Tampere
16 Apr, Friday
12° C

Proakatemian esseepankki

Ylipainon vaikutus lapsen kehitykseen



Kirjoittanut: Jussi Saariaho - tiimistä Motive.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Useita lähteitä
Esseen arvioitu lukuaika on 11 minuuttia.

Johdanto

Ylipaino on lasten keskuudessa yleistynyt kuluneiden vuosien aikana ja sen ajatellaan olevankin maailmanlaajuinen epidemia. Ylipainon yleisimpiä syitä ovat liikkumattomuus sekä ravintotottumukset. Nykypäivänä lasten keskuudessa on enenevissä määrin havaittavissa passiivisia elintapoja. Useimmiten lapset viettävät enemmän aikaa erilaisten ruutujen äärellä, kuin ulkona leikkien. Erityisesti päiväkotiympäristössä ääripäät ovat kasvussa. Tämä tarkoittaa siis sitä, että ylipainoisia lapsia löytyy paljon, mutta samaten paljon liikkuvia ja aktiivisia lapsia löytyy myös paljon. Kun taas ”normaaliin” keskiluokkaan kuuluvia lapsia on suhteessa vähemmän.

 

Syyt ja vaikuttavat tekijät

Ylipaino lasten keskuudessa voidaan luokitella nykyään maailmanlaajuiseksi epidemiaksi (Nuolioja 2013, 1). Ylipaino johtuu pidemmän aikaa jatkuneesta kulutusta suuremmasta energiansaannista. Lapsilla ylipainoksi määritellään tilanne, jossa painoa on kertynyt 25% tai yli keskimääräisestä saman ikäisen lapsen painosta. Painoindeksiä, joka määritellään kehon painon ja pituuden suhdetta toisiinsa, pidetään yleisesti ottaen huonosti lapsiin soveltuvana, koska lasten kehon mittasuhteet poikkeavat huomattavasti aikuisten vastaavista. Kolmevuotiaiden keskuudessa ylipainoisia on noin 1-3 prosenttia, viisivuotiaista jo 10-18 prosenttia on ylipainoisia ja seitsemänvuotiaista 16-17 prosenttia. (Sääkslahti 2015, 30)

 

Ylipainon pääasiallisia syitä lapsilla ovat liikkumattomuus ja ravintotottumukset (Sääkslahti 2015, 30-31. & Nuolioja 2013, 6-7). Muita syitä lapsen lihomiseen voi myös löytyä geneettisistä tekijöistä (Nuolioja 2013, 6). Muiden perheenjäsenten elintavat ja lihavuus altistavat lapsen ylipainolle. Olennainen syy lapsen lihomiselle on liian pieni energian kulutus suhteessa energian saantiin. Ruuan tiheä energiapitoisuus, varsinkin rasvan ja sokerin liiallinen saanti aiheuttaa lihomista. Hyvin usein lihavat ihmiset aliarvioivat syömiänsä ruokamääriä ja niiden energiapitoisuuksia (Nuolioja 2013, 7). Lihavuuden yleistyessä lasten keskuudessa, myös aktiivinen liikkuminen on vähentynyt. Istumiseen käytettävä aika on taas lisääntynyt, mikä juontaa koululiikuntatuntien määrän vähenemisestä, perinteisten pihaleikkien vähäisestä harrastamisesta ja ruutuajan lisääntymisestä. Myös vanhempien keskuudessa vähäinen liikkuminen on lisääntyvä ilmiö, jolloin samanlaiset liikuntatottumukset helposti siirtyvät lapsille. (Nuolioja 2013, 6-7)

 

 

Ylipainon vaikutus lapsen kehitykseen

Lapsi, kuten ihminen muutenkin, kasvaa ja kehittyy koko ajan. Pienten lasten kohdalla tämä kasvu ja kehitys on kaikista vilkkainta verrattuna muihin ikävaiheisiin. Ylipaino ei ole suoranaisessa yhteydessä lapsen kehitykseen, vaan yleensä taustalla on ylipainoon yleisimmin yhdistettävissä oleva passiivinen elämäntapa ja liikkumattomuus. Ylipaino vaikuttaa lapsen liikkumiseen sitä enemmän, mitä ylipainoa on kertynyt. Lasta tulisikin kannustaa ja motivoida liikkumaan, sillä muuten vaarana on, ettei lapsi kehity muiden lasten kanssa samaa vauhtia. (Sääkslahti, 2015.)

