Tampere
03 Dec, Saturday
-4° C

Proakatemian esseepankki

WTF, Proakatemialaiset kesäkoulussa



Kirjoittanut: Miisa Hiltunen - tiimistä Revena.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Rohkea organisaatio – Turvallinen työyhteisö menestyy
Viisi toimintahäiriötä tiimissä
Nina Rinne
Patrick Lencioni
Esseen arvioitu lukuaika on 8 minuuttia.

Esseen kirjoittajat: Miisa Hiltunen, Oona Orava sekä Esme Luhtala

 

Osallistuimme kesällä kuuden Proakatemialaisen kokoonpanolla Bulgarian Veliko Tarnovossa järjestettävään kesäkouluun, joka oli BOT-Learning as a modern teaching method of GEN Z -nimisen hankkeen huipentuma. Hankkeen tavoitteena oli kehittää chatbot, joka toimisi innovatiivisena yrittäjyyskurssina. Hankkeen projektiryhmään kuuluivat Tampereen ammattikorkeakoulu, Leipzigin yliopisto, Veliko Tarnovon yliopisto, Aveiron yliopisto, Szczecinin merenkulkuyliopisto sekä Science4People -niminen yritys. (MELES-BOT project n.d.). Koska Tampereen Ammattikorkeakoulu oli yksi projektin työryhmään kuuluvista kumppaneista ja projektin kehittäjistä, aukeni kuudelle Proakatemialaiselle mahdollisuus lähteä TAMK:n kautta kahdeksi viikoksi Bulgariaan.

 

Kahden viikon kesäkoulun tavoitteena oli testata hankkeen kehittämän chatbotin toimivuutta käytännössä. Chatbotin toimivuutta oli tarkoitus testata monikulttuurisissa tiimeissä kehittämällä bisnesideoita chatbotin esittämien kysymyksien ja sen välittämien materiaalien avulla. Hankkeen projektiryhmä kuitenkin korosti alusta alkaen, että viikkojen aikana oli tarkoitus myös pitää hauskaa ja nauttia yhteisestä ajasta. 

 

TAMK:n puolelta BOT-Learning as a modern teaching method of GEN Z -hankkeesta ja kesäkoulusta vastasi Juha Tuominen sekä Vesa Vuorinen. Projektin työryhmään kuuluvat korkeakoulut saivat päättää itsenäisesti miten omat kurssille osallistujat valitaan. Tuominen & Vuorinen päätti aloittaa kurssilaisten rekrytoinnin Proakatemialta, mutta eivät kokeneet tarpeelliseksi rajata sen tarkemmin osallistujia. Revenan edustus sai vapaat kädet opiskelijoiden rekrytointiin. Kriteeritön, suht vähällä informaatiolla tehty nopeuskilpailu osallistujapaikoista suoritettiin Proakatemian yhteisellä Teams -kanavalla. Proakatemialta kesäkouluun osallistui Saura Pohjonen sekä Oona Orava Saawa osuuskunnasta; Thais Santos Araujo Syntre osuuskunnasta; Joni Sydänlammi sekä Miisa Hiltunen Revena osuuskunnasta; sekä Esme Luhtala Flip Solutions osuuskunnasta.

 

Tämä essee on kirjoitettu Hiltusen, Luhtalan sekä Oravan yhteistyönä. Kuten Proakatemialla, kirjoittajat olivat myös kesäkoulussa sijoittuneena eri tiimeihin. Hiltunen toimi vetäjänä tiimissä joka keskittyi Vieno Outdoorsiin, jo olemassa olevaan glamping mahdollisuuksia tarjoavaan projektiin, Luhtala oli tiimissä joka kehitti eteenpäin ideaa SounderBank:sta, ääniaaltoja energiaksi muuttavasta laitteesta ja Orava työskenteli tiimissä joka työsti UniFy nimistä alustaa, jonka tavoitteena olisi tulevaisuudessa tarjota informaatiota vaihto-opiskelijoiden elämää helpottamaan.

