Tampere
28 Mar, Thursday
7° C

Proakatemian esseepankki

Yhteisön näkymätön käsi



Kirjoittanut: Kaisa Ojaniemi - tiimistä Revena.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Yhteisö
Heikki Lehtonen
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Yhteisö. Minun on jo pitkään pitänyt kirjoittaa siitä mitä yhteisö on, mitä sen tulisi olla ja mitä se minulle merkitsee. Koin viime syksynä vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta yhteisöön. Tämä johtui siitä, että olin päässyt vastuurooliin ja myös minulla oli johtoryhmässä saappaat täytettäviksi. Koin suurta vastuuta ja velvollisuuden tunnetta, sekä halusin innolla lähteä toteuttamaan omia näkemyksiäni. Mikä minulle sitten tuli yllätyksenä? Ehkä se, että koin ympärilläni myös paljon haluttomuutta yhteisöön kuulumisesta. Se lannisti, mutta toisaalta sytytti tutustumaan asiaan enemmän. Mikä tämä yhteisö oikein on? Mitä siellä pitää tehdä tai olla tekemättä? Aiheesta löytyi aika vähän kirjallisuutta, mutta löytyipä silti yksi ikivanha teos, josta keräsin itseäni eniten säväyttävimmät pointit.

Yhteisössä toimimisen tulee olla vapaaehtoista. Sen tavoitteiden tulee olla jäsenten hyväksymiä, muutoin he eivät luovuttaisi päätösvaltaansa yhteisöille. (Lehtonen 1990, 30)

Nyt voimme miettiä, että onko Proakatemian yhteisössä toimiminen vapaaehtoista? Toisaalta kaikki tänne kouluun ovat vapaaehtoisesti tulleet, mutta kaikki eivät todellakaan ole olleet tietoisia siitä, että kouluun tullessa sitoudut myös yhteisöön. Jos minulta kysyttäisiin, että kuuluvatko kaikki akatemian jäsenet yhteisöön vastaus olisi ehkä ei. Yhteisöön kuuluvat vain ne henkilöt, jotka haluavat siihen kuulua. Ne, jotka haluavat tehdä töitä sen puolesta ja jotka tietävät, että se kannattaa. Mitä tavoitteita Proakatemian yhteisöllä on? Yhteisö haluaa kasvattaa meistä uuden yrittäjyyden esikuvia. Ovatko kaikki sitoutuneita tähän tavoitteeseen? Uskon että kyllä, mutta tämä visio tarkoittaa meille kaikille hieman eri asioita. Valmentajan näkökulmasta tämä ehkä tarkoittaa sitä, että yhdessä osuuskunnan kanssa kehitetään kannattavaa liiketoimintaa, joidenkin tiimiyrittäjien mielestä tämä tarkoittaa sitä, että laitetaan parin henkilön kanssa osakeyhtiö pystyyn ja tehdään hommia osuuskunnan ulkopuolella. Mikä sitten on oikein.

Osakeyhtiö ei Gierken (1868, 990-1028) mielestä ollut toveruusyhteisö vaan lähinnä organisoitua pääomaa, jonka huolena on omaisuus eivätkä ihmiset. Osuustoiminnan paremmuus osakeyhtiöön verraten johtuu siitä, että edellisessä toimii pääoma ihmisen tavoitteiden hyväksi eikä päinvastoin. Osuusmaksu on ”solidaarinen”, joten yksityiset taloudelliset intressit muuttuvat osuuskunnassa kollektiiviseksi voimaksi. (Lehtonen 1990, 152)

Olen viime aikoina kuullut paljon osakeyhtiöihin liittyvää eipäis-juupas-keskustelua ja tänään meillä oli myös tiimin kesken siitä paja. On totta, ettei osakeyhtiötä kannata lähteä perustamaan kevyin perustein, mutta riskit ovat joskus liian suuret osuuskunnan harteille. On jotenkin hullua, kuinka tämä aihe pomppasi esiin myös yhteisökirjassa. Tämä tekstin pätkä ehkä myös sitä, miksi monet valmentajat eivät halua, että osakeyhtiöitä perustetaan. On kaunis ajatus, että me Revenana olemme kuin toveruusyhteisö, jonka pääasiallisena tavoitteena on auttaa toinen toistamme menestymään. On kuitenkin totta, että tämä lintukoto on meillä vain 3 vuotta, eikä uutta tiivistä toveruusyhteisöä välttämättä löydy ulkomaailmasta. On myös totta, että vaikka perustaisit osakeyhtiön, olet silti osa Revenaa, toveruusyhteisöä.

Jäsenet sitoutuvat vastavuoroisiin velvollisuuksiin, keskinäiseen apuun ja tarpeeseen perustuvaan vaihtoon, joka on välttämätöntä sosiaaliselle elämälle. (Lehtonen 1990, 135)

Mitä velvollisuuksia Proakatemian yhteisöön kuuluvalla jäsenellä on? Itse koen velvollisuudeksi olla paikalla yhteisön tapahtumissa. Se on ainut velvollisuus, jonka keksin. Ovatko tiimiyrittäjät sitoutuneet keskinäiseen apuun? Mielestäni keskinäiseen apuaan ei ole pakko sitoutua Proakatemialla, mutta yksi hienoimmista yhteisön piirteistä on se, että tukea ja apua on aina saatavilla. Koronan takia tämä varmasti on vähentynyt, koska yleensä ongelmat tulee ilmi ihan epävirallisissa kahvihuonekeskusteluissa. Vaatii paljon kirjoittaa avunpyyntönsä Teamsiin, mutta toisaalta sieltä apua on ainakin lähes aina saatavilla.

