Tampere
19 Jan, Sunday
0° C

Proakatemian esseepankki

Yksilö: Hajalla



Kirjoittanut: Noora-Emilia Hassinen - tiimistä Promisia.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Pysähtymiskirja - paremman etsijälle
Kai Ekholm
Jussi T. Koski
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Hajalla

 

”Moni on hajalla, koska on jatkuvassa moniajossa.” (Ekholm & Koski 2016, 45).

Tämän minä voin valitettavasti allekirjoittaa. Olen ollut hajalla monta kertaa, viimeisimmän kerran tänä syksynä. Mikä ajaa ihmisen hajalle kerta toisensa jälkeen? Mistä löytyy syy? Ainakin minä voin todeta, että olen syypää siihen ihan itse. Olen itse syyllinen omaan hajallisuuteeni. Totta kai siihen on monia osatekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet hajalle menemiseeni, mutta ketään muuta siitä ei käy syyttäminen. Voin vain syyttää itseäni.

Vaikka monesti todetaan, että tärkeintä ei ole löytää syypäätä, on se tässä tapauksessa kuitenkin ensiarvoisen tärkeää. Vasta sitten voin lähteä korjaamaan hajallisuuttani, kun olen vihdoin valmis myöntämään, että syyllinen tilanteeseen olen vain minä itse. Vasta sen jälkeen matka kohti eheytymistä voi alkaa.

Minä aloitin matkani jälleen tänä syksynä. Monta kertaa olen samaa eheytymisen matkaa käynyt ja kokenut jo onnistuneeni siinä… Noh, niin kuin tekstin alusta voimme päätellä, olen siinä myös monta kertaa epäonnistunut. Voinko olla varma, että tällä kertaa tämä on viimeisin matkani tämän asian saralla? En voi. Mutta ei se haittaa, olen silti valmis sen matkan jälleen kerran tallustamaan ja tällä kertaa minusta tuntuu, että olen siihen entistä valmiimpi, kuin aiemmin. Onhan minun pitänyt jotain aiemmista matkoistanikin oppia…

No kuinka ihminen sitten päätyy niin hajalle? ”Moni on hajalla, koska kiinnittää huomiota mihin sattuu ja miten sattuu. Silloin myös oman pään sisällä on mitä sattuu.” (Ekholm & Koski 2016, 56). Voi kuinka tämä lause minuun Kai Ekholmin ja Jussi T. Kosken Pysähtymiskirja – Paremman etsijälle (2016) -kirjasta kolahtikaan. Olen liian pitkään toiminut moniajossa, kohdistanut huomioni mihin sattuu, suorittanut asioita jonglööriaivoilla ja kadottanut keskittymiseni kokonaan.

”Teknologiaan ja kulttuuriin erikoistunut toimittaja Carr varoittaa netti-ihmisen muuttumisesta jonglööriaivoksi (the juggler’s brain), joka selailee mutta ei syvenny. Jonglööriaivo oppii paljosta vähän – jos sitäkään, sillä hän ei kykene siirtämään sisältöjä pitkäkestoiseen muistiinsa. Paneutuminen edellyttäisi pysähtymistä, mietiskelyä, uuden informaation kanssa painiskelua. Tällainen oppimisen työ on asioiden sisäistämisen kannalta välttämätöntä. (Ekholm & Koski 2016, 28).

Minusta tuntuu, etten ole oppinut mitään pitkään aikaan. Jonglööriaivoni ovat käyneet ylikierroksilla hyppien asiasta toiseen, selaillen tuntikausia, saamatta mistään mitään irti. Niin, mitä tähänkään voi todeta. Oma moka. Mutta mokista on otettava opikseen, muuten ne jäävät vain epäonnistumisiksi, eivätkä johdakaan tärkeänä osana uuden oppimista kohti menestymistä. Minä aion menestyä, joten aion myös mokata vielä monta kertaa.

Sen lisäksi, että olin toiminut moniajossa ja jonglööriaivoilla jo pidemmän aikaa, olin myös menettänyt sen myötä motivaationi ja näin ollen merkityksen tunteen tekemiäni asioita kohtaan. ”Motivoitunut ihminen haluaa tehdä jotakin tai saavuttaa jotakin. Motivaation kadottaminen on tämän halun kadottamista.” (Ekholm & Koski 2016, 43). Minusta oli tullut auto ilman moottoria. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että jotakin olennaista puuttuu vaikka ulkoisesti voisi vaikuttaa, että kaikki on kunnossa. ”Motivaatio on työtehon ja kaiken ammatillisen aikaansaamisen välttämätön edellytys.” (Ekholm & Koski 2016, 43). Koin olevani huono ja tarpeeton, kun olin koko ajan väsynyt, enkä saanut enää mitään aikaiseksi. Ammatillinen itsetuntoni oli valunut pohjamutiin ja sitä tunnetta en kyllä toivoisi kenellekään.

