Tampere
15 Jan, Friday
-16° C

Proakatemian esseepankki

Ympäristöasiaa



Kirjoittanut: Amanda Hiltunen - tiimistä Promisia.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Olen alkanut itse kiinnittämään ympäristöasioihin viime aikoina entistä enemmän huomiota. Olen ollut lapsesta asti huolestunut ilmastontilasta, mutta oikeastaan vasta viime vuosina herännyt siihen, että huolestumisen sijaan pitää tehdä konkreettisia tekoja oman hiilijalanjäljen pienentämiseksi, jos haluaa nukkua yönsä edes vähän levollisemmin.

 

Innostuin kirjoittamaan aiheesta esseen Proakatemialla järjestetyn Green Weekin jälkeen, kun olin juuri lukenut Rinna Saramäen kirjan 250 ilmastotekoa, joilla pelastat maailman.  Osallistuin Green Weekillä tiimikaverini Annin pitämään ekopajaan. Pajassa kävimme erilaisia ekoilu vinkkejä läpi kannustavassa ilmapiirissä. Sain uusia vinkkejä ja oli kiva päästä jakamaan myös omiaan muille. Paja oli kaikin tavoin onnistunut ja varsinainen hyvänmielen paja, jossa keksimme myös keinoja siihen miten yhteisömme voisi olla entistä ekologisempi. Itse arvostan kovasti sitä, että kun puhutaan ilmastoasioista, niin niistä puhutaan kannustavaan ja rohkaisevaan sävyyn, sen sijaan että keskityttäisiin syyttelyyn. Myös se, että vihreät teot ja niiden vaikutus hiilijalanjälkeen perustellaan tieteeseen nojaten mutuilun sijaan on itselleni tärkeää.

 

Millaisia konkreettisia muutoksia olen tehnyt omaan käyttäytymiseen ja ajattelumalleihin viime vuosien aikana?

Yksi merkittävimmistä muutoksista on yksityisautoilusta luopuminen. Omistin ennen auton, ja vieläpä dieselin, jolla olin tottunut liikkumaan paikasta toiseen. Keskustaan muuttaessani päätin luopua autostani, sen epäkäytännöllisyyden ja kalleuden takia. En voi kieltää, ettenkö tykkäisi autolla paikasta toiseen liikkumisesta, mutta minulle, joka asun aivan palvelujen keskellä ja pääsen lihasvoimalla sekä kouluun että työpaikalleni, on täysin turhaa käyttää omaa autoa. Ymmärrän kyllä, että varsinkin syrjäseuduilla voi olla julkisen liikenteen yhteydet niin hankalat tai olemattomat, että on pakko käyttää omaa autoa. Silloin kannattaa miettiä olisiko jotain muuta elämän osa-aluetta missä olisi mahdollista pienentää hiilijalanjälkeään. Täydellisyyden tavoitteluun ei mielestäni tarvitse lähteä, mutta tietoisuuden lisääminen ja itsensä sivistäminen aiheeseen liittyen on tiedostavien aikuisten valinta.

 

Entäs pukeutuminen sitten?