 

Motorinen kehitys

Motorisella kehityksellä tarkoitetaan kehitysprosessia, joka johtaa lasta tahdonalaisen liikkumisen oppimiseen sekä myöhemmässä vaiheessa motoristen taitojen laadulliseen kehittymiseen. Motorinen kehitys ei tapahdu suoraviivaisesti etenemällä, vaan siihen kuuluu myös jaksoja, jolloin kehitys on pysähtynyt paikalleen tai jopa taantuu. Sääkslahden kirjassa Liikunta varhaiskasvatuksessa kuvataankin motorisen kehityksen tapahtuvan ”dynaamisten systeemien vuorovaikutuksen tuloksena”. (Sääkslahti, 2015.)

 

Motorisilla perustaidoilla tarkoitetaan taitoja ja niiden yhdistelmiä, joiden avulla ihminen pystyy selviytymään itsenäisesti motoriikkaa vaativista arkielämän edellyttämistä haasteista. Motorisiin perustaitoihin kuuluu käveleminen, juokseminen, hyppääminen, heittäminen ja kiinniottaminen, potkaiseminen sekä lyöminen. Lapset, joiden vanhemmat kannustavat ja aktivoivat heitä liikkumaan ja jotka ovat yleisesti fyysisesti aktiivisia eli liikkuvat ja leikkivät paljon kehittyvät taidollisesti myös passiivisempia vertaisiaan nopeammin. Sääkslahti tuo kirjassaan esille, että lapsen taitojen kehittymistä palvelee parhaiten omaehtoinen liikkuminen eikä aikuisen ohjauksessa tapahtuva liikkuminen. (Sääkslahti, 2015.)

 

Motoristen perustaitojen omaksumisen vaihetta pidetään motorisen kehityksen vaiheista kaikista keskeisimpänä, sillä tänä aikana lapsi omaksuu suurimman osan motorisista taidoista. (Jaakkola, 2016.) Jaakkola tuo esiin, että osa aikuisistakin saattaa koko ikänsä olla tällä perustaitojen omaksumisen vaiheessa tiettyjen osa-alueiden, kuten esimerkiksi heittämisen, kohdalla. Tämä johtuu siitä, että tämänlaisten ihmisten kohdalla he eivät ole lapsuudessaan koskaan päässeet oppimaan kyseisiä taitoja niin hyvin, että olisivat omaksuneet liikkeet ja liikemallit. (Jaakkola, 2016, 27-30.) Nykyään on havaittavissa enenevissä määrin ääripäitä edustavien lasten määrän kasvua, eli passiiviset ja liikkumattomat lapset (usein myös ylipainoa omaat lapset) sekä sitten vastakohtana paljon liikkuvat ja aktiiviset lapset. Tällöin ylipainoinen lapsi ei välttämättä saa mahdollisuuksia eikä riittävää kannustusta harjoittelemaan motorisia perustaitoja, jolloin lapsen kehitys ei pääse kehittymään muiden vertaistensa kanssa samaa vauhtia. Tätä päätelmää tukee myös D’Hondt:n ja kumppaneiden tutkimus, jossa verrattiin ylipainoisten lasten motoristen perustaitojen kehitystä normaalipainoisiin vertaisiinsa kahden vuoden aikavälillä. Tulokset osoittivat, että ylipainoisten lasten suoriutuminen oli huomattavasti heikompaa kuin normaalipainoisten lasten. (D’Hondt & Kumppanit, 2013.)

 

Kognitiivinen kehitys

Kognitiivinen kehitys tarkoittaa älyllistä kapasiteettiä vaativien taitojen kehittymistä (Jaakkola, 2016, 31). Kognitiivisia toimintoja ovat esimerkiksi havaitseminen, muistaminen ja kieli. Nämä kaikki tekijät vaikuttavat lapsen motoristen taitojen oppimiseen ja kehittymiseen sekä muokkaavat lapsen tapaa liikkua aistia ja kokea kehollisia tuntemuksia. (Sääkslahti, 2016, 91.) Motorisella ja kognitiivisella kehityksellä onkin vahva vuorovaikutussuhde toistensa kanssa Jaakkola, 2016, 32). Kognitiivinen kehitys rakentuu lapsen uteliaisuuden, kokeilevan ja tutkivan leikin sekä toiminnan myötä (Sääkslahti, 2016, 91.) Tämä näkyy kaikista selkeimmin pienten lasten kohdalla, jotka tutustuvat ympäristöönsä liikkumisen avulla.  Tutkimustulokset osoittavat myös, että hyvät motoriset taidot omaavat lapset suoriutuvat myös paremmin kognitiivisten taitojen testeissä, kuin heikommat motoriset taidot omaavat lapset. Paremmat motoriset taidot korreloivat myös koulumenestyksen kanssa. (Jaakkola, 2016, 32-33.)

