Ennen Proakatemian aloittamista olin jo pitkään työelämässä ollessani haaveillut yrittämisestä. Haaveilu johti viimein pitkän sekä vaiherikkaan epäröinnin ja mietiskelyn jälkeen opiskelujen uudelleen aloittamiseen. Asiaan, jota olin jo pitkään pitänyt lähes mahdottomana, ainakin lähiaikoina. Paikka Proakatemialla oli myös viimeinen niitti tulevaisuuden suunnitelmille. ”Kyllä, minusta tulee yrittäjä.” Tiedostin kyllä silloin ja tiedostan edelleen, että en voi olla asiasta täysin varma ennen kuin omaan kokemuksia siitä. Jonkinlaisen pohjakosketuksen jälkeen, jos vielä löydän itseni ajattelemasta, että yrittäjyys on se minun juttuni, niin sitten voin pitää asiaa varmana.

Mikä siinä yrittäjyydessä kiehtoo? Palkallisen työelämää kutsutaan usein oravanpyöräksi. Mielikuva, jonka visualisoin päässäni sisältää kuitenkin hamsterin häkissään juoksemassa siinä hamstereiden versiossa juoksumatosta. En tiedä mitä sille oravalle tapahtui, ehkä siitä tuli yrittäjän lapaset. Mitä tapahtuu, jos samaan konseptiin koittaa visualisoida yrittäjyyttä? On hamsteri ja juoksupyörä, mutta häkkiä ei enää olekaan. Jos zoomaa kuvaa ulospäin huomaa, että vähän matkan päässä on pari muuta juoksupyörää, eri värisiä ja kokoisia, nurkan takana vielä viisi lisää. Jotain pyörää on pyöritettävä, että saa ruokaa ja vettä, mutta hamsteri saa itse valita, että mitä niistä, milloin ja millä tavalla. Yksivaihtoehto on laittaa muut hamsterit pyörittämään pyöriä ja huolehtia heidän jaksamisestaan. Toivottavasti yrittäjähamsteri ei laita muita hamstereita häkkiin.

Siinä koronahuuruinen mielikuvakertomus yrittäjyydestä. Mielikuvaa tehdessä ei vahingoitettu eläimiä. Lukiessani Larry Finkin uusinta vuoden 2022 avointa kirjettä toimitusjohtajille ja yrityksille, tajusin oman ajatusmallini olevan hyvin sidonnainen nykyiseen tai ehkä jopa vanhanaikaiseen työntekijä – työnantaja suhteeseen.

Tämä kyseinen suhde on maailmanlaajuisen epidemian vauhdittamana valtavassa muutostilassa. Larry toteaa kirjeessään, että muutos ei koske pelkästään sitä konkreettisinta mitä on viimeisen kahden vuoden aikana nähty, eli työaikoja ja etätyö mahdollisuutta. Työntekijät vaativat työltään myös enemmän merkitystä ja työnantajaltaan enemmän arvoa. Työpaikoilla on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota luovuuteen, innovointiin, henkiseen jaksamiseen sekä vanhojen rajojen ja toimintatapojen rikkomiseen. Yritykset, jotka onnistuvat täyttämään työntekijöiden vaatimukset saavat palkkioksi sitoutuneita, motivoituneita tekijöitä, jotka ovat ympäristössä missä pystyy hyödyntämään työntekijöiden koko potentiaalia, ja sitä kautta myös yritys kukoistaa. (Fink, L. 2022)

Kysymys kuuluukin, että jos tälläkin hetkellä työntekijähamsterin olosuhteet ovat näin kovassa muutoksessa, millaiset ne olosuhteet ovat vaikka 20 vuoden päästä? Voinko vielä silloin pitää palkkatöitä vastenmielisenä vaihtoehtona vai olenko itse yrittäjänä luomassa tulevaisuuden työpaikkoja? Tai kuinka paljon työntekijän rooli voi nykyisestä muuttua? Voiko kaikilta hamstereilta hävitä häkki ympäriltä ja unohtuuko oravanpyörä metafora joskus vai säilyttääkö se havainnollisuutensa? Joka tapauksessa työnteko tulee muuttumaan melko radikaalisti ennen minun eläkeikääni, joten ehkä jossain kohtaa se alkaa taas houkuttelemaan. Keskitytään nyt kuitenkin ennen sitä siihen yrittäjyyteen.

Lähde

Fink, L. 2022. The power of capitalism. Luettu: 3.5.2022. https://www.blackrock.com/corporate/investor-relations/larry-fink-ceo-letter