Vaateteollisuus ja pikamuoti ovat yksi suurimmista saastuttajista liikenteen ja asumisen lisäksi. Suomalaiset ostavat keskiarvollisesti 12 kiloa uutta vaatetekstiiliä, joka vuosi per ihminen. Se on todella paljon. Varsinkin kun tietää ettei tämä vaatemäärä jakaudu tasaisesti kaikkien suomalaisten kesken, vaan jotkut meistä ostavat hurjasti enemmän vaatteita kuin toiset. Ekovinkki, jolla voi pienentää omaa hiilijalanjälkeään vaatevallinnoissa on se, että ostaa vähemmän ja kestävämpää. Kun vaatekaappi koostuu luottovaatteista, jotka ovat monikäyttöisiä ja ajattomia, ei tarvitse tehdä hutiostoja ja tai potea vaatekriisiä ennen jokaisia juhlia. Itse otin tämän vuoden haasteekseni, että listaan jokaisen tänä vuonna hankkimani vaatekappaleen ja sen hinnan ylös. Vuoden lopuksi näen kuinka paljon kulutin vaatteisiin rahaa, ja ensi vuonna pystyn keskittämään tuon rahan paremmin siihen, että ostan esimerkiksi viisi sadan euron vaatetta, jotka ovat laadukkaita, kuin se että ostaisin sata viiden euron vaatetta. Loppusumma, joka vaateisiin kuluu on sama 500 euroa, mutta vaatekaappi on varmasti erinäköinen. Hyvä vinkki on myös oppia korjaamaan omia vaatteitaan, etteivät ne joudu hävitykseen irronneen napin tms. takia. Itse suosin nykyään vaateshoppailuissani enemmän second handia, koska ostaessani käytettyä tiedän, etten kuormita uusilla vaateostoksillani niin paljoa ympäristöä. Vanhoja vaatteitaan kannattaa myös itse myydä kirppareilla, tai keksiä niille muita käyttötarkoituksia. Esimerkiksi vanhasta puuvilla t-paidasta valmistaa näppärästi leikkaamalla kestovanulappuja tai vaikka tiskirätin. On turha ostaa puuvillaisia rättejä ja vanuja kaupasta, jos kaapissa on entuudestaan turhanpanttina olevaa vaatteeksi enää kelpaamatonta puuvillatekstiiliä.

 

Oman hiilijalanjälkeni häpeä pilkku on matkustelu.

Lentomatkailu on saastuttavimpia asioita mitä yksityishenkilönä voin tehdä ja sitähän minä teen. Joka vuosi useastikin. Olen koittanut miettiä erilaisia matkustusmuotoja, joilla korvata lentomatkailua. On vain kovin vaikeaa luopua itselleen tärkeistä asioista, kuten matkustelusta, ilmaston hyväksi, mutta on tärkeämpää ajatella maapallomme hyvinvointia kuin minun talvilomiani.  Minulle tärkeää on pyrkiä hyviin tekoihin askel kerrallaan, ja siksi en näe, että lähitulevaisuudessani lopettaisin lentomatkailua kokonaan, mutta olen jo alkanut järkevöittämään sitä entuudestaan. Tulevalla reissu bucket listilläni on juna-/laivamatka Eurooppaan, ja viime kesänä olin road tripillä Norjassa, sen sijaan että olisin lentänyt Etelä-Eurooppaan palmujen alle. Sain myös taannoin oivalluksen siitä, että jos on kerta niin kova tarve lentää jonnekin, niin on kohteessa parempi olla kerralla mahdollisimman pitkään, ettei tarvitse lennellä jatkuvasti edestakaisin. Myös Suomen sisällä on paljon hienoja paikkoja ja maisemia, joita haluan jatkossa tutkia entistä ahkerammin. Myös esimerkiksi junamatka Pietariin on eksoottinen matkustusvaihtoehto (minulle, joka olen tottunut lentämiseen) jonka haluan ja aion toteuttaa.

 

On satoja tapoja olla ekologinen ja välittää ympäristöstään. Minun mielestäni tärkeää on ottaa asioista selvää ja laittaa tekoja mittakaavaan, sekä valita niistä juuri itselle parhaiten sopivat. Kuten Rinna Saramäen kirjassa hyvin sanottiin, että on turhaa kantaa kestokassia mukana ja vältellä muovipusseja, jos se stressaa niin paljon, että on lennettävä joka vuosi kaukomaille palautumaan tästä kestokassien aiheuttamasta stressistä. Aika naseva tokaisu mielestäni.

Kun ympäristöasioista ottaa selvää ja lähtee kehittämään omaa elämäänsä vähemmän ympäristöä kuormittavaksi, on palkitsevaa, kun keksii uusia tapoja kierrättää tai olla ekologinen. Siitä tulee eräänlainen positiivinen kierre, joka ruokkii itseään.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close