Tampere
29 Mar, Friday
4° C

Proakatemian esseepankki

Yksityisten sosiaalipalveluiden tuottaminen



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Olen sosionomiopiskelija yrittäjyyden suuntautumisvaihtoehdossa. Moni on ihmetellyt, miten nämä kaksi asiaa oikeastaan sopivat yhteen. Voiko siis sosiaalialaa ja yrittäjyyttä yhdistää jotenkin valmistumisen jälkeen? Tähän etsin vastausta tekstissäni. Sote-uudistus toki kolkuttelee jo oven takana ja tuo, toteutuessaan muodossa tai toisessa, mukanaan isoja muutoksia. Halusin kuitenkin hahmotella jonkinlaista yleiskuvaa siitä, mitä tarkoittavat pääpiirteittäin yrittäjyys sosiaaliallla ja yksityinen sosiaalipalveluiden tuottaja.

Mitä, kuka ja kenelle?

Hyvinvointiala on kattokäsite, johon kuuluu sosiaali- ja terveyspalveluiden lisäksi myös mm. kauneuteen, viihtymiseen ja vapaa-aikaan liittyviä palveluita. Hyvinvointialan yrittäjistä naisia on n. 70%. Kaikista sosiaali- ja terveyspalveluista yksityisten palveluntuottajien palveluiden osuus on noin neljännes, määrä on jatkuvasti kasvanut 2000-luvun aikana. Yksityiset palveluntuottajat voivat olla mm. yrityksiä, järjestöjä tai itsenäisiä ammatinharjoittajia. Tampereen alueella toimivia sote-yrityksiä ovat esimerkiksi Onni Hoiva ja Pihlajalinna.

Yksityisten sosiaalipalveluiden tarkoitus on täydentää kunnan palveluita, sekä tarjota niille vaihtoehtoja. Palvelun voi ostaa joko kunta, kuntayhtymät tai suoraan asiakas. Tutuimpia esimerkkejä sosiaalipalveluiden tuottajista ovat lasten päivähoito, kotipalvelut, sekä ikäihmisten ja vammaisten henkilöiden palveluasuminen. Useissa kunnissa on käytössä myös palveluseteli, jota asiakas voi käyttää saadakseen vapautta palveluntarjoajan valitsemiseen.

Yksi tapa toteuttaa ja päästä hyödyntämään sosionomin osaamista ja yrittäjyyspolkua voi olla myös sosiaalisen yrityksen perustaminen. Yritys toimii samoilla toimialoilla ja markkinoilla kuin muutkin, mutta sen tarkoituksena on työllistää erityisesti mm. vammaisia henkilöitä tai osatyökykyisiä (vähintään 30% työntekijöistä). Tällöin tarjoutuu mahdollisuus yritystoimintaan myös jollain muulla kuin  varsinaisella sosiaalialalla ja samalla voi vaikuttaa yhteiskunnallisesti.

Miten?

Sosiaalialankin yrittäjyyteen vaikuttavat tietysti samat asiat, kuin mihin tahansa yrittäjyyteen:  persoona, osaaminen liiketoiminnasta, yrittäjän mindset ja ammattiosaaminen. Erityisesti viimeksi mainittu korostuu, sillä sosiaalialan eri tehtävissä toimivien kelpoisuusvaatimukset ja palveluiden laatuvaatimukset on tarkasti määritelty. Toimintaa alalla säädetään eri laeissa ja valvotaan monin tavoin. Valvonta toteutuu lähinnä ohjauksen ja neuvonnan muodossa, viranomainen voi tarkistaa toiminnan ja toimitilat perustellusta syystä.

Esimerkiksi vammaisten päivätoimintaa tuottavaa yritystä säätelevät mm. sosiaalihuoltolaki, laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista, sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakasmaksulaki, palvelulaki, henkilötietolaki ja laki yksityisistä sosiaalipalveluista.

Yksityiset sosiaalipalvelut ovat luvanvaraisia tai ilmoituksenvaraisia. Ensin mainittuun ryhmään kuuluvat kaikki ympärivuorokautiset (myös lyhytaikaiset tai tilapäiset) sosiaalihuollon palvelut ja toiseen palvelut, jotka eivät ole ympärivuorokautisia. Tällaisia ovat mm. kotipalvelut, kylvetys-, siivous- ja saattajapalvelut, sekä yksityinen perhepäivähoito. Lupaa tulee hakea tai kirjallinen ilmoitus tehdä aina ennen toiminnan aloittamista, olennaista muuttamista tai lopettamista. Hakemukset/ilmoitukset tehdään aluehallintovirastolle tai valtakunnallisissa palveluissa Valviralle.

