Tampere
25 Sep, Friday
15° C

Proakatemian esseepankki

Yrittäjyyteen kasvu



Kirjoittanut: Eeva Haapamäki - tiimistä Value.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Olen ajatellut paljon yrittäjyyttä viime aikoina. Syynä siihen on opinnäytetyöni aihe ja opintojeni vaihe, jossa pikkuhiljaa pitäisi alkaa tehdä päätöksiä siitä, haluaako akatemian aikana aloitettua yritystoimintaa jatkaa ja jos, niin millä tavalla.

Tulin akatemialle sillä asenteella, että varsinaisesti yrittäminen ei minua kiinnosta. Minua  kiinnosti uudenlainen työn tekemisen kokemus, alan vaihtaminen ja se mahdollisuus, minkä akatemia tarjoaa erilaisten töiden kokeilemisen suhteen. Yrittäjyys ei ole ollut minulle tavoite tai päämäärä koskaan eikä se ollut edes kiinnostavaa. Ennemminkin se on näyttäytynyt minulle rasittavana, koko muun elämän valtaavana, liiallisena riskin ottona ja useimmiten ei edes kannattavana toimintana.

Ehkä arkuus yrittämistä kohtaan juontaa juurensa lapsuuteeni ja teini-ikään, jolloin Suomessa oli lama. Minun oman perheeni tilanteeseen lama ei juurikaan vaikuttanut. Molemmat vanhempani säilyttivät työpaikkansa ja elämä oli vakaata. Sen muistan, että isäni alkoi opiskella työn ohessa täydentäviä opintoja ja vasta jälkeenpäin olen miettinyt, halusiko hän varautua muuttuvia työmarkkinoita varten, mikäli lama vaikuttaisi myös hänen työhönsä.

Näin kuitenkin vierestä, miten lama vaikutti kaverini yrittäjäperheeseen. Monien vanhemmat jäivät työttömiksi ja joutuivat muuttamaan esimerkiksi pienempiin asuntoihin. Toki ilmiö oli yhteiskunnallisestikin niin suuri, ettei sitä voinut olla huomaamatta. Joka paikassa säästettiin, kirpputoreja alkoi tulla joka paikkaan ja työttömyydestä uutisoitiin koko ajan. Voi se olla niin, että karvas suhtautuminen yrittäjyyteen on sukupolvikokemus ja tietynlainen turvallisuushakuisuus mikä minussa on, tulee tästä kokemuksesta.

Nuoremmat opiskelijakaverini ajattelevat yrittäjyydestä aivan toisella tavalla. Heille yrittäjyys tuntuu olevan vain väline merkityksellisen työn tekemiseen. Muille töihin menemistä kuvaillaan, että se on kuin menisi löysään hirteen. Ajatellaan, että jos tekee töitä jollekin toiselle, niin siinä joutuu kuitenkin tekemään kompromisseja työn mielekkyyden eteen ja sen lisäksi siitä saa vielä huonompaa palkkaa. Tavallaan ymmärrän tämän ajatuskulut, mutta tavallaan en, koska näen niin paljon hyviä puolia työsuhteessa olemiseen hyvässä yrityksessä.

Vaikka tällainen omistajuusyrittäjyys ei minua houkuta, olen aina ollut yritteliäs ja kunnianhimoinen. Juha Kansikas määrittelee kirjassaan “Kasva yrittäjyyteen” sisäisen yrittäjyyden yhdeksi ominaisuudeksi juuri kunnianhimon eli tarpeen saavuttaa asioita. Toinen olennainen ominaisuus sisäisessä yrittäjyydessä on mielestäni resilienssi eli tietynlainen sinnikkyys. Usein silloin, kun asiat eivät mene niin kuin aluksi suunniteltiin, sytyn ratkaisemaan ongelmaa. Tai jos on käytettävissä vain tietty määrä resursseja ja aikaa, niin tällainen tilanne tekee tilanteesta mielenkiintoisen. Resilienssi tarkoittaa myös sopeutumiskykyä ja sitä minulla on ollut välillä jopa liiaksikin, kun sinnikkäästi pidän kiinni tavoista ja asioista, vaikka joskus voisi olla ihan hyvä idea luovuttaa tai muuttaa mieltä.