 

Verkostoitumisesta


Ensimmäisessä palaverissa ennen Bulgariaan lähtöä, kuului jokaisen Proakatemialaisen suusta sana verkostoituminen. Se oli ulkomaanreissuun pääsemisen lisäksi sellainen asia, mitä kesäkoululta odotimme. Tilaisuus päästä työskentelemään monikulttuurisissa tiimeissä ja tutustuminen yliopisto-opiskelijoihin ympäri Eurooppaa kuulosti hienolta. Huomasimme kahden viikon aikana, että suhteiden luomisessa osallistuminen vapaa-ajan viettoon on todella isossa roolissa. Meistä Proakatemialaisista verkostoitumisessa parhaiten onnistuivat ne, jotka eniten osallistuivat iltarientoihin. Tämän voisi helposti ajatella olevan näin vain opiskelijoiden keskuudessa, mutta keskusteltuamme Tuomisen & Vuorisen, sekä erilaisten yritysten edustajien kanssa, sama koskee myös liike-elämää. He, jotka osallistuvat erilaisissa seminaareissa illan vapaampaan ohjelmaan ovat yleensä parhaiten verkostojen keskiössä.

Verkostoituminen ei tarkoita pelkästään uusien verkostojen luomista, vaan myös jo tuttujen ihmisten tapaamista (Peda.net, n.d.). Paitsi, että verkostoiduimme kansainvälisesti, tutustuimme lisää myös toisiimme. Lisäksi se, miten juuri me pääsimme kyseiselle reissulle oli verkostoitumisen tulos. Revenan tiimistä oli satuttu soittamaan Proakatemian myyntipäivien aikaan Vuoriselle, toiselle hankkeen TAMK:n edustajalle. Vuorisella oli valta päättää ketkä reissuun lähtee osallistujiksi. Yksi asia johti toiseen ja lopulta osallistujapaikkoja tarjottiin ensin Revenalaisille ja myöhemmin laajemmin kaikille Proakatemialaisille.Tästä on hyvä ottaa oppia siitä, että ikinä ei voi tietää, mitä tilaisuuksia mistäkin voi tulla vastaan. 

 

Tiimityöskentelytaidoista

 

Kesäkoulun tiimit alkoivat muodostumaan heti projekti-ideoiden pitchaamisen yhteydessä. Kurssilaisten esittämien pitchien ja Google Drivessa jaettujen lisämateriaalien avulla osallistujat jaettiin mahdollisuuksien mukaan heitä eniten kiinnostaviin tiimeihin. Ympyrä sulkeutui kesäkoulun lopussa, kun kuusi eri tiimiä pitchasivat kahden viikon aikana muovautuneet ja kehittyneet ideat uudestaan muulle ryhmälle. Heart For The Blind -tiimin valmentajana olleen Vuorisen tiimi nappasi selkeän kilpailuvoiton pistein 4.06. Hiltusen tiimi pääsi toiselle sijalle pistein 3.91, Luhtalan tiimi edusti pisteillä 3.66 ja Oravan tiimi jumbona pistein 3.62. Lopulliset arvosanat muodostuivat jokaisen opiskelijan antamista arvosanoista pitchauksien osalta, siispä tulokset tuntuivat myös osallistujien kesken reiluilta. On kuitenkin huomattava, että voittajat arvosteltiin nimenomaan pitchauksien näkökulmasta, eikä jokaisen opiskelijan antamissa arvioinneissa otettu huomioon kokonaisvaltaisesti kahden viikon aikana tehtyä kehitystyötä liikeidean eteen.


Tiimien työskentely oli meidän suomalaisten keskinäisten keskustelujen perusteella melko vaihtelevaa, sillä osa asennoitui työskentelyyn hyvinkin ahkerasti ja osa käytti aikaansa enemmän hengailuun. Jokaisesta ryhmästä kuitenkin nousi esiin tiimityöskentelytaitojen puute tai jopa kokonaan ymmärrys siitä, mitä tiimityöskentely on. Olisikin ollut hyvä, jos kesäkoulun alussa meille olisi annettu selkeämpiä työkaluja ja ylipäätänsä selvennetty, mitä tiimityöskentely tarkoittaa. Uskomme, että se olisi parantanut monen ryhmän toimintaa huomattavasti.

