Esseen arvioitu lukuaika on 7 minuuttia.

Akateeminen essee, kirjoittajat Mika Nurmi ja Essi Keränen

 

 

Apajalaiset saivat tehtäväkseen kirjoittaa esseen yhteisön merkityksestä ennen Proakatemian yhteisöä käsittelevää pajaa. Proakatemian imagona on nettisivuillakin lukeva ”vahva yhteisö”. Lähdimme purkamaan kahden eri vuosikurssin opiskelijan voimin, mitä vahvalla yhteisöllä tarkoitetaan ja miten se tällä hetkellä toteutuu. Kirjoittajista Essi on Apajasta kolmannen vuosikurssin opiskelija ja Mika Promisiasta, hän valmistuu tässä kuussa Proakatemialta. 

 

Vaikka vuosikursseillamme onkin vain vuosi eroa, oli kiinnostavaa huomata, kuinka erilaisia mielikuvia meillä Proakatemian yhteisöstä on. Toki mielikuvien muodostuminen ei ole vain vuosikurssista kiinni. Omat kokemukset yhteisössä sekä asenteet ja ajatukset yhteisöä kohtaan ovat merkittävässä roolissa siinä, miten kukakin yhteisön kokee. 

 

Uskomme myös, että lähempänä valmistumista ajatukset ovat myönteisemmät Proakatemiaa kohtaan. Silloin pystyy jo viisastuneena näkemään, mitä kaikkea omalle Proakatemia-matkalle onkaan mahtunut. Opintojen keskivaiheilla meininki tuntuu tyypillisesti takkuilevalta ja tuskaiselta. Siksi onkin tärkeää saada vertaistukea ja kannustusta samaa kamppailua käyneiltä opiskelijakollegoilta.  

 

 

Mitä yhteisö tarkoittaa? 

 

Yhteisöllä tarkoitetaan joukkoa samanhenkisiä ihmisiä tai ainakin heillä on jokin yhteinen tekijä. Yhteisöön kuulumiselle vaatimuksena on se, että yksilö itse haluaa kuulua yhteisöön. Oma tavoite eli syy kuulua yhteisöön voi olla Proakatemialla esimerkiksi kiinnostava tutkinto-ohjelma ja erilainen mahdollisuus opiskella. Yhteisön tärkeimmät piirteet ovat turvallinen, osallistava ja luotettava. Oleellista on, että jokainen antaa oman panoksensa yhteisöön ja yhteisön täytyy luottaa, että jokainen tulee oman osuutensa antamaan. Ideaalitilanteessa yksilö kuitenkin kokee saavansa yhteisöstä enemmän kuin mitä hän sille itse antaa.  

 

Hyvä yhteisö koostuu toisiaan kunnioittavista persoonista, jotka omalla yksilöllisyydellään rikastuttavat yhteisöä ja mahdollistavat sen kehittymisen. Yhteisöllisyyttä tukee uudistushaluisuus ja innostus oppia jatkuvasti uutta. Vuorovaikutus on oppimisen edellytys, ja siksi se onkin niin iso tekijä yhteisöissä. Luottamus tuottaa innostusta, joka on kehittämisen polttoaine. Kun yhteisössä vallitsee vapaus toimia, on epäonnistuminen turvallisempaa. Tällöin uskalletaan kokeilla ja ottaa riskejä. Vapaus yrittää ja nähdä asiat erilaisista näkökulmista antavat mahdollisuuden uuden kehittämiselle yhdessä. Tällä tarkoitetaan ihmisten välistä tasa-arvoisuutta, luottamusta ja avoimuutta, jossa rehellinen, rakentava dialogi on läsnä. (Salmia 2012.) 

 

 

Proakatemia yhteisönä 

 

Omalla tavallaan kaikki tykkäävät opiskella Proakatemialla, mutta luultavasti suurin osa proakatemialaisista voi allekirjoittaa tämän olevan myös valtavan raskas koulu. Ehkä jopa raskaampi kuin muut tutkinto-ohjelmat. Proakatemian tarjoama vapaus opiskella omien suunnitelmien mukaisesti on varmasti hakijalle houkutteleva, mutta opiskelijalle aika ajoin äärimmäisen raskas. Vaikka hankalaahan meidän on muihin kouluihin kokemustamme verrata, kun emme ole muualla korkeakoulututkintoa suorittaneet. 

