Olen viime aikoina kiinnostunut yhä enemmän oman mielen kehittämisen tarjoamista mahdollisuuksista. Välillä tuntuu, että en pysty kunnolla keskittymään mihinkään, koska keskityn liian moneen asiaan samaan aikaan. Useimmat niistä ovat sillä hetkellä vielä täysin turhia. Meditaatioon olen alkanut hiljalleen jo tutustua ja toinen minua kiinnostava mielenhallinnan ilmiö on zen.

Pajassamme kävi alkusyksystä vierailulla pari miestä muistaakseni jostain toisesta korkeakoulusta tutustumassa Proakatemian oppimistyyleihin. Miehille annettiin pajassa omat puheenvuoronsa ja toinen heistä selitti pitkään zenistä ja sen mahdollisuuksista. En rehellisesti ymmärtänyt miehen puheista sillä hetkellä juuri mitään, mutta olin silti täysin lumoutunut häneen puheisiinsa, koska niin vaikuttavasti hän aiheesta puhui. Hän puhui muun muassa ”ei tekemisestä” ja sen hyödyistä joka päiväisessä elämässä. Zen jäi aiheena mietityttämään minua kovasti ja päätin siihen lähteä tutustumaan, kun valmentajamme Timo toi meille luettavaksi Eugen Herrigelin kirjoittaman kirjan Zen ja jousella ampumisen taito.

Olen kuullut tarinoita zenin voimasta muun muassa urheilun maailmasta. Tiedän esimerkiksi, että Phil Jakcson, yksi kaikkien aikojen parhaimmista koripallovalmentajista, luotti valmennuksessaan zenin oppeihin ja harjoitti sitä pelaajiensa kanssa. Jackson on voittanut valmentajana ennätykselliset 11 mestaruutta maailman kovimmassa koripalloliigassa NBA:ssa. Jotain hyötyähän zenistä on siis oltava, jos sillä voi saavuttaa tuollaisia tuloksia.

Jousella ampumisen taito

Kirja kertoo tositarinan kirjoittajan Eugen Herrigelin omasta matkasta kohti zenin syvimpiä saloja Japanissa 1920-luvulla. Tarinassa Eugen yrittää vuosien ajan oppia ampumaan jousella oikein opettajansa, kuuluisan zen-mestarin Kenzo Awan johdolla. Käyn seuraavaksi läpi lyhyesti ja yksinkertaistetusti opettelun eri vaiheet.

Ensinnäkin tässä tapauksessa puhutaan jousella ampumisen ”Suuresta Opista”, jossa jousella ampumisen tarkoitus ei ole vain oikealla tekniikalla osua mahdollisimman keskelle maalitaulua. Oikeastaan maali on ampuja itse ja hänen mielensä. Jousta hallitaan ampujan mielen avulla. ”Ampujan selvittelyssä oman itsensä kanssa piilee jousi ammunnan salainen sisin olemus” (Herrigel, 1999, s.10)

Ennen jokaista suoritusta tulee suorittaa niin kutsuttu seremonia eli tehdä tarvittavat valmistelut keskittyneen rauhallisesti samaa kaavaa toistaen. Tämä saa aikaan valppaan tietoisuuden tilan.

Jousella ampumisen ensimmäisessä vaiheessa pitää oppia jännittämään jousi oikein. Niin, ettei siihen edes käytä kropan lihaksia vaan jousi jännitetään mielen voimalla. Tämä onnistuu harjoittelemalla hyvin tarkkaan oikeanlaisen hengitystekniikan.

Toinen vaihe on oppia irrottamaan nuoli oikealla tavalla jousesta. Tai oikeastaan nuolta ei pitäisi irrottaa ollenkaan vaan sen pitäisi irrota itsestään. Mutta kuitenkin niin, ettei irtoamisesta synny minkäänlaista tärähdysliikettä vartaloon. Laukaisu ei saa tapahtua tietoisesti. Ampujan pitäisi kyetä ensin irrottautumaan itsestään, jotta nuolesta irrottaminen ei olisi tarkoituksen mukaista.

