Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tuntuu siltä, että olen hieman hukassa. Olen Proakatemialla olon aikana hokenut itselleni sitä, kuinka omista unelmista tulisi pitää tiukasti kiinni ja seurata niitä. Ja sitä kuinka tulisi olla itsevarma ja uskoa omaan juttuunsa. Olen löytänyt oman intohimoni ja unelmani, ja minulla on ollut jo pitkään selkeät suunnitelmat ja tavoitteet. Olen kuitenkin nyt alkanut kyseenalaistamaan omia unelmiani, ja tuntemaan riittämättömyyden tunteita enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Olen alkanut miettiä sitä voiko minusta sittenkään tulla yrittäjää ja että onnistuisinko koskaan rakentamaan menestyvää bisnestä, jolla voisin elättää itseni. Olenko tarpeeksi kärsivällinen, stressaanko liikaa ja uuvutan itseni, olenko tarpeeksi luova rakentamaan liiketoimintaa, jolle löytyy oikeasti maksavia asiakkaita? Olisiko vain helpompi ja kivempi vaihtoehto mennä nykyistä koulutustani vastaavaan työhön kaupan kassalle tai muihin asiakaspalvelutehtäviin, ja edetä ehkä muutama porras uran aikana. Viettää joka kesä neljä viikkoa lomaa ja sitten taas tehdä töitä hiukset harmaana ja silmäpussit navassa seuraavaan lomaan asti. Ei kuulosta houkuttelevalta, mutta olisi säännölliset työajat, säännöllinen palkka ja selkeä ero työn ja vapaa-ajan välillä. Olisi tehtävänä ne työt, joita joku toinen on minulle suunnitellut, ja niiden suorittamisen jälkeen voisi ottaa rennosti ja nauttia elämästä.

Molemmissa vaihtoehdoissa lienee hyvät ja huonot puolensa, ja vaikka olen jo pitkään ajatellut, että yrittäjyys olisi minulle ainoa oikea vaihtoehto, on se kuitenkin alkanut myös ahdistaa, kun realiteetit iskevät vasten kasvoja. Olenko sittenkään vielä löytänyt sitä omaa intohimoa, kun en ole lähtenyt toteuttamaan unelmiani sata lasissa? Paljon kuulee puhuttavan siitä, että kaikki on mahdollista, kun uskoo vain tarpeeksi itseensä ja omaan juttuunsa. Ja tämän tyylisiä tarinoita onkin mahtava seurata esimerkiksi musiikki maailmasta, kun jokin bändi on tehnyt 10 vuotta töitä unelmansa eteen vaihtelevalla menestyksellä, mutta sitten kuitenkin vihdoin kaikki työ palkitaan ja läpimurto tapahtuu yhdessä yössä. Nuo tarinat ovat hienoja esimerkkejä siitä kuinka oman unelman eteen on valmis tekemään mitä vain, ja usko omaan juttuun on niin vahva, että lopulta menestys tulee varmasti.

Kyseistä asennetta olen itsekin parhaillaan metsästämässä, ja sen puuttumisen myötä aloinkin kyseenalaistamaan omia unelmiani ja intohimojani. Tämän tyylisen hieman negatiivissävytteisen tekstin kirjoittaminen ei ole ollut minulle aiemmin helppoa, mutta nyt se tuntuu jollain tavalla oikealta. Kirjoittaa kerrankin rehellisesti siitä, miltä oikeasti tuntuu ja ajatusten purkaminen kokonaisiksi lauseiksi tuntuu helpottavan hetkellisesti. Aikaisemmin olisin saattanut ajatella, että ei voi tietää mikä on se oma juttu, jos ei edes yritä, ja että kokeilemalla se varmasti selviää. Olen elämäni aikana innostunut monista asioista ja tehnyt intohimolla erilaisia projekteja, ehkä pitäisi siis vain kaivaa positiivinen ajattelija itsestäni taas esiin. Ajan kuluessa kuitenkin pelko ja ahdistus tulevaisuudesta hiipivät mieleen ja alkavat polkea itsevarmuuttani alas.

Missä olet kymmenen vuoden kuluttua? Mitä asioita haluat saavuttaa elämässäsi? Nämä ovat kysymyksiä, joihin olen luullut tietäväni vastauksen. Mutta kuitenkin olen samanaikaisesti tiedostanut sisälläni pienen olion, joka sanonut minulle, että et kuitenkaan pysty siihen, et ole tarpeeksi hyvä, et ole tarpeeksi fiksu, et ole tarpeeksi luova. Välillä pystyn unohtamaan tuon olion täysin, enkä kuule sen sanoja pitkiin aikoihin, mutta välillä se ottaa täyden vallan, jolloin en saa mitään aikaiseksi ja vain tuskastelen sen kanssa, mitä teen elämälläni.