 

Ärsyttävä mutta toimivaksi todettu “luota prosessiin” on tärkein ohje proakatemialaiselle. Prosessiin on kuitenkin vaikea luottaa, kun omaa kehitystään ei näe niin selkeästi. Opinnot eivät etene järjestelmällisesti eikä aiheita opetella kurssi kerrallaan. Kehitystä ei näe varsinkaan silloin, jos ei ole projektia, jossa kehittyä. Siksi projektit ovat niin tärkeitä. Jokaisen olisi hyvä päästä kokemaan itselle tarpeeksi haastavia, mutta innostavia projekteja. 

 

Proakatemia on yhteisönä suuri ja potentiaalinen. Opiskelijoissa on valtava skaala kokemusta eri aloilta ja valtavan laaja kiinnostus eri aloja kohtaan. Potentiaalia ei kuitenkaan osata hyödyntää niin hyvin kuin olisi mahdollista. Nykyisten opiskelijoiden lisäksi yhteisöön kuuluu myös alumnit, joiden osaaminen on kullan arvoista. Yhteisöstä on mahdollista löytää ystävien lisäksi bisneskumppaneita ja mentoreita, sparraajia ja asiakkaita. Proakatemialla kuitenkaan yksilöt eivät aina löydä toisiaan, vaikka tavoittelisivatkin samaan suuntaan ja voisivat hyötyä toisistaan merkittävästi. Proakatemialaisuutta arvostetaan. Vaikka muuten ihmiset eivät toisiaan tuntisi, Proakatemialta valmistuminen on iso tekijä, johon samaistua. Samaistuttavuus tutkitusti lisää luotettavuutta (Jiang, Dahl, Chattopadhyay, Hoegg 2009). Siksi yhdistävät tekijät ja kokemukset voivat olla tärkeässä roolissa esimerkiksi liiketoiminnallisen menestymisen tai työllistymisen kannalta. Proakatemialaisuus on niin suuri yhdistävä tekijä, että kenelle tahansa entiselle tai nykyiselle proakatemialaiselle soittaa ja kertoo olevansa Proakatemialta, melko varmasti saa apua.  

 

Proakatemialla hienoa on sekin, että yhteisössä saa pysyä vielä valmistumisen jälkeenkin. Monesti alumnit ovat innolla tarjoamassa osaamistaan ja apuaan yhteisölle, kunhan heihin vain ottaa yhteyttä. Yhteisö ei ymmärryksemme mukaan kuitenkaan hyödynnä kovin hyvin alumnitoiminnan tarjoamia palveluita. Jos ajatellaan, että Proakatemialta valmistuu joka vuosi 40 opiskelijaa ja vuosia on kulunut 20, on alumneja kertynyt jo monia satoja. Kuitenkin vain kourallinen heistä on aktiivisesti mukana alumnitoiminnassa.  

 

Proakatemian ylpeys ja peruspilari on tiimioppimismalli. Tiimioppiminen mahdollistaa monipuolisemman oppimisen kuin yksin opiskelu. Ideana on, että tiimin yksilöt oppivat kokeiluistaan ja jakavat osaamistaan koko tiimille, jolloin yksilöillä on mahdollisuus oppia sitäkin, mitä tiimikaverit ovat viime aikoina oppineet ja opiskelleet. Ihmiset ja vuorovaikutus ovatkin Proakatemian hienous. Olemme toisillemme tärkeä voimavara tukipilareina henkilökohtaisen matkan varrella, johon kuitenkin jokainen proakatemialainen voi jollain tapaa samaistua. Opintojen aikana Proakatemia on tukena kokeiluissa, eikä yksilöiden tai projektitiimien tarvitse uskaltaa kokeilla siipiään aivan yksin. Proakatemialla nimenomaan kokeilu on sallittua ja toivottua.  

 

 

Mikä tekee yhteisöstä yhteisöllisen? 

