Olen pohtinut jonkin aikaa omaa matkaani akatemialla sekä sitä, miten näinkin lyhyt aika on saanut minussa muutoksia aikaan. Pidimme marraskuun alussa yhteispajan Empirian ja Roiman kanssa keskustellen mm. siitä, että millainen matka tiimeillä ja yksilöillä on ollut tähän asti. Pitkästä aikaa yhdessä istuessamme oli hienoa huomata, että miten vuodessa 40. ihmisen yhteisenergia oli aivan erilainen kuin vuosi sitten. Erot hiljaisempien sekä äänekkäiden välillä on selvästi tasaantunut ja lähes jokainen on löytänyt omaa polkuansa tai kiinnostustaan erilaisiin projekteihin akatemialta. Meiltä löytyy taitajia niin markkinoinnista, tapahtumatekijöistä kuin pelimaailmasta näin muutaman mainitakseni, ja kaikki sujahtivat niin helposti yhteen pajan merkeissä, oppia ja kehitystä on siis tullut jo huimasti yksilöille!

Pohdimme paljon, että miten kaksi tiimiä voi olla niin samanlaisia ja käydä samoja vaiheita läpi, mutta lopulta olemme kuitenkin kaksi melkein ääriesimerkkiä tiimien toiminnasta. Näihin asioihin vaikuttavat monet tekijät, mutta esiin nousi mm. tiimien valmentajien hyvin erilaiset lähestymistavat valmentamiseen ja näin ollen tiimien energioihin sekä sisäisten suhteiden rakentumiseen, millaisia vaatimuksia tiimi ja tiimiläiset ovat asettaneet toisilleen ja millaisella mentaliteetilla tiimi toimii yhdessä. Sen enempää asiaa avaamatta, koen että me Empiriassa olemme avoimia, rohkeita ja välitämme toinen toisistamme, mutta toimintamme pohjautuu kuitenkin vahvasti yksilösuorituksiin enemmän kuin tiiminä toimimiseen ja toistemme puskemiseen onnistumisia kohti. Tähän lisähuomiona, että olemme luomassa meille uutta visiota ja selkeyttämässä toimintaamme ja syytä MIKSI, me olemme kaikki akatemialla. Haemme siis ratkaisua tähän niin sanottuun yksilökeskeisyyteen ihan perustasolta asti.

Yksinyrittäjän identiteetti

Paja ja viimeajat muutenkin ovat herätelleet minua ajattelemaan omaa muutostani sekä näkemystäni asioista ja varsinkin yksilöyrittäjyydestä verrattuna tiimiyrittäjyyteen. Reflektoin tässä pohdinnassa omaa ajatusmaailmaani ja sisäistä kasvuani. Akatemialle hakiessani ymmärsin hakevani tiimiyrittäjäkouluun, mutta jossain takaraivossa minulla kutkutti ajatus yksinyrittäjyydestä. Ajattelin, että pystyn lutvimaan tiimin mukana 3,5 vuotta ja saamaan kaiken hyödyn omaa yrittäjyyttä ajatellen ja pyörittäisin projektejakin itse. Tämä voi kuulostaa erittäin karulta ja omaan napaan tuijottamiselta- halusin siis olla osa tiimiä ja kasvaa tiimin kanssa, mutta kuitenkin yksinyrittäjyys ja omalla tavalla asioiden tekeminen huusi jossain takaraivossa. Olen luova ja tekevä ihminen ja ajatus omien ideoiden jakamisesta muille ja yhdessä tekeminen jopa kauhistutti minua, miksi antaisin muille hyötyä omista projekteistani ja ideoistani, kun voin tehdä kaiken itse? Samalla myös ajattelin asioiden pysyvän paljon helpommin hallittavissa, kun olisin yksin tekemässä ja päättämässä asioista ja saisin toteuttaa omaa visiotani.

En oikein tiedä mistä minulle oli syntynyt näin vahva yksilöyrittäjyyden mentaliteetti, koska olen aina viihtynyt ihmisten seurassa ja tykännyt toteuttaa asioita porukalla, – toisaalta tykkään myös todella paljon juhlien tms. järjestämisestä ja muiden totaalisesta yllättämisestä juuri itse ja omalla tavallani tehden. Olen myös avulias muita kohtaan ja joustan helposti omista rajoistani auttaakseni minulle tärkeitä ihmisiä. Uskon, että kaiken takana oli pelko hyväksikäytöstä. Tiedättekö ne ihmiset, jotka haluavat mukaan ja hyödyn, mutta eivät ole valmiita tekemään asioiden eteen mitään? Itsekin olen tällaisiin törmännyt elämässäni ehkä hieman liian usein ja se on johtanut pelon syntyyn ja mieluummin yksin tekemiseen, kuin hyväksikäytön tunteeseen.