Kun vertailen yrittäjyyden vapautta ja mahdollisuuksia sekä palkkatyön helppoutta ja turvallisuutta, vaakakupissa painavat mm. terveys ja hyvinvointi, taloudellinen puoli sekä ihmissuhteet. Haluan pitää huolta itsestäni ja elää pitkän elämän terveenä, sekä nauttia läheisteni seurasta mahdollisimman paljon ja antaa aikaa kokemuksille, seikkailuille ja elämästä nauttimiselle. Samaan aikaan haluan rakentaa menestyvää liiketoimintaa, päästää luovuuteni valloilleen, luoda verkostoja ja tavoitella ammatillisia unelmia. Onko mahdollista saada molemmat? Olen ollut pitkään jo täysin varma siitä, että minusta tulee yrittäjä, mutta ymmärränkö oikeasti mitä se minulta vaatii? Joudunko tekemään uhrauksia yksityiselämäni suhteen, jotta voin keskittyä yrittäjyyteen, tai vaatiiko pitkäjänteinen työ sitä, että joudun elämään taloudellisesti ahdistavassa tilanteessa?

Viisas valmentajamme on joskus sanonut, että pelot ohjaavat vahvasti ihmisten toimintaa, ja tunnistankin ajatusteni ja epävarmuuksieni taustalla selkeitä pelkoja. Pelkään epäonnistumista, pelkään sitä mitä muut ihmiset ajattelevat, jos epäonnistun, pelkään taloudellisen tilanteeni puolesta, pelkään sitä, etten ole tarpeeksi vahva selviämään vastoinkäymisistä.

Henkka Hyppönen pohtii kirjassaan Pelon hinta sitä, mitä kaikkea ihmisiltä jää tekemättä ja kokematta elämän aikana ainoastaan erilaisten pelkojen vuoksi. Pelko on mahdollisesti vahvin ja eniten ihmisen käytökseen vaikuttava tunne ja se määrittää elämässä lähes kaikkia valintoja. (Hyppönen, 2014.)

Mitä pelko on?

Tiede ei ole pystynyt yksimielisesti selittämään sitä, mitä pelko on. Psykologeilla, neurologeilla ja biologeilla on toisistaan eroavia käsityksiä pelon luonteesta. Pelon tunne on kehittynyt meihin ihmisiin miljardien vuosien saatossa evoluution muovatessa keskushermostoamme. Tumakkeet ja neuronit aivoissa, hermoston haarat kehossa ja hormonit verenkierrossa ovat pelon mekanismeja. Pelon alkuperäinen tehtävä on ollut suojella ihmisiä vaaroilta, ja suojelijan tehtävässä se on toiminut erinomaisesti. Ihmisen on mahdollista pelätä asioita, joita ei ole tapahtunut tai ei tule välttämättä lainkaan tapahtumaan, tai pelätä asioita, joita ei ole edes olemassa. Pelko on niin vahva ja salakavala, että se voi kasvaa suojelijan roolista hirviöksi ja ilmestyä yllättäviin tilanteisiin vaikuttamaan ja sotkemaan asioita. Usein pelkoa on myös vaikea tunnistaa. (Hyppönen, 2014.)

Mistä pelot ja negatiiviset ajatukset syntyvät?

Epäonnistumiset, muiden ihmisten kommentit, aikaansaamattomuus ja paikoillaan junnaaminen aiheuttavat riittämättömyyden tunteita ja ahdistusta. Ajatukset siitä, että en ole riittävän hyvä, syntyvät oman pääni sisällä, mutta aiheuttaako jokin ulkoinen tekijä niiden syntymisen? Aiheuttaako yhteiskunnallinen paine, muiden ihmisten mielipiteet ja ulkopuoliset ärsykkeet negatiivisia ajatuksia ja pelkoja? En tunnista, että olisin koskaan aikuisiällä tuntenut kateutta, joka voisi aiheuttaa vertailua ja negatiivisia tunteita. Mutta mietin usein, että mitä muut ihmiset minusta ajattelevat ja että pidetäänkö minua jotenkin outona, epätoivoisena, ilkeänä, ylimielisenä, nolona jne. jne. Haluanko miellyttää muita ihmisiä tai tehdä vaikutuksen? Mistä nämä ärsyttävät ajatukset tulevat?

”On rohkeutta kestää mielen ja tunteiden kipuilua. Pakeneminen, perfektionismi ja pelot estävät oppimisen ja kasvun. Ne ovat voimia, joita vastaan tulee kamppailla.”

– Brene Brown

Miten pelkoja voi voittaa?

Hyppösen mukaan siedättäminen on yksinkertaisesti paras keino, mutta se voi tuntua epämiellyttävältä melko pitkään. (Hyppönen, 2014.)

Olen huomannut, että välillä on hyvä pysähtyä miettimään, mitä asioita on elämässä tehnyt ja saavuttanut. Mitkä asiat ovat vieneet minua eteenpäin, missä olen kehittynyt ja miksi. Omien henkilökohtaisten tavoitteiden asettaminen ja niiden saavuttaminen. Onnistumiset, jolloin olen ylpeä omasta suorituksestani ja tyytyväinen siihen mitä olen saanut aikaan. Koen itselleni hyvin tärkeänä läheisteni tuen kaikissa elämäni tilanteissa. Sen huomaa selvästi, kuinka paljon auttaa, kun voi jakaa huolia ja murheita jonkun kanssa. Saa vertaistukea ja ymmärrystä, enkä ole pelkojeni kanssa yksin.

Lähteet:

2014. Hyppönen. 2014. E-Kirja. Pelon hinta. Tammi, Helsinki.

Veijon paja, 3.5.2022