Tarkastellessa kesäkoulun tiimien toimintaa Patrick Lencionin (2019) sanoittaman, tiimin viiden toimintahäiriön kautta, voidaan huomata, että kahdessa viikossa onnistuneen tiimityöskentelyn aikaansaaminen on äärimmäisen vaikeaa. Toimintahäiriöistä ensimmäinen eli luottamuksen puute, on noinkin lyhytkestoisissa tiimeissä hyvin yleistä. Toimintaa sävytti muun muassa lauseet “my way would have been better”, joka korosti sitä, miten yksilökeskeisesti tiimityöstä ajateltiin. Lyhytkestoiseenkin työskentelyyn jonkin asteisen luottamuksen olisi voinut rakentaa, jos siihen olisi valmentajien puolesta ohjattu. Voittajatiimi vaikutti löytäneen tällaisen riittävän luottamuksen ja uskomme, että suurin syy siihen oli Vuorisen osaaminen johdatella tiimiä siihen suuntaan. Vuorinen oli huomannut myös hiljaisemmat yksilöt, ja oli oikeanlaisilla kysymyksillä saanut heidätkin ääneen. Tämä valmentajan osaaminen näkyi ryhmän työskentelyssä ja lopputuloksessa, eikä ihme, että he voittivat. 

 

Loput Lencionin (2019) sanoittamat toimintahäiriöt ovat konfliktin pelko, sitoutumisen puute, vastuun välttely ja välinpitämättömyys tuloksista. Nämä kaikki on helppoa havainnoida kesäkoulun tiimien toiminnasta. Konfliktin pelko esti varmasti tiimien jäseniä antamasta välitöntä palautetta toisilleen, vaikka osa tiimistä saattoi olla hyvinkin tyytymättömiä johonkin asiaan. Osa suomalaisten edustuksesta onnistui antamaan palautetta suoraan niin valmentajille kuin tiimiläisille, jolloin tiimin työskentely näissä tiimeissä kehittyi. Joistakin tiimeistä huomasi sen, että mitään ei lähdetty missään vaiheessa kyseenalaistamaan tai haastamaan, kun ajateltiin liikeidean olevan valmis. Tämä kertoi siitä, kuinka eri käsitys meillä oli siitä, mitä kesäkouluun tultiin tekemään.


Sitoutumisen puute ja vastuun välttely olivat myös läsnä tiimeissä, joka varmasti johtui siitä, ettei niissä asetettu yhteisiä tavoitteita, siitä huolimatta, että meitä yritettiin kesäkoulun alussa ohjata siihen. Tästä seurasi tiimin sisällä erilaiset käsitykset siitä, mitä, miksi ja miten ollaan tekemässä. Lopputuloksista huomasi selvästi, missä tiimeissä oli asetettu yhteiset tavoitteet ja missä ei. Tavoitteet kunnolla asettaneiden tiimien liikeideat olivat kehittyneet ja saaneet uusia ulottuvuuksia. Toiset tiimit olivat kehittäneet liikeideaa näennäisesti ja pitchaukset olivat vain monipuolisempia esityksiä täysin samasta ideasta. Lopputulokset olisivat varmasti olleet parempia, jos kaikilla osallistujilla olisi ollut perus tietotaito tiimityöskentelystä ja kokemusta samanlaisista tehtävänannoista. Edellisten puutteessa, tiimit olisivat tarvinneet enemmän ohjausta näihin asioihin. (Lencioni 2019.)


Välinpitämättömyys tuloksista oli suurin Proakatemialaisille päänvaivaa aiheuttanut toimintahäiriö. Se ei suinkaan ollut läsnä joka tiimissä, mutta ne joissa oli, sitä ei voinut olla huomaamatta. Näissä tiimeissä liikeidean n.s. keksijöillä oli niin vahva omistajuuden tunne omaan liikeideaan, että he toimivat tiimin tulosten sijaan oma menestys ja kunnia edellä. Tämä esti sulavan tiimityöskentelyn lähes kokonaan jonka seurauksena näissä tiimeissä näkyi myös kaikki muut edellä mainitut toimintahäiriöt. Näissä tiimeissä välinpitämättömyys tuloksista vaikutti siihen, ettei tavoitteita asetettu ja kun yhteisiä tavoitteita ei asetettu, mentiin lähinnä liikeidean keksijän pään mukaan. Mikäli tällaisessa tiimissä yritti ohjata työskentelyä kohti tiimityöskentelyä, oli vastaanotto vastahakoinen ja hämmentynyt, sillä ei ollut yhteistä päämäärää. (Lencioni 2019.)