Proakatemian yhtenä tavoitteena on kasvattaa yrittäjiä. Minulla on puoli vuotta opiskelua jäljellä ja into ja paloa yrityksen perustamiseen ja hallinnointiin ei ole syntynyt. Tietysti me olemme yrittäjiä jo Proakatemialla ollessamme, mutta nyt ajattelenkin opiskelujen jälkeistä aikaa. Millainen sen yrityksen pitäisi olla ja millaisen roolin haluaisin, jotta jatkaisin yrittäjänä myös opiskelujen jälkeen? Sinnikkyyteni on hyvä asia yrittäjyyttä ajatellen, mutta sen toinen puoli on se, että näännytän itseni töihin ja stressaan epävarmuudesta. Vastuun ottaminen ja asioiden aikaansaaminen ei ole koskaan ollut minulle ongelma millään elämän osa-alueella. Jostain syystä Proakatemia ei ole onnistunut karistamaan minusta sitä hieman tympeää ja varovaista asennetta, mitä yrittäjyyteen omalla kohdallani liittyy.

Juha Kansikas kirjoittaa siitä, millä eri tavoin korkeakoulut tukevat yrittäjyyteen kasvu ja millä tavalla sisäinen yrittäjyys syntyy. Sisäisen yrittäjyyden kasvu Kansikkaan mukaan etenee seuraavasti: taitojen kasvu, tietojen kasvu, sosiaalinen kasvu, resurssien kasvu ja henkinen kasvu. Jos ajattelee polkuani Proakatemialla ja nimenomaan liittyen yrittäjyyteen, niin tätä kaavaahan se on mennyt.

Meillä on ollut opiskeluissamme mahdollisuus kartuttaa taitoja ottamalla itsellemme sopivia rooleja yrityksessä. Kaikkia on kannustettu ottamaan vastuuta ja johtotehtäviä. Minäkin olen vetänyt projekteja läpi onnistuneesti. Tietojen kasvu on tapahtunut tehdessä töitä asiakkaiden ja oman tiimin kanssa. On opittu, millaisia toimintatapoja kannattaa käyttää ja saatu näkymää toimialoista ja niiden erityispiirteistä. Sosiaalinen kasvu tarkoittaa verkostojen kehittymistä ja taitoa tulla toimeen erilaisten sidosryhmien kanssa. Akatemialla oma tiimiyritys kasvattaa tähän tehokkaasti. Resurssien kasvu sisäisessä yrittäjyydessä tarkoittaa sitä, että yrityksen resurssit kasvavat sitä mukaa kuin henkilökunnan sisäinen yrittäjyys kasvaa. Omassa tiimiyrityksessämme tämä on näkynyt siten, että mitä aloitteellisempia ja innovointikyvykkäämpiä jäsenemme ovat, sitä parempaa tulosta teemme. Henkinen kasvu sisäisen yrittäjyyden viimeisenä askeleena tarkoittaa vastuun jakamista. Tähän liittyy olennaisena asiana luottamus, joka on Proakatemian arvoissakin.

Proakatemia on siis onnistunut vahvistamaan sisäistä yrittäjyyttäni siten, että olen valinnut sellaisia töitä mitä olen halunnut tehdä sekä tiedän vahvuuteni ja arvoni. Olen tullut valikoivammaksi sen suhteen, mihin ryhdyn ja mihin energiani käytän ja kun johonkin ryhdyn, teen sen sitten täysillä. Ulkoista eli omistajayrittäjyyttä vielä harkitsen ja en ole varma uskallanko sille tielle lähteä.

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close