Jokainen varmasti tietää sen äänen, jonka vain itse voi kuulla. Se on oma sisäinen ääni, joka ainakin minulla on taukoamatta äänessä. Sanojen Supervoima kirjan kuunneltuani havahduin siihen, kuinka rumasti ja epäkunnioittavasti puhun itselleni sisäisen ääneni kautta. Kirjassa kerrottiin tutkimuksesta, joka todistaa sen, että positiivinen puhuminen itselle parantaa itsetuntoa. Mielestäni tämä on täysin ymmärrettävää, koska kyllä sitä aina lähtökohtaisesti luottaa itseensä ja omiin valintoihin. Nyt siis haastankin kaikki huomioimaan omaa sisäistä ääntään ja vaihtamaan sisäisen äänen asetuksia positiivisempaan suuntaan. Emmehän me jatkuvasti puhu rumasti tai epäkunnioittavasti ympärillä oleville ihmisille. Tai ainakaan ei pitäisi puhua, koska siitä ei koidu kummallekaan osapuolelle mitään hyvää. Tämä seikka on myös tärkeä ottaa huomioon lasten kanssa toimiessa.  Lapset kuuntelevat meitä paljon enemmän kuin mitä voisimme kuvitella. Aikuisten kesken on siis keskityttävä siihen, miten toiselle aikuiselle puhuu. Kirja muistuttaa, että ”Sanat, jotka vanhemmat meille valitsee, tulee niistä meidän sisäinen ääni”. Tämä voi olla joko todella rikastuttava kasvatus tai itsetuntoa alentava kokemus. Jo pienikin lapsi ymmärtää ja osaa tulkita, miten puhumme ja mitä äänen painoa käytämme. Tämä on kaikki ensiarvoisen tärkeää ottaa huomioon lasten kanssa toimiessa. Toivon, että sinä, joka luet tätä esseetä, aloit juuri pohtimaan omaa puhettasi.

Minulle tuli kirjaa kuunnellessani monta eri esimerkkiä mieleen, missä kohtaa erityisesti pitäisi keskittyä siihen, kuinka toiselle puhuu. Itse teen opintojen ohella myyntityötä asiakasrajapinnassa. Sillä on suuri merkitys mitä sanoja myyntitilanteessa käyttää. Kirjassa kerrottiin karrikoidusti kaksi eri esimerkkiä myytävänä olevasta paidasta.

-Hyvä esimerkki: Tämä paita on vastuullisesti tehty ja tuotettu. Qr-koodin avulla pystyt selvittämään koko tuotantoketjun ja hiilijalanjäljen. Useimmiten vastuulliset ihmiset ostavat tämän tuotteen meiltä.

-Huono esimerkki: Tämä paita on saatu vaihdossa sarjamurhaajalta. Hän kyllä vakuutti, ettei ole tehnyt murhia tämä paita päällä.

Eikö kuulosta aika karmivalta tuo jälkimmäinen esimerkki. Jos myyntitilanteessa pystyy sanoilla luomaan tunnesiteen myytävänä olevaan tuotteeseen tunneside ja omistautuneisuus kasvaa. Myös tarinallistamisen erilaisia keinoja on hyvä kokeilla. Tarinallistamisessa on aina tavoitteena, ettei samaa voi saada mistään muualta. Sanoilla siis vedotaan tunteisiin. Järki ja tunteet ovat isossa roolissa kuuntelemisen ja puhumisen näkökulmasta. Kirjassa kerrottiin, että jos asia ei mene perille, niin se ei vetoa tarpeeksi tunteisiin. Ihmiset unohtavat helpommin sanat kuin sen tunteen, joka on aiheutettu. Pysähdy miettimään mikä esimerkki sinulle tulisi mieleen. Minulle tulee ensimmäisenä mieleen riitatilanne. En muista, mitä toinen minulle on sanonut, mutta olen valmis taistelemaan koska minua satutettiin sanallisesti. Toisaalta myös tähän pätee sanonta: ” jos kukaan ei suutu, mikään ei muutu”. Riitatilanteen jälkeen olisi hyvä istua alas ja keskittyä siihen mistä tämä johtui ja mitä voimme tehdä jatkossa paremmin, ettei samanlaiseen tilanteeseen ajauduta uudelleen. Jos kumpikin osapuoli on tarpeeksi kypsä katsomaan käytyä tilannetta järjellä, niin todennäköisesti samaan tilanteeseen ei jouduta uudestaan ja tämän avulla jokin on muuttunut. Riitatilanteen jälkeen todella vaarallista on kieltäytyä puhumasta tilanteesta. Nimittäin kieltäytyminen on helpointa, koska se ei muuta mitään.