Kulttuurieroista

 

Toimimme kahden viikon ajan monikulttuurisissa tiimeissä, jotka koostuivat opiskelijoista ympäri Eurooppaa. Tiimeissä näkyi selvästi erilaiset kulttuurierot, jotka korostuivat esimerkiksi aikatauluissa. Siinä, missä suomalaiset olivat paikalla hyvissä ajoin ennen sovittua kellonaikaa, tulivat esimerkiksi portugalilaiset paikalle aikataulusta myöhässä. Sovimme yhteisesti kesäkoulun alkaessa, että paikalla oltaisiin aina 5 minuuttia ennen sovittua ajankohtaa, mutta samalla osa valmentajista toisteli omille ryhmilleen, ettei heitä haitannut, jos paikalle tultaisiin 15 minuuttia myöhemmin. Tyyli oli siis hyvin erilainen, kuin täsmällisyyteen orientoituneessa Suomessa on totuttu. Monikulttuurisissa tiimeissä korostuukin se, miten toiset saattavat arvostaa huolellista valmistautumista, kun taas toiset haluavat vapauden toimia spontaanisti (Haapakoski, Niemelä & Yrjölä 2020, 75). 

 

Kahden viikon aikana korostui myös muiden osallistujien tietynlainen välinpitämättömyys tuloksista. Huomasimme suomalaisten kanssa usein keskustelevamme siitä, miten meitä huoletti se, etteivät tiimiemme bisnesideat kehittyneet riittävästi. Olimme usein ne hyvin tunnolliset opiskelijat, jotka pitivät esimerkiksi Zoomissa kameran päällä ja yrittivät omalla panoksellaan kehittää kahden viikon aikana kesäkoulun ohjelmaa. 

 

Toisaalta taas se, mikä muiden maiden opiskelijoita yllätti, oli meidän ja TAMK valmentajien välinen rentous ja luottamus. Meille valmentajien kutsuminen sukunimillä tai sanalla “professori” ei tullut kuulonkaan, vaan päinvastoin, meille oli enemmän kuin normaalia se, että myös Tuominen & Vuorinen olivat yhteisessä WhatsApp-ryhmässämme ja että järjestimme vapaa-ajalla yhteiset grillijuhlat. Vaikka siis ulospäin olemmekin, ainakin kesäkoulun kontekstissa, tavoiteorientoituneita ja tarkkoja aikataulusta, olemme toisaalta rentoja hieman jopa yllättävissä asioissa.

 

Valmentamista vai “valmentamista”?

 

Proakatemialla opiskellut omaa, hyvässä ja pahassa, vahvan käsityksen siitä millaista valmentamisen kouluympäristöä mukailevassa tilanteessa pitäisi olla. Suomen Olympiakomitea kertoo hyvän valmentajan auttavan valmennuksen kohdetta löytämään, kehittämään ja käyttämään omia voimavarojaan. Samalla painotetaan kuinka valmennettavan osallistaminen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin kasvattaa valmennettavan vastuuta omasta tekemisestä ja luo omistajuutta tekemistä kohtaan. (Suomen Olympiakomitea, 2018.)

 

Koulutuksen ja valmennuksen suurin ero löytyy usein siitä, kuka tuottaa valmennuksen oppeja. Koulutuksessa on usein ennalta päätetty sisältö sekä kouluttaja tuomassa tietoa ryhmälle. Valmennuksessa yksilö tai ryhmä tuottaa, valmentajan tukemana, sekä valmennuksen sisällön kuin myös opitun tiedon. (Olsson, n.d.) Koska kesäkoulun tehtävänä oli testata ainakin osittain perinteistä opettajan roolia korvaavaa chatbottia, on ymmärrettävää, että toisen opettajaroolin sijaan tiimejä haluttiin tukea valmennuksen metodeja hyödyntäen.

 

Kesäkoulun aikana kohtasimme kuitenkin haasteen: perinteistä uraa tehneet yliopisto-opettajat sekä lehtorit eivät vähällä muovaudu valmentajiksi. Turhautumisilta tai suoranaisilta konflikteiltakaan ei vältytty, kun laajan tietämyksen omaava opiskelijajoukko tiimivalmennuksen kokemusasiantuntijoita yhdistetään kauas mukavuusalueeltaan siirtyneisiin, pitkänlinjan akateemikkoihin. Valmentaminen ja perinteinen opettaminen eroavat toisistaan perustavanlaatuisesti. Ajatusvalmentajat Oy:lla työskentelevä Johanna Olsson listaa valmentajan supertaitojen olevan:

  • kuunteleminen, ei puhuminen
  • kysyminen, ei kertominen
  • ihmetteleminen, ei tietäminen
  • luottaminen, ei kyseenalaistaminen
  • läsnäolo ja toisen kuuleminen, ei omien agendojen eteenpäin vieminen.’