Vaikka puhun ajatusmaailmassa tapahtuneessa muutoksesta myöhemmin, koen silti itseni tiimissämme enemmän yksilösuorittajaksi tiimin tasolla, mutta projekteissa alan selvästi jo olemaan hyvällä matkalla tiimiyrittäjän mentaliteettiin. Minulle on edelleen vieras ajatus, että tiimissämme mm. kaikki rahat olisivat vapaasti kaikkien käytössä tai, että minun tulisi maksaa esseesakkoa, jos joku tiimistämme ei yllä esseepisteiden vaatimuksiin. Olen siis valmis ja halukas auttamaan mm. esseepisteiden kanssa, mutta en ole halukas kustantamaan muiden ”epäonnistumista” tai jakamaan omia rahojani muille ilman hyvää keskustelua ja perustelua asialle ensin.

Muutokseen havahtuminen

Ensimmäisenä keväänämme olin Padel Festin projektipäällikkönä. Padel Fest oli kaiken kaikkiaan minulle itselleni erittäin hyvä ja oikeaan aikaan tullut herätys tiimiyrittäjyyden eduista. Näin jälkikäteen olen oivaltanut kokeeni hyvin vahvaa omistajuuden tunnetta projektia kohtaan, toisaalta uskon sen olevan myös aika normaali tunne, kun kyseessä on ensimmäinen projektikin. Padel Festin alkaessa minulla oli erittäin vahva visio päässäni tapahtumasta ja sen kulusta ja asioita helpottaakseni yritin välittää tätä visiota muillekin. Onneksi tässä vaiheessa olin jo tiedostanut, että tällaista tapahtumaa en saisi yksin järjestettyä, mutta käytännössä en oikeasti varmaan ollutkaan sisäistänyt sitä. Keräsin siis tiimin ympärilleni ja aloimme järjestää Padel Festiä. Jaoimme tehtäviä ihmisille, jotta jokaisella olisi oma vastuu jostakin ja asiat sujuisivat rennosti ja hyvin yhdessä tehden, noh, monen opin ja mutkan kautta asiat eivät menneetkään tiiminä niin sujuvasti kuin olin ensin kuvitellut ja iso työmäärä lopulta päätyi minulle. (Tähän on monta syytä ja tiimin kanssa olemme keskustelleet asiat ja myös sieltä on tullut havahtumista, että osallistuminen olisi voinut olla aktiivisempaa.) Kuitenkin tiimini, niin ydintiimi kuin koko Empiria, oli mukana toteuttamassa tätä projektia ja se on fakta, että ilman kaikkien panosta, emme olisi saaneet Padel Festiä onnistumaan. Juuri nämä tekijät olivatkin ne, jotka saivat asenteeni muuttumaan tiimiyrittäjyyttä kohtaan ja liputtamaan sen puolesta. Vaikka tiimiltä tuli apua merkittävimpiin kohtiin, eli lipunmyyntiin sekä päivän toteuttamiseen, olin antanut itsestäni kaiken ja vähän extraa, joten olin aivan burn outin partaalla Padel Festin jälkeen. Se väsymys ja lamaantuminen herätti minut siihen toteamukseen, että en enää ikinä halua ajaa itseäni tähän pisteeseen ja sitä välttääkseni tarvitsen tiimin ympärilleni.

Nyt kun olemme muutaman ihmisen kanssa puhuneet Padel Festin mahdollisesta jatkosta, olen enemmän kuin innoissani ottamassa koko Empiriaa mukaan projektiin ja halukas jopa antamaan siitä tulevat tuotot Empirian yhteiseen kassaan, kokemus projektin omistajuudesta on saanut siis suuren käänteen. Muistan elävästi sen hetken, kun Padel Fest oli onnistuneesti ohi ja koko tiimi riemuitsi siitä yhdessä. Tiimimme tarvitsee enemmän vastaavia tunteita ja yhdessä onnistumisia ja siitä riemusta saatu ilo merkitsee minulle itsellekin paljon enemmän kuin se, että saisin sanoa ”omistavani” kyseisen projektin – yhdessä onnistuminen on paras onnistuminen.

