Proakatemialaisten Salla Niemisen ja Lassi Sepän kirjoittama Se tuntuu sydämessä – Tarinoita uuden ajan yrittäjyydestä antoi loistavia esimerkkejä erilaisista urapoluista. Kirjassa käytiin läpi 18 tarinaa alumneista, jotka ovat jatkaneet taivaltaan yrittäjinä opintojen jälkeen. Kirjan mielekkyyttä lisäsi ehdottomasti se, että tarinoiden päähenkilöistä vain muutaman kanssa en ole keskustellut kasvokkain tai puhelimitse ja se kertonee paljon koko Proakatemian yhteisöstä. Yksi heistä on työllistänyt minut ensimmäisen kerran ennen kuin olin edes kuullut Proakatemista. Yhden kanssa olen tutustunut urheilun parissa jo vuosia sitten ja yksi kuuluu ystäväpiiriini.

Kirja sai minut ajattelemaan, että millaisen työelämän haluaisin itse. Yrittäjyys on tulevaisuuden tapa rakentaa itselle mieluisa työelämä ja ajatuksena se tuntuu minustakin juuri oikealta. Sillä ei ole merkitystä koittaako yrittäjyyden aika välittömästi valmistumisen jälkeen vai myöhemmin ja siitä esimerkkejä kirjastakin löytyi. Tarinoista paistoi läpi intohimo työtä kohtaan, vapaus päättää arjestaan, merkityksellisyys, kutsumus, auttamisen halu, menestyminen sekä erityinen ylpeys siitä mitä itse tekee. Olen kokenut kaikkia näistä tunteista Proakatemia taipaleeni aikana ja toivon tuntevani myös tulevaisuudessa. Yrittäjyydellä on myös hintansa, sillä yrittäjä on viime kädessä se kenen vastuulla kaikki, siis aivan kaikki, on. On oltava valmis tekemään töitä tavoitteensa eteen välillä jopa epäterveellisen paljon. Stressi, väsymys, epävarmuus ja epätoivo on tunteita, joita yrittäjänä kohtaa todennäköisesti varmemmin kuin menestystä. Epävarmuus taloudellisesta tilanteesta, loputon määrä hoidettavia asioita samaan aikaan kun pitäisi visioida tulevaa ei kuulosta ensi kuulemalla ihanteelliselta, mutta lyhyen omakohtaisen kokemukseni perusteella siinä onnistuminen on painaa vaakakupissa enemmän kuin riskit ja varjopuolet.

Mitä itse haluaisin omalta työelämältäni? Vapaus, ylpeys ja intohimo yhdistettynä ammatilliseen osaamiseen on voittamaton yhdistelmä. Sijoitusvalmentaja Mikko Sjögren jakoi toukokuun prosemma puheenvuorossaan oivalluksen, että ”miksi parturikampaaja perustaa parturikampaamon, yrittäjänhän se pitäisi perustaa”. Ostan tämän lauseen aivan täysin, sillä minua ei varsinaisesti kiinnosta mikään tietty toimiala, vaan yrityksen prosessit, strategia, ansaintlogiikka ja niiden kehittäminen. Belbin tiimirooliraportin mukaan vahvuuteni ei ole luoda uutta vaan kehittää vanhaa. Näin ollen mieltymyksieni ja taipumuksieni perusteella unelmieni työ olisi kehittää pienten yritysten toimintoja kannattavammaksi. Kysymys kuuluukin, että millainen reitti pitää kulkea, jotta pääsen tekemään unelmatyötäni?

Nyt kun on selvää, että mitä haluan tulevaisuudessa tehdä, niin on syytä miettiä, että miksi haluan tehdä sitä. Päässäni muodostui neljä asiaa, jotka ajavat minua kohti unelmaani. Osa syistä on itsekkäämpiä kuin toiset.

Minulle on ollut jollain tapaa jo lapsesta selvää, että haluan hienon talon, mökin, auton ja kokemusrikkaan elämän. Tämä tarkoittaa luonnollisesti sitä, että yritysten tulisi kantaa jossakin vaiheessa uraa runsaasti taloudellista hedelmää.

Minulla on äärimmäisen korkea työmoraali, josta kertoo esimerkiksi viime kesänä raskaan tapahtumaprojektin jälkeen koittaneen kesäloman ensimmäisen päivä, jonka vietin excelin parissa laskien päässä muhineen projektin kannattavuutta ja aloituskustannuksia. Vaikka nautinkin työn teosta, nautin myös suuresti vapaa-ajasta tai ainakin mahdollisuudesta nauttia siitä. En välitä mihin kellon aikaan teen töitä. Asetan viikkokalenteriin mielummin harrastukset ja vapaa-ajan riennot ensin ja vasta sitten työt. Vapaus rakentaa oma työskentelyrytmini on toinen ajureistani.

Vähemmän itsekkäänä motiivina pidän sitä, että haluan pelastaa työhönsä leipääntyneitä ihmisiä merkityksettömyyskuolemalta. Opintojen aikana syttynyt intohimo johtamiseen ja yrityskulttuurin luomiseen tuntuu vain kasvavan ja unelmatyössäni olisi tärkeää päästä kehittämään johtamistaitojani sekä nostamaan johtamisen tasoa yrityksissä, joissa olisin mukana. Työn merkityksellisyydellä on merkitystä ja minulla on vankka tahto olla mukana luomassa sellaisia työpaikkoja ja työyhteisöjä, joissa ihmiset voivat kokea onnellisuutta ja täyttymystä.

Viimeisimpänä, muttei lainkaan vähäisenä motiivina on vastuullisuus. En ole läheskään riittävän valistunut tästä aiheesta, mutta minulle on tärkeää, että se mitä teen vaikuttaa välillisesti tai välittömästi siihen, että maailma olisi hieman parempi paikka. Se voi tulla hyvien työpaikkojen luomisen myötä. Jokin tuottamani tuote tai palvelu parantaisi käyttäjän elämänlaatua. Voisin olla avuksi sellaiselle taholle, joka teoillaan tekee maailmasta parempaa.

Näiden ajatusten myötä on turvallista suunnata kohti viimeistä kokonaista vuotta Proakatemialla. Epävarmuus tulevasta on todellista. Minulla ei ole vielä mitään tietoa siitä, mitä tapahtuu valmistumisen jälkeen, joten aivan kaikki on mahdollista. Olenkohan yrittäjänä vai töissä? Töissä ja yrittäjänä? Päätän tämän esseen siteeraukseen:

”Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi”

-Tuutikki