Valitsin kirjan, jossa avataan näkökulmia yrittäjyyskasvatuksesta ja yrittäjämäisestä oppimisesta ja kirja sai minut pohtimaan yrittäjyyttä kokonaisuudessaan, omaa koulutustani ja sitä, mihin minä olen tällä hetkellä matkalla. Halusin kirjoittaa esseen siitä, millaisia ajatuksia poimin kirjasta ja mitä ajatuksia erilaiset näkemykset minussa herättivät. Yrittäjyys, yrittäjäksi oppiminen ja yrittäjämäinen asenne ovat kaikki monimutkaisia asioita ja niitä tänä päivänä opetetaan meille ihmisille, sillä yrittäjissä on meidän tulevaisuutemme. Yrittäjyys on opittavissa oleva taito ja uskon ainakin meidän jokaisen päätyneen enemmän tai vähemmän akatemialle siitä syystä, että me haluamme olla ihan oikeita yrittäjiä tai vähintäänkin oppia siitä.

EU:ssa yksi keskeisistä poliittisista tavoitteista monien vuosien ajan on ollut yrittäjyyskasvatuksen kehittäminen sekä edistäminen. Yrittäjyys ja innovaatiot nähdään yhteiskuntien avaintekijöinä tänä päivänä vastaamaan haasteisiin. Kilpailu on kovaa ja siksi erityisesti opiskelijoiden oppiminen ajattelemaan ja toimimaan yrittäjämäisesti nähdään erittäin tärkeänä ja korkeakoulutuksella nähdään olevan keskeinen rooli niin yksilöiden, kuin yhteiskuntienkin kehityksessä. (Arpiainen. 2019. Osa 1, sivu 15).

Yrittäjyydessä on kaksi korostuvaa seikkaa, joiden takia sitä pidetään tärkeänä taitona. Uudet ideat ja valmius niiden kehittämiseen syntyy yrittäjämäisten asenteiden, taitojen ja tietojen kehittämisestä. Toisekseen yrittäjyydellä on tärkeä yhteys elämän ja yhteiskunnan kaikille eri aloille. No selväähän se on, sillä yrittäjällä on vapaus tehdä juuri sitä, mitä itse haluaa kantaen siitä myös vastuuta. (Arpiainen. 2019. Osa 1, sivu 16).

Euroopan komission määritelmän mukaan yrittäjyys on tiivistetysti ”yksilön kyvykkyyttä työstää ideat toiminnaksi, joka sisältää luovuutta, innovatiivisuutta sekä riskinottokykyä sekä taitoja suunnitella ja johtaa projekteja tavoitteiden saavuttamiseksi. Määritelmä antaa mahdollisuuden olla tietoisempi työnsä sisällöstä ja tarttua erilaisiin mahdollisuuksiin sekä rakentaa perustan sosiaaliseen tai taloudelliseen toimintaan”. (Arpiainen. 2019. Osa 1, sivu 16). Ihan työntekijätasolla ihmisiltä vaaditaan vastuullista asennetta, oma-aloitteellisuutta, riskinottokykyä, luovuutta ja innovatiivisuutta, joten eikös me kaikki olla tämän päivän maailmassa yrittäjämäisiä, oli työtapamme mikä tahansa. Aina tarkoituksena on tehokas toiminta ja yrityksen kasvu, yrittäjä tekee sitä itselleen, kun työntekijä tekee sitä palkkansa eteen.

Ajatellen Proakatemia näkökulmasta, me olemme kaikki juuri oikeassa paikassa, mikäli tavoitteemme on hankkia yrittäjyysosaamista. Yrittäjäksi ei kasveta hetkessä, eikä se ole tavoitteenakaan.  Koulutuksemme tavoittelee antamaan keinoja ja välineitä lähteä yrittäjäksi ja olemme siitä ihanteellisessa asemassa, että me olemme sitä jo ja opimme koko ajan, mikäli itse vain haluamme. Sillä ei ole niin merkitystä, mitä tavoittelemme valmistumisen jälkeen, sillä kaikki tämä yrittäjyys tapahtuu koko ajan, tässä ja nyt.

Proakatemia opettaa yrittäjyyttä ja me opimme konkreettisesti toimimalla yrittäjinä. Tarvitsemamme tiedot ja taidot eivät tule eteemme itsestään, vaan meidän on itse löydettävä keinot yrittäjämäiseen oppimiseen. ”Keskeistä on nimenomaan oppiminen toiminnan ja tekemisen kautta”. (Arpiainen. 2019. Osa 1, sivu 18). Luota prosessiin me tykkäämme sanoa. Mitä sekin tarkoittaa. Yrittäjyys on elämän mittainen oppimisprosessi ja akatemialla siihen käytetty aika on vain murto-osa siitä prosessista.

