Olen yrittäjä, mutta yritykseni ei ole yhtä kuin minä.

Olen toistanut tätä lausetta nyt parin viikon ajan lähes päivittäin. Yhdeksi suurimmista haasteista yrittäjänä olen todella kokenut itseni eli minuuteni erottamisen yritystoiminnastani. Olen luovan alan yrittäjä ja luomani valokuvat ovat samaan aikaan sisältä kumpuavaa taidettani sekä työtä, josta asiakas maksaa minulle. Valokuvaus on intohimoni ja olen tehnyt siitä työni. Intohimoa tai ei, se on oikeasti vain työtä, jota teen ansaitakseni siitä rahaa. Euroja.

”Me ei olla kokonaan yrityksemme, vaan meijän yrityksessä on mukana osia meidän persoonasta.”

Näin sanoo Nani Härkönen Luovia podcastin jaksossa #048 Itsellä töissä eli kuinka olla pomo ja duunari samanaikaisesti? Tuo lause on tämän viikon suurin oivallukseni. Tämä vaatii käytännön esimerkin, eikö vain? Tässä tulee.

Hei olen Eveliina Hakanen,”Hakasen Eve” ja olen häsääjä!

Kotona aloitan yhden askareen ja sitten harhaannunkin toiseen tehtävään ja kolmanteen ja neljänteen. Aloittamani kotityöt jäävät siis hyvin suurella todennäköisyydellä kesken. Olen myös häsääjä ison tehtävän edessä. Otetaan esimerkiksi kodin suursiivous, jossa en milloinkaan etene suunnitellusti tai organisoidusti. Lopputuloksena on kaikissa huoneissa aloitettu siivous ja ehkä arvaatkin jo – mikään huone ei ole valmis.

Mutta olenko yrityksessäni häsääjä? En ole. Saanko asiakastyöt valmiiksi? Saan.

Veikkaanpa, ettei minulla olisi kovin paljon asiakkaita, jos toimisin yrittäjänä, kuten henkilökohtaisessa elämässäni. Uskomatonta, mutta totta – olen itse asiassa melko järjestelmällinen valokuvausyrittäjä. Olen nimittäin luonut työlleni rajoja ja prosesseja, jotka pitävät minut aisoissa. Näin tiedän, mitä kussakin työn vaiheessa tapahtuu ja jokaiselle tilanteelle on oma noudatettava prosessinsa. Kuvaushetkessä olen kuitenkin antanut itselleni mahdollisuuden olla enemmän itseni, jolloin se häsääjä-Eveliinakin saattaa sopivissa määrin nousta pintaan. Kuvaustilanteessa koen arvokkaaksi näyttää oma itseni kuin takertua tiukkoihin prosesseihin.

Uskon, että prosessit ovat erityisen hyödyllisiä myös virhetilanteissa. Yritystoiminnassa olen epäonnistunut ja tulen epäonnistumaan, koska mitä enemmän teen, sitä todennäköisemmin jokin asia menee pieleen. Näissä tilanteissa otan prosessikuvaukset esiin ja toimin niiden mukaan. Ei se oikeasti ole ihan näin helppoa minulle, mutta hieman helpompaa on, kun voin etsiä prosesseista virheitä tai kehityskohtia. Tällä tavalla pystyn edes jotenkuten erottamaan itseni yrityksestäni.

”Yritystoiminnassa voi epäonnistua, mutta se ei tee ihmisestä epäonnistujaa” (Härkönen 2019).

Vaikka vankasti jo puhun tästä aihessta, on käytäntöön viemisessä vielä haasteita. Yrittäjyys on minussa läsnä, minne ikinä menenkin. Yritykseni on minun luomukseni ja mietin jatkuvasti kaikkea siihen liittyvää. Olen yritykseni ainoa työntekijä. Mietin paljon asiakkaan kohtaamista ja sitä, miten minä voin tehdä asiakkaan olosta turvallisen kuvaushetkessä. Mietin, millä sanoin puhun brändistäni ja miten erotun muista. Kaikissa näissä asioissa persoonallani on suuri vaikutus ja osittain siksi koen itseni erottamisen yrityksestä vaikeana.

Jos sinä siellä kamppailet samojen asioiden kanssa, ikävä tuottaa pettymys. Minulla ei ole tähän valmista ratkaisua. Helppoa tietä ei välttämättä ole. Ehkä kuitenkin tällä pääsemme ajatustyöstä käytäntöön:

Olemme yrittäjiä mutta yrityksemme eivät ole yhtä kuin me.

Härkönen, N. 2019. Luovia podcast. Jakso #048 Itsellä töissä eli kuinka olla pomo ja duunari samanaikaisesti? https://www.luoviapodcast.com/jaksot/048-itsell-tiss-eli-kuinka-olla-pomo-ja-duunari-samanaikaisesti?rq=048