Nykypäivän ihmisiä kuormittaa mm. infoähky, joka heikentää meidän oppimista ja suorituskykyä (Ekholm & Koski 2016, 137). Jonglööriaivoilla toimiminen rappeuttaa mielensisäistä maisemaamme ja estää pitkäkestoisen muistin rakentamista (Ekholm & Koski 2016, 29). Jatkuva muutos ja useat saman aikaiset tavoitteet rappeuttavat keskittymiskykyämme (Ekholm & Koski 2016, 52). Kaiken tämän keskellä vastuu omasta hyvinvoinnista, jaksamisesta ja oppimisesta on meillä yksilöillä. Meidän vastuulla on, että meille jää riittävästi aikaa palautua, rentoutua ja latautua (Ekholm & Koski 2016, 138). Moniajon kiivaassa vauhdissa olin unohtanut pitää huolta tästä kaikista tärkeimmästä vastuusta. Omasta itsestäni.

”Kyky olla motivoitunut on merkki psyykkisestä hyvinvoinnista.” (Ekholm & Koski 2016, 43).

Minä en enää voinut hyvin, vaan moniajon aiheuttama stressi ja uupumus olivat ajaneet minut voimaan huonosti sekä psyykkisesti että fyysisesti. Onneksi keho on siitä hieno kapistus, että jossain vaiheessa se itse pitää huolen siitä, että ylimääräinen stressi ja kuormitus on saatava purettua. Silloin seinä tulee vastaan.

Kun minun seinäni tuli vastaan, jouduin keskustelemaan tilanteesta tiimini kanssa. He olivat todella ymmärtäväisiä ja sovimme, että olen seuraavat kaksi viikkoa poissa toiminnasta, asettelemassa oman elämäni palikoita kohdalleen. Tuo kaksi viikkoa teki todella hyvää ja auttoi laittamaan asioita perspektiiviin. Aina kaksi viikkoa ei todellakaan ole riittävästi, mutta tällä kertaa olin oppinut aiemmista matkoistani sen verran, että osasin reagoida hieman aiemmin tilanteeseen, joten kaksi viikkoa oli minulle riittävästi tuohon hetkeen.

”Applen legendaarisella Steve Jobsilla oli tapana sanoa, että menestys perustuu fokukseen ja fokus perustuu EI-sanan käyttöön.” (Ekholm & Koski 2016, 158).

Tuo kaksi viikkoa auttoi löytämään fokusta omalle tekemiselle ja avasi silmiäni sen suhteen, että mikä toimintatavoissani oli pielessä. Täytyi jälleen opetella sanomaan ei ja siivota tavoitelistaa. Ekholmin ja Kosken mukaan juuri EI-sanan käyttämisestä tunnistaa voimavaransa tuntevan ihmisen (2016, 158).

”Kun olet purkanut entisen rakennuksen tai sen ränsistyneet osat, voit alkaa rakentaa jotakin uutta.” (Ekholm & Koski 2016, 152).

Minä aloitin jälleenrakennuksen muuttamalla arkirutiinejani, minimoimalla infoähkyä ja järkevöittämällä vastuualueideni sekä tehtävälistani määrää. Aloitin myös uuden harrastuksen, crossfitin ja sain näin ollen jälleen uuden merkityksellisen asian takaisin arkeeni. Toisin sanoen, laitoin Maslowin tarvehierarkian mukaisesti ensimmäisen tason perustarpeeni kuntoon, jotta voisin myöhemmin jälleen lähteä tavoittelemaan ylimmän tason itsensä toteuttamisen -tarvetta (Ekholm & Koski 2016, 231).

”Vain itselleen rehellinen on ehjä.” (Ekholm & Koski 2016, 174)

Ensin oli vaikeaa olla itselleen ja läheisimmilleen rehellinen siitä, että kuinka hajalla on. Kun sen lopulta teki, kaikki alkoi vihdoin kääntyä jälleen parhain päin. Ei se itsestään tapahtunut, mutta työ alkoi nimenomaan siitä, että oli rehellinen. Muistakaa siis olla rehellisiä itsellenne ja toisillenne.

”Lopulta: puhu elämänvalinnoistasi ääneen, kunnes muutkin ymmärtävät kuka olet. Voit hyvin kertoa, että et ole enää tästä ja tästä kiinnostunut ja että käytät aikasi nykyään ihan muuhun.” (Ekholm & Koski 2016, 152).

Tämän haluan lisätä vielä tähän loppuun. Voi, kunpa muistaisin itsekin jatkossa toimia noin. Mitä rehellisempi on omista voimavaroistaan, kiinnostuksen kohteistaan ja motivaatiostaan, sitä paremmin tulee jaksamaan ja pysymään eheänä. Kiinnittäkää myös huomiota lähellä olevienne motivaatioon ja hyvinvointiin, voitte olla ratkaiseva tekijä matkalla kohti heidän eheytymistä.

”On surullista, jos pitää elää 70-vuotiaaksi, kunnes uskaltaa määritellä, mikä on itselleen parhaaksi. Kannattaa uskaltaa heti.” (Ekholm & Koski 2016, 169).

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close