Tampere
16 Jun, Wednesday
10° C

Proakatemian esseepankki

Yksinäisyyttä ja yhteenkuuluvuutta



Kirjoittanut: Tea Kivinen - tiimistä Waure.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Yksilöllinen yhteisöllisyys
Seppo Kangaspunta
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Minulla on ollut viimeisen kuukauden ajan aivan älyttömästi tekemistä, jonka takia olen kokenut jonkin verran yksinäisyyttä, sillä aikani ei ole riittänyt sosialisoitumaan ihmisten kanssa ja jos aikani olisi riittänyt, ei jaksamiseni olisi kuitenkaan. Se on mielestäni harmi, koska pidän itseäni sosiaalisena ihmisenä, mutta välillä tulee kausia, kun on pakko yrittää vetää happea ja saada velvollisuudet hoidettua pois alta. Sain näistä tuntemuksista ajatuksen kirjoittaa vielä tämän kevään ajalta tällaisen purkuesseen omista tuntemuksistani yhteenkuuluvuuden tunteen, yksinäisyyden ja yhteisöllisyyden näkökulmasta ja miten nämä asiat ylipäätään näkyvät tekemisissäni vai näkyykö ja haluan tämän esseen kautta tuoda omia kokemuksia sekä tuntemuksia näiden aiheiden ympäriltä.

 

”Yhteenkuuluvuuden tunne tarkoittaa sitä, että kokee tulevansa sosiaalisesti hyväksytyksi ja otetuksi mukaan johonkin ryhmään. Tällaista kokemusta pidetään yhtenä keskeisenä psykologisen hyvinvoinnin tekijöistä. Onkin esitetty, että yhteenkuuluvuuden tunne olisi yksi ihmisen perustarpeista.” (Nieminen, 2019.)

 

Ihmissuhteet ja toisten kanssa vuorovaikuttaminen on minulle tärkeää, ja tämä onkin ollut haastavaa tähän kyseiseen maailman tilanteeseen peilattuna, kun emme pysty normaalein tavoin verkostoitua ja vuorovaikuttaa toisiimme, vaan on pystyttämä mukautumaan tilanteeseen ja toimittava niiden resurssien puitteissa, jotka meille on annettu. Parhaamme meistä varmasti jokainen tekee yhteisön ja yhteenkuuluvuuden eteen, mutta kyllä tässä on ollut haasteita.

 

Minulle merkityksellistä on tunne yhteenkuuluvuudesta, että on osa jotain ja että omalla olemisella on muille merkitystä. Tässä ollaan aivan kevään loppumetreillä ja takana päin on jo kaksi vuotta Akatemialla. Mieleeni heräsi ajatus pohtia sitä, että tunnenko kuuluvani osaksi tiimiä sekä osaksi koko yhteisöä. Tämä ajatus lähti päässäni liikkeelle kuluneiden kahden viikon aikana, kun kaiken kiireen keskellä muutin uuteen asuntoon ja se vei yllättävän paljon aikaani. Ensin en päässyt osallistumaan yhteisömme innovointihaasteeseen tiimidiiliin ja sitten sen lisäksi harmistuin, kun koko tiimini lähti yhteiseen maalausprojektiin, enkä pystynyt olla sielläkään mukana kiireen takia. Jostain syystä heräsi heti tunne, että harmittaa olla ulkopuolella sekä se, etten voinut antaa omaa panostani ja sen lomassa myös viettää niiden ihmisten kanssa aikaa.

 

En ehkä käyttäisi niin vahvaa termiä, kun pelko, mutta jollain tasolla koen pelkääväni yksinäisyyttä, ulkopuolelle jäämistä, erakoitumista ja sitä, etten kuulu porukkaan mukaan. Tällä hetkellä tapahtuu paljon kaikkea ja väkisinkin tulee tilanteita, kun kaikessa ei vaan yksinkertaisesti ehdi olemaan mukana ja se on täysin inhimillistä ja normaalia. Jotenkin silti silloin tällöin huomaan olevani ankara itseäni kohtaan, jos tuntuu siltä, etten tee tarpeeksi tai ole tarpeeksi mukana. Tiedän, että teen paljon ja uskon myös, että se osittain näkyy ulospäin, mutta silti tunnen välillä huonoa omatuntoa siitä, että asia ei olisikaan niin.

 

Sosiologisessa ajattelussa yhteisö on keskeinen sosiaalisen ja yhteiskunnallisen organisoitumisen muoto (Kangaspunta. 2011. 35). Yhteisöllisyydessä tärkeää on juuri emotionaalinen kokemus yhteisöön kuulumisesta. Yhteisöön kuuluminen jollain tapaa luo sidettä sille, että me ihmiset koemme kuuluvamme osaksi jotain. (Kangaspunta. 2011. 38) Yhteisöllisen suhteen näkökulmasta ihmisen osallistuessaan yhteisöön hän pyrkii toteuttamaan jotain yhteistä päämäärää toisten ihmisten kanssa (Kangaspunta, 2011. 39). ” Weberin käsitteen mukaan yhteisöllinen sosiaalinen side muodostuu toimijoiden välille vain silloin, kun heidän yhteenkuuluvaisuuden tunteensa myös johtaa sellaiseen toimintaan, jonka kuluessa he orientoituvat toisiinsa vastavuoroisesti toimijoina.” (Kangaspunta. 2011. 40)

 

Tällä hetkellä minulla on oman projektini lisäksi jo toista vuotta meneillään 24H -projekti sekä kuluneen kevään olen toiminut myös tulevan vuosigaalan projektipäällikkönä. Kirjoitin aikaisemmin stressistä ja sen vaikutuksista omaan tekemiseen ja sanottakoon se, että kulunut kevät on ollut äärimmäisen raskas työmäärän takia ja siksi, että tekemistä on ollut paljon. Kuitenkin minulle merkityksellistä on se, että tälläkin hetkellä olen mukana kahdessa projektissa, jotka molemmat osallistavat minua yhteisöön ja teen niiden projektien eteen töitä, jotta se näkyisi yhteisötasolla. Nämä molemmat yhteisöä koskevat projektit ovat minulle äärimmäisen tärkeitä sekä opettavaisia, ja niiden kautta olen kokenut kuuluvani Akatemia-yhteisöön vahvasti. Myöskin verkostoituminen oman tiimini ulkopuolelle on luonut minulle yhteenkuuluvuuden tunnetta yhteisötasolla. ”Yliopistopedagoginen tutkimus alleviivaa, että akateeminen yhteenkuuluvuuden tunne on tärkeä opintoihin vaikuttava tekijä”. (Nieminen, 2019.)

Yhteisöt ja niiden tarjoama yhteenkuuluvuuden tunne on meidän aikamme ihmisille arvokas asia, identiteetin lähde ja kaipuun kohde. (Kangaspunta. 2011. 53)

 

 

Kangaspunta, S. 2011. Yksilöllinen yhteisöllisyys. Avaimia yhteisöllisyyden muutoksen ymmärtämiseen. Tampereen Yliopistopaino Oy – Juvenes Print

Kumpula opettaa. Nieminen, J. 18.6.2019. Making sence of the social- Kuinka kuulutaan tiedeyhteisöön? Luettu 1.5.2021

https://blogs.helsinki.fi/kumpulaopettaa/tag/yhteenkuuluvuuden-tunne/

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close