 

Motorisen ja kognitiivisen kehityksen välillä vallitseva vuorovaikutussuhde voi toimia joko lapsen kehitystä edistävällä tai hidastavalla tavalla. Kuten aikaisemmin mainittu motorisen kehityksen kohdalla, lapsen ylipaino on rinnastettavissa liian usein passiiviseen elämäntapaan. Lasta tulisikin kannustaa sekä motivoida liikkumaan ja kokemaan ympäristöään mahdollisimman monipuolisesti.

 

Ylipainon ennaltaehkäisy

Ennaltaehkäisyn tavoitteena on rajoittaa ylipainon kertymistä lapselle ja pitää painonnousu normaalin kasvun rajoissa ikä ja sukupuoli huomioiden. On tärkeää tiedostaa ylipainon aiheuttamat riskit, mutta yhtä tärkeää on myös tiedostaa, miksi ylipainon ennaltaehkäisyyn on tärkeää kiinnittää huomiota. Yksi tärkeimmistä seikoista on se, että ylipainon kehittymisen ennaltaehkäisy on helpompaa ja terveyden kannalta järkevämpää, kuin itse kertyneen ylipainon pudottaminen jälkeenpäin ja saavutetun painon ylläpito. (Käypä hoito 2020.) Lapsuudessa ja nuoruudessa kerääntynyt ylipaino on riskitekijä myös aikuisiän ylipainolle ja lihavuudelle. Teini-iässä lihavuuden rajan ylittävistä yhdeksän kymmenestä ovat lihavia vielä aikuisenakin. (Mustajoki 2019.) Tämä antaa myös perspektiiviä, miksi ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen ylipainoon ovat ensiarvoisen tärkeitä asioita jo varhaisessa lapsuudessa. (Terveyskylä 2020.)

 

Ylipainoa ja lihavuutta voi esiintyä hyvin erilaisissa mittasuhteissa ja näille kahdelle termille onkin virallisesti määritelty raja-arvot, joita käytetään apuna ylipainon määrittelyssä. Pienten lasten vähäisestä ylipainosta ei kannata kuitenkaan huolestua liikaa, vaan tällaisessa tilanteessa riittää usein yksinkertaiset pienet muutokset, jolla ylipainon kertyminen saadaan pysähtymään. (Mustajoki 2019.)

 

Syömiskäyttäytyminen

Ruokailutottumukset ja syömiskäyttäytyminen ovat yhdessä fyysisen aktiivisuuden ja liikunnan kanssa avaintekijöitä ylipainon hallinnassa, sekä ennaltaehkäisyssä. Syömiskäyttäytymiseen vaikuttaa lapsella vahvasti varhaisympäristö. Tavat, jotka on opittu kotona, varhaiskasvatuksessa ja koulussa kantavat pitkälle eteenpäin. Jos lapsuudessa on opittu terveyden kannalta epäedullisia tapoja liittyen ruokaan ja ruokailuun, niistä voi olla kova työ oppia pois. Onkin huomattu, että ylipainoa ilmenee samassa perheessä yleensä useammalla eri perheenjäsenellä johtuen perimästä ja samoista valinnoista elämäntapoihin liittyen. Tästä johtuen olisi erittäin tärkeää motivoida etenkin ylipainoisia ja lihavia vanhempia muuttamaan elintapojaan terveellisemmiksi ja näin edistää koko perheen terveyttä. (Terveyskylä 2020.) Ylipainon ehkäisyssä vastuu jakautuu monelle eri taholle. Yksilöillä itsellään, vanhemmilla, sisaruksilla, terveydenhuollolla ja muilla yhteiskunnan eri toimijoilla kuten varhaiskasvatuksella sekä kouluilla on kaikilla osansa ylipainon ehkäisyssä. (Käypä hoito 2020.) Kuitenkin suurin vastuu ylipainon ehkäisyssä on lasten vanhemmilla. Vanhemmat ovat lasten tärkein tuki ja toimivat lapsille myös roolimalleina pitkän aikaa, parhaassa tapauksessa läpi koko elämän. Onko siis ihme, että lapset herkimmässä vaiheessa kehityksessään oppivat matkimaan ja lopulta toimimaan kuin vanhempansa?

