Tampere
05 Dec, Saturday
4° C

Proakatemian esseepankki

Why you are here?



Kirjoittanut: Arttu Vitikainen - tiimistä Kajo.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Ollaan Saksassa kesäkurssilla, opettaja astelee iloisesti sisään ja esittelee itsensä. Sitten tuleekin jo kysymys, mikä saa valtaosan kuulijoista hiljentymään: ”Why you are here?”. Jotkut varmasti tässä vaiheessa osaavatkin jo yhdistää kysymystä Simon Sinekin kirjaan: Start with why. Tuo perustuu toiminnan kehiin, joissa uloimmalla kehällä on What eli mitä. Mitä ihminen tai yritys tekee. Tuohon on meistä jokaisen varmasti helppo vastata oman itsemme tai työpaikkamme puolesta. Yhden kehän sisemmältä löytyy How eli miten. Tuohonkin on vielä kohtuullisen helppo vastata, sillä usein ainakin työn puolesta tuo asia on tiedossa. Mutta sitten tuleekin tuo saksalaisen koululuokan hiljentänyt sisin kehä, why eli miksi. Miksi me teemme asioita, miksi me liian usein teemme asioita, joista emme välttämättä edes pidä. Itse olen tuota jonkin verran akatemian aikana miettinyt ja koin kysymyksen suhteellisen helpoksi, jos se sellaista voi ikinä olla. Kerronkin alkuun vähän omia ajatuksiani ja sen jälkeen referoin joitain saksalaisten kurssikavereideni kanssa käymiäni keskusteluja.

Mikä on ”inner why”? Olen pyrkinyt erottelemaan sen töihin ja vapaa aikaan erilleen, näin ollen sitä on ollut itselle helpompi käsitellä. Töissä why on ollut ihmisten työ olojen ja fiiliksen parantaminen. Olen itse työskennellyt työpaikoissa, joihin en ikinä haluaisi ketään lähettää, ja sellaisten pomojen alaisuudessa ketä en ikinä haluaisi ihmisten kohtaavan. Näiden seurauksena haluakin panostaa työpaikan ilmapiiriin ja nostattaa yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä me-henkeä.

Siviilipuolen why(?) onkin ollut itselle ehkä vähän vaikeampi pukea sanoiksi. Uskon omalla tavallaan karmaan, joten yritän elää sen mukaisesti olemalla ystävällinen ihmisille, jotka ovat minulle. Näin ollen pyrin levittämään ystävyyttä ja luottamusta ympärilleni. Uskon myös elämän nautintoihin ja ”kerran täälä vain ihmisenä ollaan” metaforaan, siksi yritänkin löytää elämästä iloa ja nautintoa.

Saksalaiset kurssikaverini tuntuivat olevan todella hukassa tämän kysymyksen äärellä. ”Miksi minun kuuluisi tällaista miettiä ja miksi sitä varsinkaan jakaa kenellekään muulle?” Hetken kipuilun jälkeen aloimme kuitenkin keskustelemaan aiheesta. ”Olen täällä vain rahan takia” oli ainut syy elämässä ja yliopistossa menestymiseen. Tuota alettiin sitten yhdessä miettimään ja hetken päästä puhe siirtyi duunarin huonoon asemaan ja pieneen palkkaan. Saksassa perus työntekijänä ei voi edetä juuri ollenkaan ja näin ollen olet aina kahlittuna alempaan luokkaan. Ymmärtääkseni juuri tuolta alemmasta luokasta ponnistavan kaverin ajatuksissa paluu siihen asemaan ei tuntunut missään mielessä houkuttelevalta. Näinpä ”vain rahan takia” sai nopeasti uuden merkityksen. Itselläni kesti aikanaan kanssa hetki tajuta, ettei kukaan tee mitään vain rahan takia, koska ei kukaan halua niitä koristeltuja metallilätkiä tai bittejä netissä. Ihmiset haluavat esineitä, nautintoja ja elämyksiä, joihin ne on mahdollista vaihtaa.

Noilla asioilla voi olla hyvinkin syvällinen merkitys, vaikka kuvittelisitkin tavoittelevasi ”vain rahaa”. Itseni kohdalla esimerkiksi haluan saavuttaa hyvän elintason, jotta jos joskus saan perheen, niin pystyisin tarjoamaan sille samanlaisen elämän, mitä minulle on voitu tarjota. Eräs muksu kertoi kerran innoissaan, kuinka hän haluaisi suunnattoman määrän rahaa. Kysyin sitten, että miksi niin vastauksena sain: Haluaisin uuden kelkan. Sisäinen why oli tajuttoman selkeänä, mäkeen oli päästävä.

Jokaisella on varmasti omat tapansa pohtia ja löytää sisäinen why. Itsellä se lähti omien arvojen määrittämisestä, joiden kautta muodostui ainakin seuraavanlaisia kysymyksiä.

  • Mistä minä nautin?
  • Millainen ihminen minä olen ja haluan olla?
  • Millaiset ihmiset saavat minut onnelliseksi ja miksi?
  • Mitä minä haluaisin voida tuoda muille ihmisille?
  • Millaiset ihmiset/asiat/työt vievät minua väärään suuntaan?
  • Mitä silti on pakko tehdä vaikkei haluaisi vai onko mitään?

 

Toivoisin, että käytät nyt viisi minuuttia siihen, että käyt läpi mielessäsi omia arvojasi ja mikä voisi olla tai on sinun sisäinen why. Toivottavasti se ainakin hieman kirkastui.

 

Meistä jokainen luo omat suuntansa ja arvonsa, enkä halua sinun ajatuksiisi tämän enempää vaikuttaa. Haluan silti jakaa pää ajatuksen Arman Alizadin eräästä puheenvuorosta: ”älä koskaan aikuisenakaan ollessasi menetä lapsenomaista innostustasi asioihin”. Minä ainakin haluan joskus sen kanssa uuden kelkan.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close