Tampere
23 Jan, Saturday
1° C

Proakatemian esseepankki

Yksilöessee: Reflektointi Eventan helmikuusta



Kirjoittanut: Johanna Sauvula - tiimistä Eventa.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Virtual Collaboration for a Distributed Enterprise-julkaisu
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Eventa helmikuu alkoi yhteisellä mökkipajalla. Mökille olimme toivoneet Tirriltä inspiroivaa innovointipajaa ja Vili piti pajaa projektijohtamisen työkaluista Scrumista ja Kanbanista. Muutoin mökillä työstettiin tulevan syksyn Kiinan vierailua ja projektityötä. Mökkipaja oli tammikuun jälkeen mukavaa yhteistä työstöä, joskin allekirjoittaneella meinasi vikana päivänä hepuli olla sen mukainen, ettei pajaan keskittymisestä tullut enää mitään. Mökkeily oli ehkä liian tuttavallista ja rentoa, että työmoodi meinasi unohtua. Kiinassa syttyneen koronatilanteen vuoksi aloimme pohtia myös vaihtoehtoisia toteutustapoja kiinaprojektille, mikäli tilanne etenisi niin, ettei yhteistyö Kiinan ja matkustaminen puolin jos toisin olisi mahdollista. Tämä oli tiimiltä hyvää reagointia ja pääsimme syventymään skeraariotyöskentelyn pariin.

Iltaisin pelasimme lautapeliä Codenames, jossa pelaajaparin ajatuksenjuoksun ymmärtämistä tuli arvailla. Tämä oli tosi mielenkiintoinen peli, koska koemme tuntevamme toisemme jo varsin hyvin, mutta kas kummaa miten erilaisia reittejä ajatuksemme yksinkertaisissakin asioissa juoksevat. Se oivallutti tiimiläisistä taas uusia puolia leikkimielisesti ja hauskaa pitäen esiin.

Mökkipajan aikana tuli myös toive hiilijalanjälkivideon teosta. Eventassa on tällä hetkellä useampi henkilö, joille aikataulutus ja asioiden ennalta suunnittelu on tärkeää oman työn järjestelyn tiimoilta. Tästä on ollut omat epäilyksensä, että kykenemmekö joustamaan tilanteissa, joissa jo tehtyjä suunnitelmia tulee muuttaa. Videonteko oli tästä oiva esimerkki. Voisi olettaa, että siinä kohtaa kaivettaisiin kalenterit esiin ja etsitään ensin kaikille sopiva aika, jaetaan vastuut kuka suunnittelee, kuka kuvaa jne. ja vasta viikon päästä päästäisiin edes kuvaamaan. Tällä kertaa tartuimme tuumasta toimeen heti. Päivän aikataulussa meillä oli ulkoilua luvassa, joten nopean ideoinnin ja päätöksen, että videon ei tarvitse olla ammattilaisten tasoa, jälkeen pihalla kuvasimme koko videon yhdellä otolla. Riemuitsimme tästä, koska se oli hauskaa ja meiltä myös erittäin tehokasta ja joustavaa työskentelytä. Olemme osoittautuneet aika hyviksi joustamisen ja aikataulujen muokkaamisen suhteen. Asiaa osaltaan helpottaa myös se, että selkeästi tänä vuonna meillä kullakin on ollut vähemmän asioita lautasella. Koko ajan ei tarvitse hallita 12 eri tehtävää, jolloin aikataulukin antaa helpommin myöden.

Helmikuun edetessä alkoi toisaalta olla myös ikävä tiimiä. Mökkipajan jälkeen palasimme viikkorytmiimme, että näemme Aksun tapahtumissa ja tiistaisin tiimipäivissä. Toisista fyysisesti etäällä olo on oma seikkansa, mutta myös se, ettemme pitäneet yhteisiä tiimikahvitteluja tai palavereita juuri etänäkään. Tämän havaittuamme päätimme lisätä torstaille yhteistä työstöä Akatemialla. Osalle se oli mahdollista, osalle ei. Esim. opinnäytetyöprosessi eteni helmikuussa pitkälti muissa tiloissa asiakkaan ja haastateltavien kanssa ja aktiivinen keskittyminen opinnäytetyön toteutukseen ei tuntunut onnistuvan Akatemian hälyssä ja häiriötekijöiden keskuudessa. Helmikuulle sattui myös muutama sairaspoissaolo, mikä näin pienenä tiiminä tuntuu heti huomattavasti merkittävämmältä. Koska yhteinen aikamme ei ole päivittäistä, myös sairasajan yhteiset keskustelut siirtyivät harmillisesti eteenpäin.

Yhteisten tapaamisten järjestäminen uusissa ympäristöissä, uusine vetovastuineen ja käytännön järjestelyineen sujui melko mutkattomasti. Olemme aika paljon opetelleet käyttämään etätyökaluja, konferenssikaiutin ostettiin Eventaan jo noin vuosi sitten. Sikäli tiimiläisiä pystyttiin helposti osallistamaan, vaikka paikan päälle ei aina pääsisikään samana tilaan muiden kanssa. Eniten säröä tiimiin teki kuitenkin toisistamme etäällä oleminen ja suhteellisen vähäinen kommunikointi.

Cordovan ja kumppaneiden (2013) etätyöskentelyä koskevassa julkaisussa kerrotaan, kuinka kasvokkain tapahtuvaa kommunikointia pidetään kommunikoinnin rikkaimpana muotona. Toisen näkeminen samassa tilassa mahdollistaa viestimisen niin ilmeillä, eleillä, äänenpainoilla kuin sanoillakin ja on helpompi esittää tarkentavia kysymyksiä, sekä luoda yhteistä ymmärrystä aiheesta. Etäyhteyden päässä usein jotakin yllä olevista aspekteista häviää tai ainakin hankaloituu. Toisen työn ja toiminnan havainnointi tai kyky havainnointiin lisää myös luottamusta. Kun toisen työtä ja tekemisessä ei ole läpinäkyvyyttä etäällä toimiessa, jää paljon havaintoja ja informaatiota siirtymättä, niin hyvässä kuin pahassakin.

Tämä seikka vaikuttaa varmasti myös Eventassa. Koska yhteinen aikamme on vähäistä suhteessa itsenäiseen työskentelyyn, epäilyksillä on tilaa kasvaa. Tulee tunne, ettemme tiedä mitä toiset tekevät, millaisia visioita kullakin on ja millaista apua kukin voisi tarvita. Ihan sellaisia pieniäkin mitättömiä asioita jää tietämättä, ja isotkin asiat koostuvat usein pienistä asioista, joten niiden uupuminen on luullakseni hyvin merkittävää.

Etäällä toisista oleminen nostaa kynnystä olla spontaanisti yhteydessä jokaiseen. Olemme suunnitelleet vuosikelloomme itsenäisen työn viikkoja, jolloin meillä ei ole tiimin yhteisiä tapaamisia tai pajoja. Näin jälkikäteen olen kuitenkin sitä mieltä, että nuo viikot tulisi vaihtaa intensiivisen työn viikkoihin, jolloin työskentelemme kaikki päivät yhdessä, samoissa tiloissa, toisiamme kohdaten ja mitättömän pieniä asioita toisistamme siinä samalla huomioiden.

 

LÄHTEET

Cordova, A. Keller K. M., Menthe L., Rhodes C. 2013. Virtual Collaboration for a Distributed Enterprise-julkaisu. Jaettu Virtuulifasilitoinnin pajassa 17.3.2020. Luettu 17.3.2020.

Aihetunnisteet:
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close