Siellä täällä on noussut Kimmo Takasen Tunne lukkosi -kirja esille, joten päätin tutustua kirjaan tarkemmin. Tämä oli hyvää vastapainoa monien johtamisen ja yritysmaailman kirjojen jälkeen. Ehkä prosesseja ymmärtää paremmin, kun tuntee itsensä paremmin? Metsän hoitaminen ainakin onnistuu paremmin, kun ymmärtää ensin puun hoitoa.

Kimmo Takasta pidetään Suomessa yhtenä skeematerapian edelläkävijöistä. Kirjassa Takanen esittelee kattavasti, mitä tunnelukot (skeemat) ovat ja tarjoaa useita käytännön harjoituksia, miten voida auttaa itseään vapautumaan lukoista. Harjoitukset voivat välillä tultua turhilta ja huuhaalta, tämä vain tarkoittaa mielestäni sitä, että pitää yrittää tietoisesti luoda focusta harjoitukseen. Esimerkiksi urheilupiireissä osaa pitää lihahuoltoa ja venyttelyä huuhaana. Sitä ne varmasti ovat, mikäli harjoitukset noista lähtökohdista toteuttaa. Silloin et ole aidosti läsnä harjoituksessa.

Kirjassa käydään läpi, että tunnelukot ovat skeematerapian eri tulokulmien eräänlainen kansankielinen vastine skeemoille. Lapsuudessa opitut tavat reagoida, kokea, tuntea, ajatella ja käyttäytyä tietyllä tavalla tietynlaisissa tilanteissa ovat tunnelukkoja. Ongelma on lapsena opittu ja pakottava tapa toimia eri tunnetiloissa, lapsen tavoin. Jokaisella meistä on tunnelukkoja ja kun ne aktivoituvat, silloin ”sisäinen lapsemme” ottaa vallan toimistamme. Osalla tunnelukkoja on vähän ja ne voivat olla heikkoja, joten niiden vaikutus on vähäinen päivittäiseen arkeen. Toisilla sitä vastoin on paljon tunnelukkoja ja ne voivat olla vahvoja, jotka vaikuttavat paljon päivittäiseen elämään. (Takanen 2017.)

Mielenkiintoista oli ymmärtää, että tunnelukot pohjautuvat paljon erilaisiin uskomuksiin. Takanen kertoo, että uskomus poistuu, kun lakkaa uskomasta. Pelkkä älyllisen tason ymmärrys ei riitä uskomuksen epätodeksi muuttamiseen, vaan se pitää voida myös tuntea tunnetasolla. Takasen mukaan juuri tietoisesti on pyrittävä tilanteisiin, joissa voi osoittaa itselleen negatiivisesti vaikuttavan toiminnan olevan väärään uskomukseen perustuvaa, jos haluaa heikentää tunnelukkoja. (Takanen 2017.) Takasen ohje luo varmasti vastustusta, että on turhaa ja huuhaata. Epämukavuus alueelle meneminen tuskin on koskaan kivaa.

Vanhemmuuden myötä olen paljon miettinyt kasvattamista ja erilaisia mielenmalleja sekä niiden vaikutusta. Haluaisi antaa omille lapsilleen avoimet eväät päättää ja toimia itse, mutta varmasti omat mielenmallit vaikuttaa siihen millaisia lapsista tulee niin hyvässä kuin pahassa. Kirjassa oli paljon esimerkkejä erilaisista vanhemmuuden konflikti tilanteista ja neuvoja tilanteisiin. Neuvot eivät olleet uusia eivätkä yllättäviä, mutta hektisessä arjessa ne helposti unohtuvat, joten oli hyvä vahvistaa näitä ajatuksia.

Takanen moneen otteeseen muistuttaa, että jokainen meistä on lapsi. Tunnelukot saavat meidät kaikki joskus käyttäytymään lapsellisesti, käyttämään samoja selviytymiskeinoja kuin lapsuudessa ja valahtamaan lapsenomaisiin toimintamalleihin. Tästä syystä aina pitäisi suhtautua itseemme ja toisiimme yhtä empaattisesti kuin pieneen lapseen. Me kaikki teemme virheitä, olemme epätäydellisiä ja käyttäydymme epäkypsästi. Takanen korostaa, että tuomitsemisen ja syyttelyn pitää keskittyä ymmärtäväisyyteen ja tuen antamiseen, niin itselleen kuin toisille. (Takanen 2017.)

Jälkikäteen ajateltuna olen hyvin vähän lukenut psykologiaan ja itsensä kehittämiseen liittyviä kirjoja, mutta tämän ja Voittamisen anatomia kirjan myötä olen ymmärtänyt niiden merkityksen.  Ehkä näitä kirjoja pitää säännöllisesti yrittää ottaa lukulistalle. Kirjasta ei varsinaisesti tule eväitä työelämään, mutta mikäli siviilielämä toimii paremmin, niin tämä heijastuu varmasti työelämässäkin.

En kokenut kirjaa tai kirjan kohtia ahdistaviksi, kun piti palata mielessä menneisiin tapahtumiin. Ajatustyö ei tietysti aina ollut kivaa, jos esimerkiksi piti palauttaa ikäviä asioita mieleen. Kirja kysymysten avulla kuitenkin opin ymmärtämään lapsena tuntemiani tunteita paremmin. Ehkä myös huomaamaan, miten joitakin asioita tuon lapsuudesta myös tämän hetkiseen elämääni. Tätä kautta ymmärrän varmasti myös vähän paremmin tilanteita omien lapsieni kanssa. Olen ehkä entistä ymmärtäväisempi ja osaan antaa paremmin tukea.

Lähteet:

Takanen, K. 2017. Tunne lukkosi. Äänikirja. WSOY