 

Vanhemmat pystyvät vaikuttamaan lapsen valintoihin omalla kasvatustyylillään. Esimerkkinä tästä lasta voidaan opettaa alusta asti syömään enemmän terveellisiä ruokia ja vastaavasti hillitsemään epäterveellisten ruokien syömistä (Vanhala 2012, 31). Tämä olisikin suotuisa tapa ajatellen lapsen kehitystä ja ylipainon ehkäisyä. Vanhempien käyttäytyminen vaikuttaa suoraan myös lasten syömiskäyttäytymiseen. On todettu, että äidin vähäinen tuki lisää lasten mielialasyömistä. Lapsen opetellessa ruokailemaan on hyvä kiinnittää huomiota kuitenkin myös omaan toimintaan vanhempana. Jatkuvat määräykset koskien lapsen ruokailua, lahjominen jonkin ruoan syömisestä tai ruoan saannin rajoitukset saattavat aiheuttaa epäsuotuisia seurauksia esim. ruokamieltymyksiin tai energiansaannin omatoimiseen säätelyyn. Kasvatusmetodeja vertailemalla on huomattu, että jämäkällä, mutta kannustavalla otteella on edullisemmat vaikutukset lapsen ruokailuun ja ylipainon ehkäisyyn, kuin määräilevällä tai vapaalla kasvatuksella. (Vanhala 2012, 31.)

 

Fyysinen aktiivisuus

Fyysisellä aktiivisuudella tarkoitetaan tiedostettua ja tarkoituksellista lihastyötä, joka kuluttaa energiaa. Sen sisällyttäminen jokapäiväiseen elämään on merkittävä tekijä lapsen ylipainon ennaltaehkäisyssä. Ylipainon ennaltaehkäisyn lisäksi, fyysinen aktiivisuus ja liikunta ovat myös tärkein hoitomuoto yhdessä ruokailutottumusten kanssa jo ylipainon rajan saavuttaneelle lapselle. (Sääkslahti 2015, 30-31.) Runsas fyysinen aktiivisuus vähentää myös diabeteksen sekä sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä (Sääkslahti 2015, 126). Varhaiskasvatusikäisten lasten fyysinen aktiivisuus on vähentynyt vuosien varrella ja puolestaan passiivinen aika on lisääntynyt. Passiivisella ajalla tarkoitetaan lapsen liikkumatonta aikaa. Tähän lukeutuu mm. makoilu, paikoillaan istuminen, television katselu ja pelaaminen esim. puhelimella, tietokoneella tai konsolilla. Nykytrendin mukanaan tuomista muutoksista on syytä olla hieman huolissaan, sillä juuri edellä mainittujen muutosten seurauksena on todettu, että alle kouluikäisten tuki- ja liikuntaelin sairauksien määrä on ollut myös nousussa. (Sääkslahti 2015, 126.)

 

Keväällä 2019 maailmanterveysjärjestö WHO toi julkisuuteen ensimmäiset fyysisen aktiivisuuden suositukset alle 5-vuotiaille lapsille. Nämä suositukset ovat hyvin samanlaisia kuin suomessa vuonna 2016 julkaistut fyysisen aktiivisuuden suositukset. Lopputulema on, että liikuntaa kehotetaan harrastamaan vähintään kolme tuntia joka päivä. (Rantanen 2020, 28.) Mitä enemmän myös muuta fyysistä aktiivisuutta ja vähemmän paikallaan oloa, sitä parempi (Käypä hoito 2020). Liikuntaa on monenlaista ja sitä tulisikin harrastaa eri tavoin. Välillä rasittavammin ja välillä hieman kevyemmin. Hyvänä nyrkkisääntönä voisi pitää vaikka sellaista jakoa, jossa päivässä tulee tunnin verran ripeämpää liikuntaa ja fyysistä aktiivisuutta sekä pari tuntia reipasta hieman vähemmän rasittavaa liikuntaa tai ulkoilemista. Näiden lisäksi myös kaikki muu arjessa tapahtuva on kokonaisuuden kannalta tärkeässä asemassa. (Rantanen 2020, 28.)

 

Päivittäisen liikunnan määrään vaikuttaa suuresti sekä perheen elämäntavat ja valinnat, yksilön mieltymykset ja varhaiskasvatus. Hallitusohjelmassa onkin tavoitteena tällä hetkellä kasvattaa juuri varhaiskasvatuksen liikunnallista kokonaisaktiviteettia jokaisessa ikäluokassa. Varhaiskasvatuksen liikunnallistamisen helpottamiseksi onkin jo luotu Liikkuva varhaiskasvatus niminen ohjelma, jonka tavoitteena on jakaa käytännön kentällä hyväksi todetut vinkit eteenpäin. (Rantanen 2020, 28). Varhaiskasvatuksessa haasteellista on saada passiivisemmat lapset fyysisesti aktiivisemmaksi, jos ei ole ohjattua liikuntaa. Se, että päiväkodissa ulkoillaan paljon, ei välttämättä tarkoita sitä, että kaikkien lasten fyysinen aktiivisuus olisi suoraan verrannollisesti korkealla. Jos lapset saavat vapaasti ulkoilla, niin eroja näkyy varmasti lapsien välillä. Toiset juoksevat taukoamatta paikasta toiseen, kun taas osa saattaa vetäytyä syrjempään tai istua vain hiekkalaatikolla. Haasteen tähän tuo myös se, että työntekijöiden resurssit eivät luultavasti riitä aktivoimaan passiivisimpia lapsia jatkuvasti, kun ympärillä vilisee paljon muitakin lapsia, joiden perään täytyy katsoa.

