Tampere
27 Mar, Wednesday
-1° C

Proakatemian esseepankki

Yrittäjän itsemyötätunto



Kirjoittanut: Johannes Mäkinen - tiimistä Waure.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Itsemyötätunto
Kristin Neff
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Kristin Neff, joka on yksi maailman johtavia myötätuntotutkijoita, toteaa kirjassaan: ”Olen tutkinut itseeni kohdistuvaa myötätuntoa nyt lähes viisitoista vuotta, mutta arvatkaapa mitä: en itse aina noudata omia neuvojani”. Itsemyötätunnosta on siis opittavaa meillä jokaisella.
Itsemyötätunnosta ei olla kovin kauaa puhuttu suomalaisen työhyvinvoinnin saatika yrittäjyyden käsitekentällä. Olen ensimmäisen kerran päässyt tutustumaan aiheeseen noin kolme vuotta sitten työhyvinvoinnin luennolla ja koin sen myötä merkittäviä oivalluksia omassa tavassani työskennellä ihmisten kanssa. Ensisijaisesti tein löytöjä oman itseni laiminlyömisessä ja vaatimuksissani itseäni kohtaan. En olisi mitenkään voinut kohdella muita ihmisiä samoin, kuin miten kohtelin itseäni. Kun oivalsin, miten julmaa olisi kohdella toisia ihmisiä samoin, ymmärsin nopeasti että jonkun on muututtava. Itsemyötätuntoni alkoi näin pikkuhiljaa kehittymään.

Positiivinen psykologia nousee monesti esille myös akatemialla ja meillä Wauressakin ollaan pohdittu näitä asioita aika ajoin. Erittäin tärkeää olisi mielestäni tuoda näkyväksi ajatus itsemyötätunnosta. Olen ollut työelämässä, ja tunnistan omat haaksirikkoni mahdollisuudet. Sen tunnistaa, kun ollaan liikkumassa siihen suuntaan, missä hyvinvoinnin rajalta on kuljettu jo liikaa kohti uupumista. Sitä rajaa ei voi ylittää liian pitkälle eikä liian pitkäksi aikaa. Akatemialla on hyvinkin helppoa polttaa itsensä loppuun, ja jo ensimmäisen vuoden opiskelijoilla on oireilua orastavasta uupumuksesta. Miksi näin?

Proakatemialle käsitykseni mukaan hakeutuu paljon kilpailuhenkisiä, aikaansaavia ja tavoitteellisia ihmisiä. Tulemme usein lähtökohdista, jossa meille on kerrottu mitä meidän tulee tehdä, ja jossa meille on asetettu valmiit tavoitteet. Nyt kun perustamme putoaa tyhjän päälle ja emme tiedä mitä meidän tulisi tehdä, työskentelemme tupla teholla saamatta kuitenkaan mitään konkreettista aikaiseksi, jonka seurauksena teemme töitä entistä enemmän. Kukaan ei ole vetämässä meille rajoja ja hommien teko on myös ajoittain vahvasti suorittamiskeskeistä. Suorittamisen keskellä armollisuus itseä kohtaan on jaksamisen kannalta olennaista. Itsemyötätunnosta täytyy olla hyötyä näiden ongelmien ratkomisessa.

Kristin Neffin mukaan itsemyötätunto koostuu kolmesta ulottuvuudesta: ystävällisyydestä itseä kohtaan, yleisen inhimillisen ihmisyyden tajusta ja tietoisesta ja hyväksyvästä havainnoinnista. Itsemyötätunnon kanssa työskenneltäessä on siis olennaista osata käyttää itsereflektiota. Ilman tuota taitoa kaikki jää muutoin vain pinnalliseksi tiedoksi.
Omassa työskentelyssäni olen huomannut, että itsemyötätunto taitona lähtökohtaisesti edellyttää, että jonkinlainen kosketuspinta omaan minuuteen on päässyt muodostumaan. Oma elämänhistoria, ymmärrys omista reagointitavoista ja reaktiosta eri tilanteissa on hyvä tiedostaa ja nähdä niihin liittyvät syy–seuraus -suhteet. Tämä kaikki mahdollistuu, kun henkilöllä on riittävä itsereflektiivisyyden taito. Kun on tullut tutuiksi oman minuutensa kanssa, on myös helpompi hyväksyä ja tulla toimeen oman epätäydellisyytensä kanssa.

Osoittaessaan itsemyötätuntoa omaa itseään kohtaan tekee itsestään myös ympärillä oleville ihmisille helpommin lähestyttävän ja on näin ollen itsemyötätuntoisena myös sosiaalisesti vahvempi.
Tunteet tulevat ja menevät, ne eivät itsessään ole oikeita ja vääriä, mutta niiden huomioimien on merkityksellistä. Me ihmiset yritämme tukahduttaa tunteemme ja näin aiheutamme itsellemme tunnetaakan, joka jossain vaiheessa pyrkii pinnalle tavalla tai toisella. Siksi olisikin hyvä antaa kaikille tunteille tilaa ajallaan.

Menetyksien, pettymyksien ja epäonnistumisien kohdalla on tärkeää pysähtyä ja kuunnella itseään. Olennainen kysymys itselleni kaiken keskellä onkin ollut: ”Mitä minä nyt tarvitsisin?”. Olen ennekin huomannut, että jos omista tunteista ja ajatuksista on vaikea saada kiinni, voi peilaamisesta olla apua itselle. Näin myös Neff neuvoo toimimaan kirjassa olevan harjoituksen mukaan (harjoituksia oli useita). Harjoituksessa voi kuvitella itsensä paikalle ystävän, joka olisi joutunut vastaavaan epämieluisaan tilanteeseen ja kysyä, miten häntä lohduttaisi. Niillä samoilla lohduttavilla sanoilla tai teoilla voi kohdata oman itsensä. Olemme yhtä lailla kaiken lohdutuksen, ymmärryksen, välittämien ja arvostuksen arvoisia. Näin harjoitellessani olen kipeästi tunnistanut omaan hyvinvointiini liittyvät laiminlyönnit.

Alkaessamme puhua itsellemme totuutta omasta arvostamme, voimme myös vapautua vääristä itsesyytöksistä. Tässä vapaudessa saamme osoittaa lempeyttä ja tyyneyttä itseämme kohtaan, mikä vapauttaa myös resurssejamme työn tekemiselle ja yhtä lailla myös henkilökohtaiselle elämällemme. Työhyvinvoinnin voidaan uskoa vahvistuvan itsemyötätunnon vaikutuksesta. Sama lempeys ja tyyneys, mitä osoitamme itseämme kohtaan, heijastuu varmasti positiivisena voimavarana koko työyhteisöön.
Olisi hyvä muuttaa perustavaa laatua olevalla tavalla omaa sisäistä puhetta. On tärkeää, että minusta ja myös kaikista muistakin tiimissäni voisi tulvia enenevässä määrin myötätunnon hyvää virtaa ulospäin, kun se ensin on meihin sisäänrakennettua. Emmehän voi antaa enempää, kuin mitä meillä on annettavana.
”Meidän ei tarvitse olla täydellisiä, jotta voimme pitää itsestämme, eikä elämän tarvitse olla jollain tietyllä tolalla, jotta voimme olla tyytyväisiä. Kaikista meistä löytyy sinnikkyyttä, kykyä kasvaa ja olla onnellinen, kunhan vain suhteudumme alati muuttuvaan kokemukseemme sekä myötätuntoisesti että arvostavasti”.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close