 

Yhteisö koostuu yksilöistä, joista jokainen voi olla yhteisössä omalla intohimollaan. Intohimo on asia, jota ihminen sisimmältään on. Yhteisön jäsenet näkevät vaivaa yksilön tavoitteiden, intohimon loistamisen eteen. Johtaminen on omalla tekemisellään muihin vaikuttamista ja heidän tukemistaan. Yhteisössä jokaisen tehtävä on olla johtaja. (Partidge 2018.) 

 

Yhteisöä ylläpidetään vuorovaikuttamalla. Yksilöiden tehtävä on tuottaa jotain arvoa yhteisöön, toimia yhteisössä ja kehittää sen kulttuuria, jotta yhteisö pysyy voimissaan. Proakatemialla ajatukset koetaan arvokkaana – mitä enemmän keskustelee ja käy oivaltavia keskusteluja, sitä paremmin yksilö mielletään yhteisön jäseneksi. Tämä korostaa yhteisten tapahtumien tärkeyttä, ja sitä, että tehdään tietoisesti tilaa oivaltaville keskusteluille myös yli tiimirajojen. 

 

Nyyti ry:n sivuilla kirjoitetaan yhteisöön kuulumisen ja osallisuuden tunteen olevan merkityksellisiä opiskelijoille. Ne edistävät itsetunnon rakentumista. Jos korkeakouluyhteisö on epäosallistava, opiskelija muuttuu välinpitämättömäksi eli passivoituu. Osallisuus onkin erittäin oleellinen osa yhteisöllisyyttä. (Nyyti 2020.) Proakatemian yhteisö on laajasti opiskelijoita osallistava koko opintojen osalta. Myös koulun johtoryhmä koostuu yhden valmentajan lisäksi pelkästään opiskelijoista. Mutta osallistammeko siltikään tarpeeksi koko yhteisöä? Saavatko kaikki äänensä kuuluviin yhteisössämme? 

 

Nyytin tietoiskussa jatketaan, että yhteisöllisyydessä oleellista on korkeakoulun asenneilmapiiri ja ympäristö, jossa toimitaan. Nyyti muistuttaa, vaikka korkeakoulussa koettaisiin korkeaakin yhteisöllisyyttä, tilanteessa ei aina oteta huomioon tiiviin yhteisön ulossulkevaa vaikutusta. Yhteisö ei välttämättä ole tietoinen, onko yhteisössä rakenteita tai tapoja, jotka estävät joidenkin yksilöiden yhteisöllisyyden kokemusta tai työntävät ihmisiä yhteisön ulkopuolelle. Niin kuin yksilön ja tiiminkin kehittyminen, vaatii yhteisökin tietoista omien toimintatapojen tarkastelua kehittyäkseen. Reflektointi auttaa näkemään yhteisöllisyyteen vaikuttavat tekijät. (Nyyti 2020.) 

 

Proakatemiapäivinä yhteisön reflektointi on parhaimmillaan, kun opiskelijat eri tiimeistä pysähtyvät yhdessä keskustelemaan yhteisestä yhteisöstä. Osallistavuuden lisäksi luottamus ja turvallisuus ovat yhteisöllisyyden tärkeimmät piirteet. Yhteisön tehtävänä on tarjota rohkaisua ja tukea yksilöilleen.  

 

 

Opiskelijayhteisöt muualla 

 

Viime päivinä sosiaalisissa medioissa on käyty keskustelua korkeakoulujen yhteisöllisyyden ongelmista Natalia Salmelan aloitteesta. Salmela (2020) on julkaissut Instagram-tilillään omia ja seuraajiensa kokemuksia korkeakoulujen perinteistä, jotka edistävät seksuaalista häirintää, syrjintää ja alentavaa käytöstä. Korkeakouluopiskelijoiden juhlaperinteet voivat vaikuttaa viattomalta hauskanpidolta, mutta niihin kätkeytyy yllättävän paljon negatiivista. Yle teki aiheesta jutun, jossa teekkariopiskelija totesi kaikkien olevan tietoisia tapahtuvasta häirinnästä, mutta kukaan ei tee asialle mitään (Nieminen, Sormunen 2020). On tyypillistä, että koulut pesevät kätensä opiskelijayhteisöiden juhlissa tapahtuvasta toiminnasta, sillä se ei ole virallisen tahon järjestämää. Halutessaan koulut kuitenkin pystyisivät vaikuttamaan haitallisten tapojen katkaisemiseen. Ilmiö ei liity vain korkeakouluihin, vaan samaa on havaittavissa jo lukion ensimmäisen vuoden opiskelijoiden ”nasuttamisessa”. Häirintä on ongelmana opiskelijayhteisöissä ympäri Suomen.  