(Olsson, n.d.)

Suomeksi haaste on sama, mutta myöskään englanninkielinen versio opintolinjamme nimestä ‘TAMK Proakatemia Bachelor of Entrepreneurship and Team Leadership’ ei avaa asiaan perehtymättömälle kuinka vahvaa opiskelijoidemme osaaminen valmentamisen sekä yhdessä oppimisen saralla on. Proakatemian aikana käyty, Tiimimestari -valmennus jonka aikana erikoistutaan nimenomaan tiimitoiminnan, yhdessä oppimisen sekä yhteiskehittämisen osaajiksi (Tiimiakatemia Global, n.d.) olisi mahdollisesti vahvistanut myös ulkomaiden akateemikolle heitä itseään nuorempien pätevyyden. Ilman pätevyyden todistamista konkreettisten ehdotusten, saati sitten rakentavan palautteen, antaminen oli turhauttavan haastavaa. Haasteita tuotti myös kiltisti sivusta seuraaminen, kun ensimmäistä kertaa valmennukseen törmäävät opiskelija -kollegat rakentavat mielikuvaansa noviisien valmentajien pohjalta.

 

Finnish Latinos

 

Proakatemialaiset opiskelijajäsenet tunsivat entuudestaan toisensa vähintään hyvänpäivän tuttu -tasolla. Joidenkin maiden tiimit oli koottu isoista yliopistoista eri aloilta, mikä tarkoitti käytännössä että toisen osallistujan tunteminen oli enemmän ihme kuin oletus. Toisin kuin muilla tiimeillä, suomipoppoon oli luonnollista viettää aikaa yhdessä myös ilman muita kesäkouluun osallistujia. Tämä johtui varmastikin siitä, että tiesimme toisemme jo etukäteen ja siksi side omaan porukkaan oli vahvempi kuin kollektiiviseen kesäkoulun lössiin.

 

Erotuimmekin positiivisesti muista opiskelijatiimeistä, sillä vietimme paljon aikaa yhdessä sekä todella käytimme aikaa toisiimme tutustumiseen. Meille ei esimerkiksi tullut kuulonkaan, että olisimme yöpyneet keskenämme eri majoituskohteissa, kuten monet muut opiskelijatiimit tekivät. Meille oli itsestään selvää, että varaisimme sellaisen majoituskohteen, johon mahtuisimme kaikki. Ihmetystä ja onnen huokauksia herätti myös joukkomme heittäytyvä luonne ja valmius ottaa tilaa haltuun. Iltarientojen, erityisesti tanssilattiaan liittyvien huvitusten seurauksena, saimme lempinimeksemme ‘Finnish Latinos’. Proakatemiaedustuksen lisäksi myös Vuorinen & Tuominen antoi vahvan panostuksen asian hyväksi. Yleiseksi vitsiksi nousi myöskin ‘välivesi!’ jota myös muiden maiden edustus osasi Kesäkoulun loppupuolella huudella aina sopivissa tilanteissa.

 

Puolin ja toisin arjen ja erilaisten tarinoiden jakaminen kasvatti luottamusta niin meidän suomitiimin opiskelijoiden, kuin suomitiimin opiskelijoiden ja Vuorisen sekä Tuomisen välillä. Psykologinen turvallisuus onkin tunne siitä, että jokaisella on tilaa ja vapaus tuoda kehitysehdotuksia sekä omia keskeneräisiäkin ajatuksia muiden kuultavaksi ilman pelkoa. Jokaisella on siis tunne siitä, että on hyväksytty sellaisena, kun on. (Rinne 2021, 31.) Taustalla olevan luottamuksen myötä pystyimme kahden viikon kesäkoulun aikana olemaan puolin ja toisin rehellisiä toisillemme, niin tiimien toiminnasta, kuin esimerkiksi kesäkoulussa kehitettävistä asioista. Kyyneleiltäkään ei vältytty, kun kävimme kesäkoulun viimeisenä päivänä Vuorisen ja Tuomisen kanssa motorolan kuluneista kahdesta viikosta.

