinka moneen kuolemaan Zodiac on todellisuudessa ollut osallisena. Varmoja tappoja on viisi, mutta väitettyjä tapauksia mihin Zodiac tappajaa ei ole pystytty yhdistämään on kymmeniä. Loppuvaiheen kirjeet sisälsivät vain julkisia tietoja, jotka olivat olleet jo mediassa esillä ja tästä syystä epäillään Zodiacin vain kalastelleen kunniaa jonkun muun teoista.

Ongelmat tutkimuksissa.

Tutkimuksissa ilmeni mielestäni lähinnä kaksi pääasiallista ongelmaa. Ensimmäinen oli alkuvaiheessa eri poliisilaitosten välinen yhteistyö. Tapot tapahtuivat Pohjois-Kaliforniassa, mutta silti eri poliisilaitosten toimivallan alueilla. Tähän väliin on hyvä huomioida, että kyseessä on todellakin 60-luku, ja 60-luvun Yhdysvallat, missä poliisijärjestelmä ei ole ihan samalla tasolla, kun 2000-luvun Suomessa. Tuohon aikaan on koettu ehkä suurempaa ylpeyttä oman poliisilaitoksen toiminnasta ja koettu uhkana tai kyseenalaistamisena, mikäli toisen piirin poliisista halutaan nähdä todistusainestoa taikka tietää meneillään olevasta tutkinnasta. Mind your own business –tyyppinen ajattelu on epäilemättä hidastanut sekä vaikeuttanut tutkimuksia.

Toisena pääongelmana on kyseisen ajan teknologia. Vaikka se on asia mille ei olisi ollut tehtävissä mitään on se hyvä huomioida. Rikospaikkatutkinta on ottanut jättimäisen harppauksen eteenpäin 50 vuoden aikana. Ja itseasiassa vuonna 2002 suljettiin dna-tutkimusten avulla pois yksi pää Zodiac-epäilty. Valitettavasti kyseinen epäilty oli jo menehtynyt sydänkohtaukseen vuonna 1992 ennen kuin silloisen todistusaineiston valossa häntä saatiin pidätettyä.

Lähteet.

Zodiac – Robert Graysmith (1986)

Zodiac, elokuva (2007)

www.historianet.fi