”Kaikki aito oppiminen tulee kokemuksen kautta”. Kokemuksilla on merkitystä, mutta tärkeää on myös reflektointi, jotta voitaisiin päästä parempaan tietoisuuteen. (Arpiainen. 2019. Osa 1, sivu 45)

Yrittäjämäisen oppimisen ytimessä on riskinottokyky ja epävarmuuden sietäminen. Uusi idea/innovaatio ja sen toteuttamisen aloittaminen on aina riski ja koskaan ei voi tietää, mihin sitä päätyy, jos ei edes kokeile. Voidaan sanoa, että riskin ottaminen on vähän sama asia kuin päätöksen tekeminen tietämättä siitä syntyviä mahdollisia seurauksia. Riski voi olla kaikessa tekemisessä, liiketoiminta-, taloudellinen-, tai henkilökohtainen riski. Arpiainen kyseenalaistaa tekstissään sitä, kuinka tehdyn tutkimuksen perusteella on luotu tietynlainen käsitys siitä, kuinka yrittäjät ovat riskinottotilanteissa optimistisempia. Mielestäni yrittäjän asenteella ja varsinkin ympäristössä, jossa me toimimme yrittäjinä (amk) tietynlainen kynnys ottaa riskejä on pienempi, kuin mitä se todennäköisesti olisi, jos lähtisi yrittäjäksi täysin yksin. Mielestäni riskin ottaminen kannattaa, vaikka aina ei onnistuttaisiinkaan. Mikä opettaisi paremmin kuin kunnon mokaus.

”Tiimioppiminen on viime aikoina saanut myös yrittäjyyskasvatuksen piirissä kannatusta, sillä opiskelijoiden on todettu yleensä oppivan parhaiten, kun he työskentelevät tiimissä jakaen ja reflektoiden oppimiskokemuksiaan muiden tiimiläisten kesken”. Miksi minä pidän tiimioppimismallista, on se, että se antaa jatkuvasti minulle uusia näkökulmia ja ajatuksen juoksua, se on vertaistukea ja tukea ylipäätään kaikessa. Mutta tiimityössä yksi äärimmäisen tärkeä asia on yhteinen tavoite, jota kohti mennään ja se on ollut meidän tiimissämme aina haaste. Uskon, että se on pelkoa ottaa riskejä ja epävarmuutta mennä kohti tuntematonta. Tiimioppimisessa yhteisen tavoitteen lisäksi tärkeää olisi mielestäni myös se yhteinen vastuun ottaminen ja tasavertaisuus. ”Viimeaikaiset tutkimukset tiimioppimisesta yrittäjyyskasvatuksessa ovat osoittaneet opiskelijoiden kokevan tiimissä oppimisen haasteelliseksi, mutta myös monipuolisesti taitoja kehittäväksi”. (Arpiainen. 2019. Osa 1, sivut 54&55). Tämä tässä on juuri se meidän rikkautemme ja samalla myös kompastuskivemme, sillä mielestäni tiimioppiminen vaatii paljon harjoittelua, mukautumista ja kehittämistä niin tiimi- kuin yksilötasolla.

”Ei ole oppimista ilman toimintaa, eikä toimintaa ilman oppimista”. Akatemia on ihan mahtava oppimisympäristö ja lukuisat tutkimuksetkin sen kertovat. On tutkittu, että yrittäjämäisiä taitoja oppii vain sitoutumalla ja toimimalla itse uuden yrityksen käynnistäjänä. Meillä on avaimet omissa käsissämme ja itse päätämme, mitkä ovet niillä avaamme. Vain taivas on rajana ja aikaa on vähän, joten miksi tuhlata aikaa, kun voi kokeilla ottamalla riskejä luoden yhteisiä tavoitteita ja parhaassa tapauksessa luoden jotain uskomatonta yhdessä. (Arpiainen. 2019. Osa 2, sivut 13&15) Yrittäjyys on mahdollisuuksiin tarttumista ja kykyä muuttaa ideat toiminnaksi. Täten minulla on lupa kutsua ainakin itseäni jo tässä kohtaa jollain tasolla yrittäjäksi, koska olen luonut omasta ideasta bisneksen ja olen myöskin ylpeä siitä. Ei ole helppoa päästä siihen yrittäjämäiseen asenteeseen, jos ei tapahdu mitään. Waure on alkanut tuntumaan minulle ihan oikealta yritykseltä.

Johtamisen laitos. Arpiainen, R.L. Tiimityötä, toimintaa ja tunteita. Aalto Yliopisto. 46/2019