 

Edellä kuvatun tilanteen johdosta, on erittäin tärkeää pitää huolta myös siitä, että kaikki fyysinen aktiivisuus ei rajoitu pelkästään päiväkotimaailmaan. Liikkuva varhaiskasvatus- ohjelman vastaavan asiantuntijan mukaan varhaiskasvatuksen tulisi kattaa n. kaksi kolmasosaa jokapäiväisestä liikunnasta ja loput kotona vanhempien kanssa. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että liikunnan tulee olla hauskaa ja se täytyy tehdä ilon kautta. On tärkeää, että jokainen löytää juuri itselleen ja lapselleen sopivan tavan liikkua, oli se sitten leikin kautta tai pelkästään urheilemalla. Hyviä tapoja lisätä päivittäistä fyysistä aktiivisuutta on mm. kulkea päiväkoti matkat kävellen tai pyörällä, tauottaa viihde-elektroniikan käyttöä, lisätä luonnossa liikkumista tai ylipäätään ulkona oloa. Ulkona fyysinen aktiivisuus lisääntyy huomaamatta ja on usein lapselle myös hyvin mieluisaa. (Käypä hoito 2020.)

 

Unen vaikutus

Fyysisen aktiivisuuden, syömiskäyttäytymisen, ruokailutottumusten ja vanhempien esimerkin lisäksi yksi tärkeä asia muistaa on vielä riittävä lepo ja uni. Mitä aktiivisempi lapsi on fyysisesti, sitä enemmän hän tarvitsee myös aikaa levätä ja palautua päivän aktiviteeteista. (Käypä hoito 2020.) Liian vähäisen unen määrän on todettu useammassakin tutkimuksessa olevan yhteydessä lasten ylipainon ja lihavuuden syntymisessä (Vanhala 2012, 29). Myös Poorolajal ym. (2020) totesivat tutkimuksessaan, että riittämättömät yöunet voivat nostaa merkittävästi jopa n. 26% riskiä lapsuusajan liikalihavuudelle (Poorolajal ym. 2020).

 

Ylipainosta normaaliin painoon

Lapsen kanssa ylipainosta puhuminen saattaa tuntua vaikealta ja siihen voi olla taustalla monia, jopa omia henkilökohtaisia syitä. Asian puheeksi ottaminen ja tiedostaminen ovat kuitenkin ensi askeleet ylipainoisen lapsen hoitoprosessissa. Tärkeää hoidon onnistumisen kannalta on, että itse lapsi ja koko perhe sitoutuvat hoitoon täysillä. Hoito on moniammatillista ja vanhempien lisäksi hoitoon osallistuu oleellisena osana terveydenhuollon eri ammattihenkilöt esim. lääkärit, fysioterapeutit ja ravitsemusterapeutit. Myös varhaiskasvatus on tärkeässä osassa ylipainon hoidossa. (Käypä hoito 2020.)

 

Olisi hyvä hakea apua ylipainoon heti, kun lapsen suhteellinen paino alkaa nousemaan. Jos apua ei vielä tässä vaiheessa ole haettu on syytä herätä, kun ylipainoa kertyy yli 10% vuodessa, lapsi on jo vakavasti lihava tai hänellä on suvussa esiintynyt ylipainon aiheuttamia komplikaatioita. (Nuolioja 2013, 14.) Nopealla reagoinnilla, oikealla ajoituksella ja tarkoituksenmukaisella hoidolla pystytään todennäköisesti välttymään myöhemmiltä ylipainon mukanaan tuomilta liitännäissairauksilta ja vaivoilta

 