Niin myymisessä kuin ihmisten kanssa toimiessa hyvänä muistisääntönä toimii kirjassakin kerrottu klassikko: ”ihmisellä on tarkoituksella kaksi korvaa ja yksi suu”. Puhumista ja sanojen käyttöä suositellumpaa on kuunteleminen. Tämä toimii niin myyntitilanteessa kuin arkipäiväisten asioiden läpikäymisessä kotona perheen kanssa. Mielestäni tämä voisi myös hyvin toimia dialogin yhtenä esille nostettavana pelisääntönä. Varsinkin ihmiset, jotka tykkäävät puhua, eivät aina muista korviensa olemassaoloa. Kuuntelemalla pystyt myös eri lailla investoimaan ihmissuhteisiin. Ystävät, jotka osaavat kuunnella aidosti, pidetään myös luotettavana. Hyvä itsetuntemus on tärkein, kun tekee näitä huomioita itsestään. Toivon, että tämän kautta opimme valitsemaan sanamme entistä viisaammin.

Kirjassa kerrottiin, että ”Ymmärtämällä suurimman heikkouden, tajuaa suurimman vahvuuden”. Toivon siis, että jokainen tutkiskelisi enemmän omaa viestintää ja puhetta. Uskallan väittää, että ymmärtämällä tuon lainauksen sinusta tulee parempi johtaja, johdettava, tiimipelaaja, perheenjäsen ja puoliso. Jos minulla olisi mahdollisuus antaa tämä kirjavinkki ja tuo lause maailman johtaville politikoille niin tekisin sen tältä istumalta. Kirjassa viitattiin hieman tähän ajatukseen: ” maailma, jossa ainoa varmuus on epävarmuus”. Pitää täysin paikkansa ja ihmisten ymmärrettyä sanojen voiman epävarmuus voisi myöhemmin vaihtua varmuudeksi.

Kirja auttoi minua ymmärtämään, kuinka suuressa roolissa elämässämme on se, miten ja kenelle puhumme. Minun heikkous on puhua liikaa ja liian nopeasti, ajattelematta. Onneksi kuitenkin toisto tekee rutiinin ja kaikessa voi kehittyä. Meistä jokainen on varmasti päästellyt sammakoita suustaan ja katunut näitä myöhemmin. Onneksemme arvet ovat sankarin merkki ja tekevät meistä valmiimpia seuraavaa tilannetta varten. Ihminen oppii luonnostaan virheistä ja lähtökohtaisesti on valmis kääntämään epäonnistuneet asiat opiksi. Oppiminen on kuitenkin elinikäinen prosessi ja ihminen on fiksu olento, joka ymmärtää hyödyntää tämän taidon. Puhuessa toiselle ihmiselle on hyvä jäädä itse pohtimaan, että ajanko sanoillani omaa vai yhteistä etua. Usein olemme niin kiinni omassa asiassa, ettemme tajua pysähtyä punnitsemaan näitä asioita ollenkaan. On myös fiksua ja kohteliasta kysyä, jos et ymmärrä mistä toinen puhuu. Kysymällä asiasta voi hyvin ymmärtää puhujan ajattelutavan ja syyt siihen. Niin puhujana kuin kuuntelijana on hyvä myös punnita, että onko sitä tuomitsemassa vai kannustamassa toista osapuolta omilla valinnoillaan. Sanojen valinnoilla on iso merkitys ja kirja kertoikin, että perimmäinen tarkoitus sanojen käytöllä on liikuttaa kuulijan sisintä. Silloin puhuja on onnistunut, kun sanat saavat aikaan jotain odottamatonta ja sanat saa aikaan oivalluksia kuulijassa.

Mitä tämä kirja opetti minulle? Kirjan kuunneltuani olen keskittynyt enemmän siihen, miten ja kenelle puhun. Koen, että osaa valita sanani nyt viisaammin ja harkitsen ennen suuni avaamista entistä enemmän. Nyt etäopiskelu aikana olen huomannut kuinka hyvin maltan olla puhumatta. Tämä ehkä johtuu siitä, että etäopiskeluaikana en aina näe keskustelussa olevia kavereitani ja joudun enemmän käyttämään kuuloaistiani, jotta en puhu kenenkään päälle. Useimmiten kuitenkin se mitä olisin sanonut, tulee jonkun muun suusta. Opin kirjan avulla myös sen, että läsnäolo on antamista. Aion siis jatkossa olla enemmän läsnä keskusteluissa. Kirja myös haastoi miettimään, että ”mitä minä voin tänään antaa?” Tämän saman haasteen haluan antaa teille jokaiselle.