Tiimiyrittäjyyttä opiskelija, yrittäjä vai työntekijä ajatuksella?

Proakatemialle hakiessa haet ehkä kouluun, saat myös opintopisteitä ja olet täysipäiväinen opiskelija. Yhtäkkiä olet myös yrittäjä jolla on kulut ja rahaakin pitäisi tehdä ne kattaakseen. Sinulla on paljon vastuuta tiimiyrityksessä taloudellisesti kuin ajallisen panostamisen suhteen. Olet myös osa yhteisöä jossa tulee näkyä siellä selvitäkseen, olet yhteisössä joka toimii täysin eritavalla kuin tavallisen koulun opiskelija porukka. Olet siis päätynyt paikkaan jossa opiskelu ei riitä, jossa vain työn tekeminen yrittäjänä ei riitä eikä riitä myöskään pelkästään yhteisön jäsenenä oleminen.

Ensimmäisen puolen vuoden opiskelun jälkeen alkoi hyppy syvään päätyyn. En ymmärtänyt miten verotus toimii, en ymmärtänyt miten yritys toimii enkä edes ymmärtänyt osuuskunnan tuomia vastuita. Meidän täytyi avata pankkitili, kuka sen avaa? Kuka on rahoistamme vastuussa? Kuka on loppukädessä yrityksemme asioista vastuussa? Miten jaamme vastuualueet yrityksen sisällä ja keille? Keksimme varmasti myös turhan työläitä rooleja alkutaipaleellamme. Perustimme Saawan sisällä nimitiimin joka tuntuu jälkeenpäin katsottuna isolta ja aikaa vievältä taipaleelta . Mietimme nimeämme yli 10 työntunnin ajan ja käänsimme, väänsimme sekä äänestimme nimestä monta kertaa. Korviini on kantautunut jonkun valmentajan viisaus ”Miettikää paljonko tämä keskustelu tulee teille maksamaan?” Tuota kun mietin jälkeenpäin ymmärrän sen että ajan saa käytettyä myös tehokkaammin. En missään nimessä kadu nimitiimiä koska se oli ensikosketukseni  tiimiyrityksessämme toimimiseen, ja onhan SAAWA nyt aika hyvä nimi!

Aloin nopeasti  huomaamaan kuinka kuluja alkoi kasaantumaan monesta eri suunnasta. Aloimme etsiä projekteja joilla kulut kattaisimme ja huomasimme sen olevan vaikeaa korona tilanteen sekä lomautuksien vuoksi. Olimme kuitenkin nyt yrittäjiä ja yrittäjänä voisimme itse luoda itsellemme työn. Donitsi pop up oli ensimmäinen yhteinen iso projekti. Siinä tarvitsimme jokaisen työpanosta eikä kukaan voisi enää olla vain opiskelija. Olimme nyt osa Saawaa  joka on yritys. Olimme myös osa tamkin tradenomitutkintoa joka tulisi suorittaa. Yrittäjyysopiskelija kuulostaa korvaani leikkirahalla pelaamiselta sekä ajatuksissaan yrittävältä tyypiltä. Ihmiseltä joka tekee ”mind mappeja”  hyvistä liikeideoista eikä tulisi koskaan niitä toteuttamaan tai laskee paljonko yrityksen juoksevat menot voisi olla ilman että niitä on. Yrittävä opiskelija tuo mieleeni opiskelijan joka käy koulua ja sen ohella toimii yrittäjänä. Identiteettikriisi on valmis.

On ymmärrettävä asemansa opiskelijana mikäli opiskelee ammattikorkeakoulussa. Kirjoitan esseetäni syksyllä 2021 Hervannan toimipisteellä missä tunnen olevani  yksi tuhannesta opiskelijasta. En yrittäjä enkä kukaan kenen asiat muita kiinnostaisi. Kun ympäristö on proakatemia jossa ihmiset tekee töitä, tämä esseenkirjoituskin tuntuisi työltä. Sellaiselta työltä joka tarvitsee tehdä kehittääkseni itseäni ja ajatuksen vielä eteenpäin viemällä ymmärrän että itseni kehittäminen tuo minulle jollakin aikavälillä myös  taloudellista pääomaa. On siis mahtavaa että proakatemiasta on onnistuttu luomaan työpaikka eikä opiskelija kampus. Se auttaa myös kirkastamaan omaa näkemystä asemastaan yrittäjänä. Linjallamme on kysymys mahdollisuuksista sekä ihmisistä. Unelmista sekä niiden tavoittamisesta, kehittymisestä sekä epäonnistumisten kautta oppimisesta tiimiyrittäjänä. Voimme siis luopua koulu termistä ja ehkä myös opiskelija termistä. Kertomalla olevani opiskelija piiloudun yhteiskunnan tukien tuoman turvapatjan alle suorittamaan pakollisia tehtäviä että pääsen tutkinnostani läpi. Itselleni motivoivampaa on ajatella olevani osa tiimiyritystä jossa on huippu porukkaa, paljon osaamista sekä mahdollisuudet työllistää meidät kaikki yrittäjinä. Tutkinto tulee siinä ohella.

Mietin paljon itselleni mukavampaa asetelmaa eli turvallista työntekijä asemaa. Sitä ei ole Saawa vielä minulle tuonut joka on toki oma syyni ei Saawan syy.  Mietin että voisinkohan nostaa itselleni palkkaa muun muassa kahvila lemmessä toimimisesta, kuplapallo pelien vetämisestä ja House of organicillä pakkaamisesta. Ajattelen että se ei olisi järkevää työnantajan sivukulujen sekä muiden välistä menevien prosenttien takia. Yhtäkkiä satunnaisista kahvilatyövuoroistani tullut palkka tuntuukin kiinnostavammalta. Olen ehkä turvallisuuden hakuinen ihminen jolle yrittäjänä toimiminen on vielä pelottava käsite taloudellisen mielenrauhan suhteen. Koen kuitenkin osuuskunta Saawan olevan paras mahdollinen lähtöalusta kohti itseni työllistämistä  yrittäjänä sekä tiimiyrityksessämme työntekijänä toimimista.