 

Opit ja kopit

Kesäkouluun pääseminen konkretisoi sen, miten tärkeitä verkostot ovat. Tämäkään mahdollisuus kun ei olisi tullut vastaan, ilman rohkeutta olla yhteydessä ihmisiin ja ylläpitää jo luotuja suhteita. Kesäkouluun lähteminen osoitti myös sen, miten hienoa on, kun uskaltaa sanoa kyllä ja sitoutua asioihin, joista ei välttämättä etukäteen tiedä juurikaan. Proakatemialla törmää usein ilmiöön, jossa päivämäärien lukkoon lyömistä vältellään, sillä asioihin ei haluta sitoutua ajoissa, jottei menetetä mahdollisesti muita ‘hieman parempia’ mahdollisuuksia. Kuluneiden vuosien pandemia-ajat ovat myös tuoneet omanlaisensa epävarmuuden elämään, eikä kaikille esimerkiksi lähtö ulkomaille tunnu sopivalta ajatukselta saatika sellaiselta, johon on valmis sitoutumaan jo useita kuukausia etukäteen. Rohkeus sitoutua on kuitenkin kyky jota on syytä harjoittaa, sillä se voi tuoda mukanaan paljon enemmän kuin mitä on osannut odottaa.

 

Verkostoitumiseen liittyen tuli opittua myös se, että usein rivien välistä pystyy ja kannaattaakin kalastella tietoa siitä, onko tapahtuman tai tilaisuuden tarkoitus olla niin sanotusti päivä- vai yökeskeinen. Jos toiset ovat tulleet paikalle nauttiakseen vapaamuotoisemmista askareista työaikojen ulkopuolella, yksittäisten henkilöiden henkinen lukittautuminen vakavan päivätyöskentelyn tärkeyteen ei luo rentoa ilmapiiriä. Saati sitten paranna lopputulosta, sillä intressien törmätessä kaikki ei välttämättä käänny paremmaksi.

 

Heti kesäkoulun jälkeen emme ehkä osanneet konkreettisesti sanoittaa oppeja, joita se antoi. Tämän esseen avulla saimme kuitenkin vahvistuksen siitä, että kesäkoulun myötä itsevarmuus omaa osaamista kohtaan kasvoi. Proakatemian arjen kiireessä helposti unohtuu, että asiat kuten tiimityöskentely- ja dialogi-taidot sekä yrittäjähenkisyys eivät ole itsestäänselviä kaikille. Kesäkoulu oli loppujen lopuksi monista haasteista huolimatta, mahtava kokemus ja vahvisti luottamusta omaa osaamistamme kohtaan. 

 

Lähteet: 

Haapakoski, K., Niemelä, A. & Yrjölä, E. Läsnä etänä – seitsemän oppituntia tulevaisuuden työelämästä. 2020. Helsinki: Alma Talent.

Lencioni, P. 2019. Viisi toimintahäiriötä tiimissä. Tampere: Päivä Osakeyhtiö.

MELES-BOT project. n.d. Viitattu 12.10.2022. http://bot.meles-project.eu/index.php

Rinne, N. 2021. Rohkea organisaatio Turvallinen työympäristö menestyy. Helsinki: Alma Talent. Viitattu 12.10.2022. Vaatii käyttöoikeuden. https://verkkokirjahylly-almatalent-fi.libproxy.tuni.fi/teos/DACBDXETEB#avaa%20ja%20n%C3%A4yt%C3%A4/kohta:Rohkea((20)organisaatio/piste:t1

Olsson, J. n.d. Mitä on valmentaminen? Ajatusvalmentajat Oy. Verkkosivu. Viitattu 10.10.2022. https://www.ajatusvalmentajat.fi/blogi/mit-on-valmentaminen

Suomen Olympiakomitea. 2018. Hyvä valmentaja kasvattaa urheilijaa myös ajattelemaan. Verkkosivu. Viitattu 10.10.2022. https://www.olympiakomitea.fi/2018/10/03/hyva-valmentaja-kasvattaa-urheilijaa-myos-ajattelemaan/

Tiimiakatemia Global. n.d. Tiimimestari – työkaluja tiimeissä ja yhteisöissä oppimiseen. Verkkosivu. Viitattu 10.10.2022.  https://tiimiakatemia.com/tiimimestari/

Peda.net. n.d. Minun verkostoni. Verkkosivu. Viitattu 11.10.2022. https://peda.net/poke/oppimateriaalit/osaajiatyoelamaan/oppimisymparisto/moduuli2/v

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close