Keskinäiset tarpeet johtavat vaihtoon ja vaihto solidaarisuuteen. Vaikka vaihto näyttelee keskeistä osaa inhimillisessä toiminnassa, ihmiset eivät ole luonnostaan kilpailevia, ja tämä näkemys on ristiriidassa liberalistisen ajattelun kanssa. (Lehtonen 1990, 136)

Tämä oli mielestäni ehkä yksi kirjan mielenkiintoisimmista pointeista. Lehtoisen mukaan ihmiset eivät ole luonnostaan kilpailevia. En tiedä pitääkö tämä paikkansa. Jos mietitään esimerkiksi myyntipäivä, niin pakko meidän on olla ainakin hieman luonnostaan kilpailevia. Myös joidenkin aloittavien tiimien välillä on ollut tietynlainen suomi-ruotsi-ottelumeininki. Onhan se totta, että yhteinen vihollinen yhdistää ja että toisten haukkumiseen on paljon mukavampi käyttää aikaansa kuin omien ongelmiensa pohtimiseen. Onko se Proakatemian kulttuuri, joka meistä tekee näin kilpailuhenkisiä vai olemmeko me sellaisia itse?

Liberalistisen ajattelun ja Adam Smithin ”näkymätön käsi” -teorian mukaan kaikki hyötyy siitä, että ihmiset ajattelevat vain itseään. ”Teorian mukaan järkevät, omaa etuaan ajavat ihmiset hyödyttävät pidemmällä aikavälillä kaikkia, kun he eivät saa pakottaa toisia vaan voivat hyötyä näistä vain tarjoamalla näille vastapalveluksia (esimerkiksi rahaa tavarasta tai työstä). Eiväthän järkevät ei-pakotetut ihmiset osallistu mihinkään, mitä he eivät pidä vaivansa tai hintansa arvoisena”( https://fi.wikipedia.org/wiki/Adam_Smith#Ajatukset) Myyntipäivät on kyllä hyvä esimerkki siitä, miten kilpailemalla saadaan luotua arvoa yhteisölle. Kuka tahansa voi saada oman tuotteensa mukaan myyntipäiville ja yhteisö myy tuotetta melkein kuin omaansa.

Yhteisöllisen organisoitumisen keskeinen motiivi; yhteisön etu oli yksilön etu. (Lehtonen 1990, 161)

Voisimmeko Proakatemiallakin ajatella, että meitä ohjaa tietyllä tapaa ”näkymätön käsi”?  Koen, että kun annan yhteisölle, saan automaattisesti myös itse jotain. Tämä ajatus on tullut siitä, kun monet vanhemmat opiskelijat ovat neuvoneet meitä nuorempia ja antaneet meidän auttaa heidän projekteissaan. On tuntunut kummalliselta, miten muilla on ollut ihan vilpitöntä halua auttaa ja opastaa.

Onko yhteisön etu kuitenkaan aina myös oma etu? Vanhemmat opiskelijat painottivat sitä, että yhteisön hommia kannattaa tehdä, muttei kuitenkaan kannata unohtaa omaa tulevaisuuttaan. On karua ajatella, kúinka me nyt olemme täällä turvallisessa ympäristössä räpiköimässä yrittäjyyden ensilätäköissä ja joudumme joskus jättämään tämän turvapesän ja rakentamaan uuden kotipesän kylmään ulkomaailmaan. Täällä täytyy ne siivet kasvattaa. On kuitenkin lohdullista, ettei niitä siipiä tarvitse kasvattaa yksin, vaan ympärillä on suuri joukko kannustamassa ja tukemassa.

Olen miettinyt paljon sitä, mitä Proakatemia antaa, ja tullut siihen lopputulokseen, että se antaa niin paljon kuin siltä vain haluaa ottaa. Mutta se ei anna yhtään enempää. Jos haluat ottaa vastuuta ja riskejä niin Proakatemia antaa sinulle ihan valtavasti. Se antaa myös stressiä, väsymystä, turhautumista ja muita ikäviä prosessiin kuuluvia tunteita. Monet Proakatemialta valmistuvat ovat valmistuneet täältä hyviksi tyypeiksi ja tiimipelaajiksi, mutta mitä muuta sinä haluat olla kuin valmistut? Se on ihan sinusta itsestäsi kiinni. Aikaa on kolme vuotta ja kello käy. Minä aion valmistua koodaaja-vaatesuunnittelijaksi, ja tietysti, hyväksi tyypiksi.

 

Lehtonen, Heikki. Yhteisö. 1990. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy

Kommentit
  • Johanna Rita

    Niin hyvä essee, taas kerran! 🙂 Akatemia antaa just sen verran, kun oot valmis siltä ottamaan, mutta helpolla se ei anna mitään.

    28.1.2021
  • Elina Merviö

    Kaipaisin tähän myös pohdintaa arvoista ja niiden merkityksestä yhteisön rakentumisesta. Niiden kautta on hyvä pohtia, mikä on vapauden, vastuuden ja yhteisöön kuulumisen merktiys .

    4.3.2021
Post a Reply to Johanna Rita cancel reply

Add Comment
Loading...

Vastaa käyttäjälle Johanna Rita Peruuta vastaus

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close