Tampere
27 Nov, Friday
-1° C

Proakatemian esseepankki

Yrittäjyys on erämaa



Kirjoittanut: Marika Tuominen - tiimistä Value.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

”Tulevaisuuden menestyjiä ovat sellaiset ihmiset, jotka oppivat kestämään epävarmuutta. Parhaat oppivat suorastaan rakastamaan sitä.”
– Mika Mäkeläinen, Taivas + Helvetti vol. 2

Jos kuvaisin elämääni viimeisten parin kuukauden ajalta yhdellä sanalla, se olisi muutos. Tänä syksynä elämäni ja elinpiirini on muuttunut rajusti. Fyysinen opiskelupaikkani vaihtui pääkampuksen vilinästä pieneen ja tiiviiseen yrittäjyysyksikköön Proakatemialle. Upean opiskelumiljöön lisäksi Proakatemia toi mukanaan täysin aiemmasta poikkeavat, haastavat ja toisaalta myös hyvin palkitsevat opiskelumetodit, jotka ovat vaatineet paljon totuttelua. Kouluympäristön lisäksi tanssiryhmäni treenipaikka vaihtui toiseksi kodikseni tuntemastani tanssikoulusta eri tanssikoulun alaisuuteen. Samassa rytäkässä oma kotinikaan ei tuntunut enää kodilta, sillä opettelin elämään parisuhteen päättymisen jälkeen pitkästä aikaa yksin. Arjen tukikohtien murrosvaiheessa tunsin olevani aivan hukassa. Tuntui, että minut on heitetty entisestä turvallisesta elämästäni yhtäkkiä täysin uuteen ulottuvuuteen, jossa en löydä omaa polkuani tai edes suuntaa josta voisin polkuni löytää.

Yrittäjyydestä puhuttaessa korostetaan usein yrittämisen epävarmuutta ja jatkuvaa muutosta. Yrittäjyyden edellyttämän epävarmuuden sietokyvyn voisi ajatella olevan ristiriidassa oman turvallisuudenhakuisuuteni kanssa, mutta toisaalta näen henkilökohtaisen elämän turvallisen ja tasapainoisen ympäristön kasvattavan epävarmuuden sietokykyä työelämässä. Jos muutosta tapahtuu elämän joka osa-alueella samanaikaisesti, ainakin itselläni se vaikuttaa paljon uuvuttavammin kuin tilanteissa, joissa muutosta tapahtuu vain yhdellä sektorilla. Tasapainon hakeminen elämään ei siis mielestäni sulje pois yrittäjyyttä, vaan antaa sille edellytyksiä luoden yrittäjyydelle vankan ja pitävän pohjan. Arjen perustuksien ollessa kunnossa yrittäjän pahimpien skenaarioiden tapahtuessa, jäljelle jää kuitenkin tukiverkko, joka kannattelee muutoksen keskellä.

Taannoin bussissa istuessani havahduin ajattelemaan, kuinka paljon uusia ihmisiä olen saanut elämääni viimeisten kuukausien aikana. Oman tiimini jäsenistä suurin osa oli entuudestaan korkeintaan kasvotuttuja ensimmäiseltä opiskeluvuodelta ja koko Proakatemian opiskelijayhteisö oli koulun alkaessa itselleni melko tuntematonta sakkia. Opiskeluympäristön lisäksi ihmiset ovat vaihtuneet myös harrastusperheessäni eli tanssiryhmässäni. Koetanssien kautta ryhmään valittiin kauden alussa joukko uusia tanssijoita ja samaan aikaan moni pitkäaikainen tanssikaverini päätti lopettaa ryhmässä tanssimisen. Suurin osa ihmisistä, joiden kanssa jaan ajallisesti eniten arkeani, ovat vaihtuneet parin kuukauden aikana ja tuntuu, että olen koko syksyn viettänyt tutustuen uusiin ihmisiin. Vaikka jatkuva uusiin ihmisiin tutustuminen on välillä rankkaa ja väsyttävääkin, olen hyvin kiitollinen uusista tuttavuuksista. Olen saanut elämääni paljon syvyyttä uusien ihmisten ja heidän näkökulmiensa avulla. Onneksi ihmisten vaihtuvuudesta huolimatta myös tietyt tukiverkostot pysyvät peruskalliona kaikkien elämänmuutosten keskellä; perheeni ja ystäväpiirini ovat pysyneet vahvasti läsnä elämässäni, vaikka syksyn pyörityksestä johtuen aikaa heidän kanssaan jaettavaksi onkin ollut aiempaa vähemmän.

Oppimissopimusten läpikäymisen yhteydessä sain huomata, miten eri tavoin ihmiset suhtautuvat muutokseen: toiset hakevat jatkuvasti muutosta elämäänsä ja toiset taas kaipaavat mahdollisimman turvallista ja stabiilia ympäristöä. Itse lukeudun jälkimmäiseen ihmistyyppiin, vaikka turvallisuudenhakuisuudestani huolimatta olenkin tavoiteorientoitunut ja päämäärätietoinen eteenpäin pyrkijä. Tänä syksynä olen huomannut, että muutoksestakin voi parhaimmillaan saada arkea ohjaavan turvallisuudentunteen, jos muutokseen uskaltaa luottaa ja antaa itselleen aikaa ja tilaa muutokseen sopeutumiseen. Viime aikoina olen huomannut arjen ajavan minua eteenpäin voimakkaammin kuin kenties koskaan aiemmin. Arki tuntuu kaikessa hektisyydessään, stressaavuudessaan ja epävarmuudessaankin turvalliselta. Kalenteri täyttyy kuin itsestään mielekkäästä tekemisestä – toisaalta välillä niinkin paljon, että vapaa-ajalle on vaikea löytää sijaa. Koen elämälläni olevan tarkoitusta, kun saan paljon aikaiseksi ja nautin tekemisestäni. Paineensietokykyni on ollut syksyn aikana äärimmilleen venytettynä, mutta hetkittäisistä stressipiikeistä huolimatta olen kokenut paineen positiivisena ilmiönä. Ja vaikka Proakatemialla viikkojen sisältö vaihteleekin voimakkaasti keskenään ja epävarmuuden sietäminen on osana opintosuunnitelmaa, tietyt rutiinit ja ympäröivä tiimi pysyvät ja pitävät paletin kasassa.