 

Ongelma tuntuu liittyvän erityisesti juuri opintojen ensimmäisen vuoden tapahtumiin, jolloin uusi opiskelija ennen kaikkea kaipaisi tervetullutta oloa uuteen yhteisöön. Miksi uusia opiskelijoita halutaan nöyryyttää? Tässä kouluyhteisöt voisivat ottaa mallia Proakatemiasta. Proakatemialla uudet opiskelijat toivotetaan tervetulleeksi heti ensimmäisten viikkojen aikana koko koulun voimin, kun vanhemmat opiskelijat ja valmentajat järjestävät kunniakujan uusille yhteisön jäsenille. Jokainen uusi opiskelija saa kulkea hurraavan ja aplodeeraavan kunniakujan läpi juhlajuoma kädessään tuntien, että yhteisö on aidosti iloinen saadessaan uutta väkeä joukkoonsa. Tästä perinteestä olemme kiitollisia ja ylpeitä.  

 

Yhteisöllisyyttä edistää avoimuuden ilmapiiri, auttamisen halu, onnistumistarinat, positiivinen ylpeys kuulua joukkoon, merkityksen tunne ja ymmärrys siitä, että yhdessä saadaan enemmän aikaan kuin yksinään. Avoimuuden ilmapiirillä tarkoitetaan sitä, että yhteisön jäsenet voivat luottaa toisiinsa ja siksi esimerkiksi tiimien kuulumisia voidaan kertoa avoimesti. Ilmapiiri on kannustava, ja toisia halutaan auttaa. Luottamus, auttaminen ja kannustus luovat turvallisen tunteen yhteisöstä. Auttamisen halu ilmenee Proakatemialla muun muassa siten, että yhteisessä avotoimistossa kuulee usein kysyttävän ”hei mitä te teette, voinko auttaa?”. On tärkeää, että tiimiyrittäjät kuulevat yhteisön sisäisiä onnistumistarinoita, jotka luovat opintojen ja projektien parissa painiville uskoa itseensä ja uskoa yhteisöön. Positiivinen ylpeys kuulua Proakatemian yhteisöön näkyy esimerkiksi siinä, että alumnitkin ovat mukana toiminnassa. Kuuluvuuden tunne tulee myös siitä, että toisista pidetään huolta ja ajankohtaisista asioista raportoidaan toisille. Tavallisessa koulussa opiskelija voi tuntea olevansa vain osa massaa, mutta Proakatemialla yksilötkin huomioidaan, koska jokaisella on tärkeä paikka omassa tiimissään. Merkityksen tunnetta luodaan sillä, että mahdollistetaan yhteisön jäsenille kyky vaikuttaa koko yhteisöön. (Lehtimäki 2019.) 

 

 

Miten Proakatemian yhteisöllisyyttä voisi vielä parantaa? 

 

On selvää, että yleisesti muihin opiskelijayhteisöihin verrattuna Proakatemia on poikkeuksellisen tiivis. Mutta miten ylläpidämme yhteisöllisyyttä jatkossa? Miten huomiomme etäopiskelun tuomat haasteet yhteisöllisyyden toteutumiselle arjessa? 

 

On jo huomattu, että etäopiskelun takia arkinen vuorovaikutus on kärsinyt niin tiimien sisällä kuin eri tiimien välillä. Kun vuorovaikutus kärsii, yhteisöllisyys kärsii. On ollut puhetta, että ensikevät mennään vielä etäillen. Tuntuu hurjalta, että Apajaa nuoremmat tiimit ovat olleet koko akatemia-aikansa pääosin etäopiskelumallissa. On totuttava siihen, että etäily on tämän hetken normi ja tilaa vuorovaikutukselle on luotava uudenlaisin keinoin. 