Viimeisenä vaiheena opitaan ampumaan oikeaan maaliin, mutta niin, ettei edes tähdätä maaliin tai oikeastaan keskitytä siihen ollenkaan. ”Suuri Oppi ei tunne maalitaulua, joka sijaitsee määrätyllä etäisyydellä ampujasta. Se tuntee vain päämäärän, jota ei mitenkään voi saavuttaa teknisin keinoin ja tuo päämäärä on, jos sitä yleensä mainitaan nimeltä Buddha” (Herrigel, 1999, s.54).

Kaikkien vaiheiden yhteisenä tarkoituksena on saavuttaa minättömyyden tila, jossa lopulta zenin syvin olemus eli niin kutsuttu ”Se” ohjaa suoritusta.

Opit tarinasta

Kirjaa lukiessa mieleeni hiipi usein ajatus, onko minun edes tarkoitus ymmärtää zenin tarkoitusta lukemani perusteella. Voinko edes oikeasti oppia zenistä mitään vain lukemalla noin 70 sivuisen kirjan? Myönnän, että moni asia jäi minulle hämärän peittoon. Vaikka ei kirjan perusteella vielä zenin syvintä olemusta oppisikaan voi tarinasta löytää monia hyödyllisiä yhtymäkohtia Proakatemialla opiskeluunkin.

Ehkä omasta mielestäni mielenkiintoisin asia kirjassa on Eugenin ja hänen opettajansa välinen suhde. Eugen ei tunnu aina ymmärtävän opettajaansa. Hän miettii usein miksi Kenzo ei vain anna edes pieniä oikeita vastauksia, jotta hän pääsisi oppimisessa eteenpäin. Kenzo vain toistaa samaa sanomaa, että Eugen oppii vielä, kunhan vain jatkaa ampumisen harjoittelua ja miettii sen todellista syytä. Tämä tuo itselleni mieleeni tiimimme valmentajan Timon. Timo tuntuu välillä silminnähden nauttivan niistä hetkistä, kun mietimme tiiminä jotain asiaa, emmekä heti tunnu löytävän oikeaa vastausta. Hän varmasti usein tietää mikä voisi olla paras ratkaisu, ja voisi yhdellä lauseella sen meille kertoa. Mutta oppisimmeko silloin itse vai opetettaisiinko meitä kuten ”normaaleissa” kouluissa. Proakatemialla oppiminen perustuu meidän omiin oivalluksiimme eikä siihen, että meille kerrotaan oikeat vastaukset niitä pyytämällä.

Jos mietin mitä voin yrittäjänä henkilökohtaisesti oppia Eugeneltä niin ainakin hänen mielettömän määrätietoisuutensa ja sitkeytensä. Ihan jokaisesta ei olisi moneksi vuodeksi harjoittelemaan niinkin yksinkertaiselta vaikuttavaa taitoa kuin jousella ampuminen varsinkin, kun ei edes tiedä mikä on harjoittelun varsinainen tarkoitus ja päämäärä. Välillä on myös hyvä palata oppimassaan taaksepäin, jos ei olekkaan kunnolla vielä sisäistänyt oppimaansa.

Täydellisen keskittymisen ajatuksesta jousella ampumisessa voin ottaa itselleni neuvoksi keskittyä kohta kohdalta paremmin siihen mitä milläkin hetkellä teen. Monesti sitä tekee kerralla vähän kaikkea eikä kunnolla keskity oikein mihinkään. Jokaisella teolla kuitenkin on loppujen lopuksi merkitys jonkin suuremman saavuttamisessa, joten jokainen teko ansaitsi täydellisen keskittymisen siinä tilanteessa. Tämä luonnollisesti myös parantaisi tehdyn työn laatua.

Kirja oli viihdyttävää luettavaa ja piti otteessaan mielenkiintoisella tarinalla. Se vaati lujaa keskittymistä kannesta kanteen ja siltikin itseltäni meni varmasti jotain oleellista ohi mieleni. Aion varmasti jatkossakin tutustua zeniin lisää ja lukulistalla aiheen parissa on seuraavaksi kirja Zen-mieli-aloittelijan-mieli.