Vuodesta 2016 tuli voimaan laki sosiaalihuollon ammattihenkilöistä. Tämä tarkoittaa, että myös sosionomien tulee hakea Valviran ammattirekisteriin.

Sosiaalialan yrittäjyyden erityispiirteitä & -haasteita

  1. Luvan- tai ilmoituksenvaraisuus.
    Toimintaa ei voi aloittaa ilman luvan saamista/ilmoituksen tekemistä (aluehallintovirastolle tai Valviralle).
  2. Ammattihenkilörekisteri. Valviran ylläpitämä.
  3. Toimintakertomus. Toimitettava vuosittain lupaviranomaiselle.
  4. Asiakkuudet ja markkinointi.
    Eri asiakastyyppien määrittäminen ja sen mukainen markkinointi. Palvelun loppukäyttäjä on useimmiten eri kuin sen maksaja, kunnat ostavat palveluista merkittävän osan.
  5. Palveluseteliasiakkaat.
    Saavat valita, mistä paikasta he hankkivat kunnan osoittaman sosiaali- ja terveyspalvelun. Mahdollisuus yrityksenä hakea kunnan hyväksymäksi palvelusetelin käyttöpaikaksi.
  6. Eettisyys & arvoristiriidat.
    Miten paljon lähdetään mukaan vaikkapa kunnan ostamien palveluiden kilpailutukseen ja hinnoitellaanko liian alas palveluiden laadun kustannuksella. Ristiriidat ostaja- ja käyttäjäasiakkaiden tarpeiden ja odotusten välillä. Tasapaino asiakkaiden tarpeiden ja palveluntarjoajan liiketoiminnallisten tavoitteiden, sekä arvojen toteutumisen välillä.

  7. Verottomuus.
    Palvelut ovat yleisesti arvonlisäverottomia. Edellyttää sosiaaliviranomaisen valvomaa palvelua, sekä omavalvontasuunnitelmaa.

Alan erityispiirrettä asiakkuuksien suhteen kuvaa hyvin seuraava lainaus:

”Hyvinvointialan yrittäjänä sinun on oltava asiakaslähtöinen kaikkiin asiakkaisiisi nähden. Jos käyttäjäasiakas on eri kuin ostaja-asiakas, asiantuntijuuttasi osoittaa tasapaino näiden kahden asiakasryhmän tarpeiden ja odotusten huomioon ottamisessa.”

Long story short

Ainakin yksityisyrittäjänä toimiminen sosiaalipalveluiden tuottajana vaatii hurjan paljon paneutumista lakien ja byrokratian kiemuroihin. Sen sijaan sellaisten palveluiden, joiden toteuttamiseen riittää ilmoitus, tarjoaminen voisi olla realistisempaa. Korkeiden ammatillisuus- ja laatuvaatimusten takia mietin, että sosiaalialan yrittäjäksi aikovan voisi olla järkevää perustaa yritys jonkun sellaisen kanssa, jolla on vahva liiketaloudellinen osaaminen. Kaikista parhain vaihtoehto ja mahdollisuus yrittäjyydelle lienee kuitenkin sosiaalinen yritys, joka antaa samalla vapautta itse toimialan valintaan. Itseäni voisi kiinnostaa jonkinlainen sosiaalisen kahvilan konsepti. Vastaus on alun kysymykseeni yrittäjänä toimimisesta on joka tapauksessa kyllä.

Kaikki edellä mainitut tavat ovat  tällä hetkellä lakimuutoksien pyörteissä ja vain tulevaisuus näyttää, millaista sosiaalialan yrittäjyys tulee jatkossa olemaan.

 

Lähteet:

https://www.posintra.fi/sote-alan-yrittajyydesta-oppaat-2014

https://www.tampere.fi/tyo-ja-yrittaminen/yrittaminen/yksityiset-sosiaalipalvelut.html

http://hyrrat.metropolia.fi/

https://www.avi.fi/web/avi/yksityiset-sosiaalipalvelut

https://stm.fi/yksityiset-sotepalvelut

https://www.talentia-lehti.fi/nain-haet-sosiaalihuollon-ammattihenkilorekisteriin/

https://www.vates.fi/ammattilaisille/sosiaalinen-yritys.html

https://legacy.smartum.fi/sites/default/files/public/palveluseteli_kunnan_sosiaali-_ja_terveyspalveluiden_taydentajana_2014.pdf

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close