 

Tulkintamme mukaan yhteisömme kaipaa enemmän yhteisiä osallistavia tapahtumia. Eli juuri sitä, että oivaltaville keskusteluille ja toisiltamme oppimiselle luodaan tietoisesti tilaa. Tällaisia tapahtumia ovat Proakatemiapäivät ja yhteispajat, joissa osallistujat ovat sekaisin kaikista tiimeistä. Tiimirajat rikkoontuvat ja yhteisössä vallitseva tietotaito pääsee leviämään. Oppien jakaminen ja yhdessä mahdollisten haasteiden ratkominen lisäävät luottamusta ja yhteenkuuluvuutta. 

 

Välillä tuntuu, että yhteisössä vallitsee paineet siitä, millainen yhteisö on joskus ollut ja pelko siitä, ettei yhteisö ole samanlainen enää. Yhteisö on kuitenkin aina jäsentensä näköinen, ja tarkoituksena on vastata heidän tarpeisiinsa. Pitääkseen yllä positiivista ilmapiiriä on viestinnänkin oltava positiivista, vaikka aiheet olisivat vakavia. Jos pelko ottaa viestinnästä vallan, karkottaa se ihmisiä toisistaan. Emme tykänneet siitä, että yhteisön yhteiseen tapahtumaan osallistumisesta viestittiin pelottelemalla, että “maskittomat käännytetään pois tapahtumasta”. Jos yksilöitä yritetään liikaa ohjata oman muotin mukaiseksi, se tappaa vapauden ja luo kitkaa luottamussuhteelle.  

 

Joillekin yhteisön jäsenille yhteisö on niin tärkeä aihe, että tuntuu, ettei sitä saisi kritisoida tai kyseenalaistaa ollenkaan. Vaikka juuri todellisia mielipiteitä, kokemuksia, havaintoja ja ajatuksia kuulemalle saisimme avaimia kehittymiselle. Proakatemian yhteisö on hypetetty ja jollain tapaa ennalta määritetty tietynlaiseksi. Mitä käy, jos haastaa vallitsevaa mielikuvaa yhteisöstä? Koetaanko se uhkana vai otetaanko se uteliaana vastaan?  

 

Olemme kumpikin olleet jäseninä Proakatemian aiemmassa johtoryhmässä, ja kokemuksemme mukaan siellä vaikuttaa tyypillisesti melko vahvat persoonat. Missä tahansa tämän kokoisessa yhteisössä yksilön voi olla vaikeaa tuoda johdon tietoon hauraita ajatuksia ja kokemuksia yhteisöstä. Miten Proakatemian johtoryhmä varmistaa, että joryssä kuuluu yhteisön todellinen ääni? Kuinka paljon jory uudistaa näkemyksiään? Sitra muistuttaa artikkelissaan, että yhteinen päätöksenteko on yhteisöjen suurin haaste. Päätöksentekoon osallistumisesta tulisi tehdä helpompaa, jotta yhteisön jäsenien vaikuttamismahdollisuudet ja yhteinen toimintaympäristö paranisivat. Yhteinen ja onnistunut päätöksenteko vaatii kuitenkin sitä, että jäsenet näkevät asioiden hyödyn omalla kohdallaan. Tämän toteutumiseen tarvitaan avointa vuorovaikutusta jo asioiden valmisteluvaiheessa. Yhteisön jäsenet hyväksyvät helpommin asiat, joista saa riittävästi tietoa ja joista on yhdessä keskusteltu. (Sitra.) 

 

Esseetä tehdessä pohdimme, miten tehdä yhteisöön mukaan hyppääminen mahdollisimman helpoksi uusille opiskelijoille. Yhteisön kulttuuria ei voi kuitenkaan opettaa kenellekään toiselle. Kokemus kulttuurista on aina omakohtainen. Vaikka kulttuurille olisi tiedossa ideaaliraamit, kulttuurin pitää ennen kaikkea toteutua arjessa ja toiminnassa, ei vain ohjeissa. Jos yhteisössä odotetaan jäseniltään tietynlaista toimintaa, on se kerrottava heille. Viime aikoina yhteisössä on ollut keskustelua siitä, etteivät kaikki osallistu projektoreihin ja se harmittaa joitakin. Sen sijaan, että syytetään osallistumattomuudesta, olisi tarpeellisempaa selvittää, miksi niihin ei osallistuta. Samalla käynnistyisi keskustelu, miten projektoreita voitaisiin kehittää, jotta tämä yhteinen tapahtuma vastaisi paremmin yhteisön nykyisiä tarpeita.  