Elintapahoito

Ylipainon hoitaminen ei ole helppoa ja joskus saadut tulokset saattavat tuntua mitättömiltä, jos odotetaan liikoja. Ylipainon ja etenkin lihavuuden hoitaminen ovat pitkäjänteinen prosessi, joka vie paljon aikaa ja ylläpito jatkuu läpi elämän. Tärkeintä on, että elämäntavat ja rutiinit saadaan muodostettua sellaisiksi, jotka tukevat tavoitetta. (Nuolioja 2013, 14-15.) Kasvuiässä olevan lapsen lihavuutta ei kuitenkaan oikeastaan koskaan hoideta laihduttamalla, eli hänen painoansa ei lähtökohtaisesti pyritä tiputtamaan. Tavoitteena lihavuuden ja ylipainon hoidossa on saada paino pysymään suhteellisen samoissa lukemissa. Tämän tarkoituksena on, että ajan saatossa pituuskasvu hoitaa ylipainon tasoittumisen ja lapsi alkaa tämän vaikutuksen myötä lähentymään kohti normaalipainon rajaa. (Mustajoki 2019.)

 

Ylipainon hoidossa ruokailutottumuksia tulee muuttaa ensikädessä siten, että energian saanti ruoasta ja juomista pienenee. Tämän lisäksi on tärkeää ohjeistaa lasta fyysiseen aktiivisuuteen tähtäävään toimintaan passiivisuuden sijaan. Perheen merkitys prosessissa on suuri ja yksi tekijä, millä he voivat osoittaa sitoutumisensa ja näin edesauttaa lapsen ja kaikkien terveyttä on se, että koko perhe syö samaa ruokaa. 3-5 vuotiaita voi opettaa jo tiedostamaan terveellisen ruoan merkitystä ja ylipäätään tiedostamaan mitkä ruoat ovat terveellisiä. Vanhemmat kuitenkin ovat vastuussa siitä, mitä lapset syövät. (Mustajoki 2019. Edellä mainittuja tekijöitä kutsutaan myös elintapahoidoksi. Parhaan mahdollisen tuloksen saavuttamiseksi on tärkeää myös seurata painoa läpi prosessin ja tehdä hoitosuunnitelma pitkälle eteenpäin. Tällä tavoin varmistetaan, että osataan toimia johdonmukaisesti oikein tilanteen vaatimalla tavalla. (Käypä hoito 2020.)

 

Puheeksi ottaminen ja lapsen itsetunto

Lihavuuden ja ylipainon hoidossa on pidettävä huolta myös lapsen henkisestä puolesta. Lähtökohtaisesti ylipainoisella lapsella on huomattavasti parempi mahdollisuus päästä eroon ylipainosta, jos hänen itsetuntonsa pysyy terveenä ja suhtautuminen liikuntaan ja ruokaan ei vääristy. Vääristymisen ehkäisemiseksi on tärkeää esimerkiksi huomioida se, että on vanhempien vastuulla mitä lapsi syö, mutta lapsi tekee itse päätökset syömänsä ruoan määrästä jokaisella aterialla. (Mustajoki 2019.) On siis tärkeä keskustella lapsen kanssa avoimesti kaikesta ja olla enemmänkin kannustava, kuin määräilevä (Vanhala 2012, 31).

 

Lapsen itsetunto on herkkä paikka ja minäkuvan muodostuminen tapahtuu vahvasti jo lapsuudessa koetuista asioista. Ylipainoista lasta ei saa koskaan kutsua loukkaavilla nimillä. Se vaikuttaa lapsen itsetuntoon heikentävästi ja pahimmassa tapauksessa saattaa kääntää hyvän suunnan hoidossa takaisin kohti vanhoja tottumuksia ja pysäyttää jopa koko prosessin. Se voi jättää myös pysyviä traumoja, jotka kantavat pitkälle aina aikuisikään asti. (Mustajoki 2019.) Itsetunnon takaisin saaminen vie aikaa, mikä on pois alkuperäiseltä tavoitteelta eli painonhallintaa edistävien tapojen oppimiselta. Ei ole epätavallista, että lapsi saa jossain elämänsä vaiheessa kuulla olevansa lihava tai ylipainoinen. Monesti tämä vaihe esiintyy silloin, kun lapsi siirtyy esikouluun tai peruskouluun. Nimittely tapahtuu yleensä luokkatovereiden tai vanhempien luokkien oppilaiden toimesta ja pahimmassa tapauksessa siitä voi muodostua jo selvää kiusaamista. (Mustajoki 2019.) Tällaiseen tilanteeseen on tärkeä puuttua heti ja ottaa myös kouluun yhteyttä, jotta asia saataisiin loppumaan. Vanhempana on tärkeä myös tunnistaa lapsen reaktiot, olla hänen tukenaan ja kertoa, että rakastaa häntä juuri sellaisena, kun on. Häneltä voi myös kysyä mitä hän itse ajattelee painostaan, jos hän on kuullut siitä jostakin muualta. Lasta kannattaa tällöin myös vakuuttaa siitä, että tärkeämpää on ajatella terveyttä kuin painoa. (Mustajoki 2019.)