Nykytilanne

Tälläkin hetkellä minulla on vihko täynnä ideoita ja usea ihminen tiedossa kenen kanssa minulla olisi halukkuutta niitä lähteä toteuttamaan, kun vain kalenteri antaa periksi. Onkin hienoa ollut huomata, että haluan löytää juuri ne oikeat ihmiset ympärilleni ja tehdä asioita yhdessä, enkä yksin. Olen siis tiedostanut tiimiltä saadun hyödyn vs. itse tekemisen rankkuuden ja jopa yksinäisyyden. En halua kuulostaa syrjivältä tai tuomitsevalta, mutta matkalla täysin avoimeksi tiimiyrittäjäksi tarvitsen vielä tällaisen välivaiheen, jossa saan hieman valikoida ihmisiä ympärilleni, jolloin saan lisää positiivisia kokemuksia tiimiyrittäjyyden hyvistä puolista. Kyllähän yritysmaailmassakin haastatellaan ihmisiä ja yritetään löytää juuri oikeat henkilöt sinulle töihin tai yrityskumppaneiksi. Syksymme Empirian kanssa on ollut yllättävän raskas käydessämme läpi tiimimme toimintatapoja ja vielä tutustuessamme todellisiin toisiimme, ja tämänkin vuoksi kaipaankin nyt hieman seesteisempää vaihdetta hetkeksi ja niitä ”minunlaisia” ihmisiä ympärilleni, joiden kanssa asiat sujuvat kuin itsestään, myöhemmin haluan kyllä kasvattaa omaa piiriäni ja toimia monenlaisten ihmisten kanssa projekteissa.

Aloimme pyörittää Elmerin kanssa tiimiämme yhtenäistävää kakkuprojektia ja tämän projektin tiimoilta aloimme suunnittelemaan myös tulevaisuuden yhteistä projektia vähänkuin vahingossa. Toki tässä täytyy mainita, että olin ensin kysymässä Elmerin innokkuutta rakentajaksi projektilleni, mutta kun selvisi hänen mielenkiintonsa kyseistä projektia kohtaan olin enemmän kuin innoissani saamassa hänet mukaan tulevaan projektiinkin! Yllättäviä matcheja voi siis syntyä koska tahansa ja olen oppinut olemaan avoimempi projektien jakoa ja ”omistajuutta” kohtaan, ja Elmerin kanssa työskentely on sujunut ihanan leppoisasti, joka on ollut mahtava lisä tähän projektiin.

Tässä on siis ollut monta opetusta lyhyessä ajassa ajatusmuutoksen saamiseen tiimiyrittäjyyteen yksinyrittäjyydestä, mutta huomaan jo nyt ison asennemuutoksen itsessäni. En tiedä miten muut tiimiläiseni näkevät tätä, koska tiedostin ”asenneongelmani” jo aiemmin ja olen yrittänyt mennä mukavuusalueeni ulkopuolelle koko akatemian ajan avoimuudessani ja tiimiyrittäjäasenteessa, mutta kenties jonkinlainen omiminen mm. Padel Festiä kohtaan voi olla välittynyt.

Tähän alle vielä listasin itselleni hyviä huomioita tällä matkallani kohti huippua tiimiyrittäjää:

– Ole avoin ideoistasi.
– Puhu ihmisille kenen kanssa et välttämättä olisikaan läheinen, teiltä saattaa löytyä paljonkin yhteistä ja samanlaisia mielenkiinnonkohteita, jotka voivat tulevaisuudessa poikia jotain.
– Mieti millaisen tiimin haluat itsellesi? Menetkö se edellä, että ketkä ovat jo kavereitasi vai kenties mietit mitä kukakin voi tuoda tähän projektiin ja mikä heitä itseä motivoi tässä projektissa?
– Älä polta itseäsi loppuun. Menestyäksesi useamman näkökulman saaminen sekä tehtävien jako on kannattavampaa kuin yhden ihmisen yrittää puristaa itsestänsä kaiken ulos.
– Yritys on vakuuttavampi, kun tietotaitoa löytyy laajasti. Itse olen hyvä esimerkiksi innovoimaan ja keksimään uusia asioita, mutta talouspuoli tai markkinointi ei ole hallussa, eikä itsellä riitä aika tai energia juuri nyt niiden opetteluun > etsi ihminen, kellä on nämä hallussa ja mielenkiintoa niihin.
– Tärkeimpänä kuitenkin ajattelen, että yrittäkää ja tehkää. Alku on aina vaikeinta ja haasteita riittää, mutta se kuuluu asiaan, tärkeintä on mielestäni pitää hyvä asenne työntekoa ja tiimikavereita kohtaan ja olla avoin uuden oppimiselle muilta. Jos yhteispeli tai projekti ei onnistukkaan niin kaikesta oppii kuitenkin aina jotain uutta!
– Hyödynnä suhteita muihin ihmisiin! Kuten johdannossa mainitsin akatemialta löytyvästä tietotaidosta, niin käytä sitä hyväksesi. En tiedä moniko meistä pääsee elämässään enää vastaavaan paikkaan, jossa on avoin yhteishenki ja ihmiset ovat halukkaita auttamaan tosiaan sekä jakamaan oppejaan täysin eri aloilta.