 

 

Näemmekö yhteisön merkityksen? 

 

Tarvitseeko yhteisön olla samalla tavalla tärkeä jokaiselle ja toisaalta, näemmekö yhteisömme hienouden? On tärkeää hyväksyä, etteivät kaikki elä yhteisössä samalla tavalla tai koe yhteisöä samalla tavalla – ja hyvä niin. Se on meidän voimavaramme, että katsomme yhteistä yhteisöä eri kulmista ja täydennämme sitä kukin tavallamme. Mutta siihen on keskityttävä, että miten näkisimme paremmin yhteisön tarjoaman avun ja arvon. Ja miten meidät saisi haluamaan panostamaan yhteisöön? 

 

On monesti todettu, että proakatemialaiset elävät välillä syvällä “Proakatemia-kuplassa” emmekä aina huomaa, kuinka spesiaali tämä yhteisö ja opiskelutapa onkaan. Jos yhteisöä unohtuu pitämään itsestään selvänä, ei ihmekään, että siihen unohtaa panostaa. Ja toisaalta on myös tärkeää, että yhteisön voimaan voi luottaa, vaikka sen eteen ei jatkuvasti paiskittaisi hommia. Jos yhteisö olisi puheenaiheena liian vakavasti ja työläästi, koko jutun ydin eli yhteinen ilo vaipuisi piiloon.  

 

Vuorovaikutus ja yhteys muihin ihmisiin ovat ihmisen perustarpeita. Ihminen on luonnostaan sosiaalinen, tarvitsemme toisia ihmisiä ja yhteisössä ihmiset ovat voimavara toisilleen. Yhteisön vahvuus perustuu ihmisten erilaisuuteen. Yhteen liittyminen ja yhdessä oppiminen ovat kuitenkin pitkäkestoisia prosesseja, jotka vaativat paljon vuorovaikutustaitoja. (Salmia 2012.) 

 

Esimerkillä johtaminen on paras keino edistää mitä tahansa. Parasta, mitä voimme tehdä, on toimia itse yhteisön eduksi. Pidetään yhdessä huolta, että vuorovaikuttamiselle on riittävästi mahdollisuuksia. Meidän on tehtävä tietoisesti tilaa oivaltaville keskusteluille ja tartuttava hetkiin, joita yhteisön jäsenet meille tarjoavat.  

 

 

  

 

 

LÄHTEET: 

 

Jiang L, Dahl D, Chattopadhyay A, Hoegg J. 2009. The Persuasive Role of Inci-dental Similarity on Attitudes and Purchase Intentions in a Sales Context. 

 

Lehtimäki, T. 2019. Oppimisen uusi aika. 6 aika / Tulevaisuuden älykkäät oppimisympäristöt. Työpaja. 3.12.2019. Proakatemia. Tampere.  

 

Nieminen, E, Sormunen, E. 2020. Opiskelijat kertovat naisten seksuaalisesta ahdistelusta teekkaribileissä – “fuksirastilla” painostettu juomaan piimää miesopiskelijan haarovälistä. Uutinen. Yle. Julkaistu 1.12.2020. Luettu 2.12.2020. https://yle.fi/uutiset/3-11672836 

 

Nyyti ry. 2020. Tietoa teemasta: ystävyys ja yhteisöllisyys. Tietoartikkeli. Nyyti ry. Luettu 30.11.2020. https://www.nyyti.fi/mielenterveyspaiva/tietoa-teemasta2020/ 

 

Partridge, H. 2018. The power of community. Webinar: TEDXTAMU. Julkaistu 10.5.2018. Katsottu 25.11.2020. 

 

Salmia, J. 2012. Voimat muutoksen takana – organisaation kasvu yhteisöllisyyteen. Opinnäytetyö. Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Hämeen ammattikorkeakoulu. 

 

Sitra. Yhteisöllisyys ruokkii uusia toimintatapoja. Artikkeli. Luettu 8.12.2020. 

https://www.sitra.fi/aiheet/yhteisollisyys/#mista-on-kyse 

 

 

 

Lisää essee omaan suosikkilistaan