 

Olisi tärkeämpää puhua painon sijaan liikunnasta ja terveellisestä ruoasta. Jatkuva painon esille tuominen puheissa voi myöhemmin muodostaa vääristyneen kuvan syömisestä. Kaupassa ollessa on esimerkiksi oiva paikka kertoa lapselle ravintoon liittyvistä terveellisistä valinnoista ja yhteisissä liikuntahetkissä puolestaan liikunnan positiivisista vaikutuksista. Vaikka lapsi ei söisikään aina terveellisesti, kannattaa tilanne ottaa rauhassa. Jos asia toistuu ja alkaa huolestuttamaan kannattaa se ottaa puheeksi lapsen kanssa ja kertoa, mitä muita vaihtoehtoja olisi. Usein saattaa olla myös tilanne, jossa toinen tai molemmat vanhemmista ovat jonkinlaisella dieetillä. Tällöin kannattaa pitää dieetti omana tietonaan ja kertoa lapselle esimerkiksi, että ei tarvitse niin paljon ruokaa, koska ei kasva enää. (Mustajoki 2019.)

 

Pohdinta

Lasten ylipaino on nykypäivänä siinä pisteessä, että sitä voidaan nimittää jo maailmanlaajuiseksi epidemiaksi. Lapsi ei kuitenkaan itse osaa tunnistaa ylipainoaan tai muutoksia omassa painossaan, eikä myöskään kykene itse tekemään muutosta elämäntapoihinsa, joiden avulla ylipainoa saataisiin vähennettyä tai ehkäistyä. Tästä syystä lasten kohdalla vanhempien ja muiden kasvattajien rooli on korostunut. Halusimme perehtyä tarkemmin lasten ylipainoon ja siihen, kuinka sekä minkä takia tilanne on muuttunut kuluneiden vuosien aikana. Hyvin äkkiä meille selvisi, että ylipainoisten ja passiiviset elämäntavat omaavien lasten määrä on ollut suuressa nousussa ja aloimmekin pohtimaan, että miten tämänlainen muutos vaikuttaa lasten kehitykseen.

Lasten motorista kehitystä ja siihen vaikuttavia tekijöitä on tutkittu maailmanlaajuisesti paljon vuosien saatossa. Olemme kuitenkin sitä mieltä, että lisätutkimukset aiheesta ovat aina tarpeellisia. Lisääntyneen ylipainon sekä korostuneen passiivisuuden omaavia lapsia on enenevissä määrin koko ajan, joka avaa tutkimuskysymykset liikunnan ja liikkumattomuuden vaikutuksille lapsen kehityksen näkökulmasta.

Fysioterapian näkökulmasta lapsen ylipainon puheeksi ottaminen on aina haastava aihe. Koemme, että siihen ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa, vaan asia täytyisi käsitellä tilannekohtaisesti ja osata arvioida esimerkiksi vanhempien mahdollista suhtautumista asiaan. Ylipainoon puuttuminen on kuitenkin tärkeää lapsen kehityksen tukemisen kannalta, joten aihetta ei pitäisi vältellä vain sen takia, että aihe on vaikea. Vain asioihin puuttumalla ja vaikuttamalla voimme saada muutosta aikaiseksi.

 

Kirjoittajat;

Laura Pekkola, Henri Korhonen ja Jussi Saariaho

Lähteet:

Autio, T. 2012. Liiku ja leiki – motorisia perusharjottteita lapsille. VK-kustannus. Bookwell Oy; Keuruu.

Brown, T. Moore, T.H.M. Hooper, L. Gao, Y. Zayegh, A. Ijaz, S. Elwenspoek, M. Foxen, S.C. Magee, L. O’Malley, C. Waters, E. & Summerbell, C.D. 2019. Interventions for preventing obesity in children. Päivitetty 23.7.2019. Luettu 24.4.2020. https://www.cochranelibrary.com/cdsr/doi/10.1002/14651858.CD001871.pub4/full

Costa, S. Benjamin-Neelon, S.E. Winpenny, E. Phillips, V. & Adams, J. 2019. Relationship Between Early Childhood Non-Parental Childcare and Diet, Physical Activity, Sedentary Behaviour, and Sleep: A Systematic Review of Longitudinal Studies. Päivitetty 7.11.2019. Luettu 24.4.2020. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6926528/

 

Innostun liikkumaan. 2020. Motorinen kehitys – yleinen ja yksilöllinen eteneminen. Luettu 12.5.2020. https://innostunliikkumaan.fi/motoriset-taidot-arjessa-ja-niiden-oppimiseen-vaikuttavat-tekijat/motorinen-kehitys-yleinen-ja-yksilollinen-etenema/

Jaakkola, T. 2016. Juokse, hyppää, heitä, ota kiinni – Perusliikuntataitojen opettaminen lapsille ja nuorille. PS-kustannus. Jyväskylä.