Tänä syksynä olen monin tavoin paneutunut itseni eheyttämiseen ja kehittämiseen syvemmälle kuin koskaan aiemmin. Tiimin arvokeskustelujen kautta olen alkanut porautua syvemmälle myös omiin arvoihini. En ole koskaan aiemmin elämässäni suuremmin miettinyt arvojani ja kun saimme valmentajaltamme tehtäväksi määritellä viisi kirkkainta elämänarvoamme, tuntui se ajatuksena mahdottomalta tehtävältä. Lopulta arvojen pukeminen sanoiksi olikin yllättävän helppoa, ovathan ne alitajuisesti ohjanneet valintojani ja päätöksiäni sekä toimintaani läpi elämän. Arvopohdinnan seurauksena aloin myös peilata arvojani omiin tavoitteisiini.

Olen näiden parin Proakatemialla vietetyn kuukauden jälkeen ymmärtänyt ensimmäistä kertaa aidosti yrittäjyyden olevan minulle sopiva tie. Aiemmin se on tuntunut houkuttelevalta, mutta samalla pelottavalta ja turvattomalta tieltä, enkä ole ollut varma pystynkö sietämään sen mukanaan tuomia riskejä ja epävarmuutta. Nyt se tuntuu jännittävältä mahdollisuudelta ja parhaalta mahdolliselta tavalta päästä toteuttamaan itseä. Rakastan vapautta määritellä itse omat aikatauluni ja valita projektit, jotka koen kiinnostaviksi ja kehittäviksi. Olen tajunnut, että vain taivas on rajana. Voin oikeasti tehdä ihan mitä vain. Olen syksyn aikana oppinut löytämään turvaa myös muutoksen keskeltä ja sisäisen rauhan ajatuksesta, että kaikella on jokin tarkoitus ja asiat järjestyvät aina jollain tavalla. Sanonnan mukaan se mikä ei tapa, vahvistaa. Ja yrittäjyys ei tapa.

Taivas + Helvetti vol. 2 -kirjan yrittäjyystarinoita lukiessani huomasin, että yrittäjyys vaatii uskoa, rohkeutta, sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Ennen kaikkea se vaatii voimakasta paloa yrittäjyyteen. Sellaista paloa, joka saa nousemaan kaikkein vaikeimpinakin aamuina sängystä, ja joka auttaa taistelemaan väistämättömiä takaiskuja vastaan. Olen jo löytänyt oman kipinäni, ja uskon sen vielä syttyvän roihuavaksi haluksi lähteä yrittämään. Oma tarinani yrittäjänä on vasta lähtökuopissaan, enkä voi varmuudella edes vielä tietää, jatkanko yrittäjyyden tiellä myös valmistumiseni jälkeen. Aika näyttää, millaiseksi oma polkuni muodostuu. Sattumalla ja ajalla on niilläkin merkittävä roolinsa yrittäjyydessä, kuten kirjan tarinat osoittavat. Joskus tuuri on yrittäjän puolella ja joskus taas koko maailma tuntuu sotivan yrittäjää vastaan heittämällä polulle kaikki kuviteltavissa olevat esteet.

”Vaikeuksien kautta voittoon” -teema toistui kirjan jokaisessa yrittäjätarinassa. Suurimmatkaan kasvutarinat eivät ole syntyneet pumpuliunelmista, vaan äärimmäisen rankan työn seurauksena. Mika Mäkeläinen kuvaa yrittäjän vaikeuksia erämaan halki rämpimisenä. Yrittäjätarinat luettuani näen vertauksen osuvan niistä jokaiseen. Jokaisella yrittäjällä on oma erämaansa sudenkuoppineen. Jokainen yrittäjä on käynyt läpi vaikeuksia, joista on rämmitty eteenpäin sisulla ja uskolla omaan liikeideaan. Erämaan ei pidä antaa rampauttaa. Yrittäjän suurin voima on mahdottomuuksien kääntäminen haasteiksi.

”Vaikeuksien jalostava vaikutus kuulostaa marenkipuheelta silloin, kun tilanne on päällä. Arvon näkee vasta myöhemmin, kun on jaksanut rämpiä erämaan halki. Silloin ymmärtää, että kaikki oli mahdollista sillä hetkellä, kun mikään ei näyttänyt mahdolliselta. –
Kaikki on mahdollista niin pitkään, kun yrittäjä onnistuu varjelemaan kaikkein arvokkainta pääomaansa: omaa tahtoa, osaamista, intoa ja energiaa. Se mistä tulet, ei määrittele sinua, vaan se, millaisia tekosi ja päätöksesi ovat tästä päivästä eteenpäin.”
– Mika Mäkeläinen, Taivas + Helvetti vol. 2

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close