Kalavainen, M. 2020. Painonhallintaa tukevat ruokailutottumukset lapsilla. Päivitetty 3.3.2020. Luettu 24.4.2020. https://www.kaypahoito.fi/nix02737

Karvonen, P., Siren-Tiusanen, H. & Vuorinen, R. 2003. Varhaisvuosien liikunta. VK-kustannus. Jyväskylä.

Kauranen, K. 2018. Fysioterapeutin käsikirja. Sanoma Pro. Helsinki.

Kukkonen-Harjula, K. 2020. Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset) – Käypä hoito -suositus. Päivitetty 03.03.2020. Luettu 24.4.2020. https://www.kaypahoito.fi/hoi50124?tab=suositus#s18

Leikkien. 2020. Motorinen kehitys. Luettu 12.5.2020. https://www.leikkien.fi/page/26/leikkien-learns-motorinen-kehitys

Lopes, VP., Stodden, DF., Bianchi, MM., Maia, JA. & Rodrigues, LP. 2012. Correlation between BMI and motor coordination in children. Luettu 12.5.2020. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21831708

Mannerheimin lastensuojeluliitto. 2019. 3-4-vuotiaan liikunnallinen kehitys. Luettu 12.5.2020. https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/3-4-v/3-4-vuotiaan-liikunnallinen-kehitys/

Mannerheimin lastensuojeluliitto. 2019. 4-5-vuotiaan liikunnallinen kehitys. Luettu 12.5.2020. https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/4-5-v/4-5-vuotiaan-liikunnallinen-kehitys/

Mustajoki, P. 2019. Lasten ja nuorten lihavuus. Duodecim terveyskirjasto. Luettu 12.5.2020. https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00443#s2

Mustajoki, P. 2019. Lasten ja nuorten lihavuus. Päivitetty 10.4.2019. Luettu 24.4.2020. https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00443

Mustajoki, P. 2020. Ylipainoinen lapsi – Ohjeita perheen ruokailuun. Päivitetty 11.3.2020. Luettu 24.4.2020. https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01173

Nuolioja, N. 2013. Lasten ylipainon ja motoristen perustaitojen yhteys – Systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Rovaniemen ammattikorkeakoulu. Fysioterapian koulutusohjelma. Opinnäytetyö. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/67145/Noora%20Nuolioja.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2016. Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset 2016 – Iloa leikkiä ja yhdessä tekemistä. Luettu 24.4.2020. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75405/OKM21.pdf

Opetushallitus. 2019. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Luettu 24.4.2020. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Poorolajal, J. Sahraei, F. Mohamdadi, Y. Doosti-Irani, A. & Moradi, L. 2020. Behavioral factors influencing childhood obesity: a systematic review and meta-analysis. Päivitetty 21.2.2020. Luettu 24.4.2020. https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S1871403X19307811?via%3Dihub

Rantanen, E. 2020. Liikuntaa 3 tuntia päivässä. Kasvu – Talentia-lehden erikoisnumero varhaiskasvatuksen ammattilaisille 1/20, 28-29.

Sääkslahti, A. 2015. Liikunta varhaiskasvatuksessa. PS-kustannus. Jyväskylä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Neuvola- ja alakouluikäisen lapsen ylipainon puheeksiotto – Opas lapsiperheen kanssa työskentelevälle ammattilaiselle. Luettu 24.4.2020. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/138145/URN_ISBN_978-952-343-322-9.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Terveyskylä. 2020. Ylipaino ja lihavuus. Päivitetty 21.1.2020. Luettu 24.4.2020. https://www.terveyskyla.fi/lastentalo/perheille-ja-kasvattajille/ravitsemus/ylipaino-ja-lihavuus

Vanhala, M. 2012. Lapsen ylipaino – Riskitekijät, tunnistaminen ja elintavat. Oulun yliopisto. Lääketieteellinen tiedekunta, terveystieteiden laitos, yleislääketiede, Oulun diakonissalaitos, Oulun liikuntalääketieteellinen klinikka. Väitöskirja. http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789514297441.pdf

Zimmer, R. 2011. Psykomotoriikan käsikirja – Teoriaa ja käytäntöä lasten psykomotoriseen tukemiseen. VK-kustannus. Keuruu.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close