Nyt kun akatemian viimeinen rynnistys on aloitettu, on hyvä hetkeksi pysähtyä miettimään, että mitä nämä vuodet oikein toivat. Olen pohtinut näitä tänne aikaisemminkin, joten jonkin verran varmasti esiintynee toistoa. Kaiken ajattelutyön taustalla on akatemialla käydyt keskustelut, luetut kirjat sekä jaetut ajatukset.

Kuntokadulta akatemialle siirtyminen oli kauan odotettu hetki, sillä se vapautti minut, ei niin aktiivisen opiskelijan, pois luennoilta. Akatemian alku oli syvää hämmennystä, firman perustaminen ja ihmisten mielipiteiden ajaminen yhteen oli aikanaan hyvinkin tuulista. Siitä sitten lähdettiin rakentamaan yhteistä tulevaisuutta.

Mitä nämä vuodet sitten toivat.

Ehdottomasti tärkeimpänä akatemialta on jääneet ihmiset ja kokemukset ihmisten kanssa toimimisesta. Koen olleeni todella hyvä ihmisten kanssa toimimisessa jo ennen akatemiaa, mutta nämä vuodet ovat vahvistaneet sitä entisestään. Olen oppinut paljon ihmisistä ja siitä, miten erilaiset ihmiset toimivat ja miten heidän kanssa kuuluisi toimia. On selkeytynyt myös, millaisten ihmisten kanssa itse työskentelen parhaiten ja millaisten kanssa en, luottamus on todella tärkeää. Tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, mutta selkeästi huonommin toimin ihmisten kanssa, ketkä ovat todella byrokraattisia pilkunviilaajia. Tykkään toimia usein nopeasti ja tehokkaasti, enkä osaa jokaista asiaa tarkistaa jostain sääntökirjasta. Minä olen se, joka voisi olla pienestä kopista myymässä koskenrannassa pullaa ja kahvia, vaikkei mitään lupia olisikaan. En siis näin tietenkään tee, sehän olisi todella väärin.

Bisnekseen liittyvän ja toki vähän myös ihan siviilipuolen itseluottamuksen kasvu on varmasti myös yksi merkittävimpiä koppeja akatemialta. Olen aina ollut sinut itseni kanssa ja minulla on ollut paljon ystäviä, siitä huolimatta uudet ihmissuhteet ja kohtaamiset akatemialla sekä sen ulkopuolella ovat entisestään vahvistaneet minäkuvaani. Enää ovessa lukeva titteli ei jännitä, vaan ihmisiä ne ovat siellä oven toisellakin puolella. Joskus hekin ovat olleet nuoria ja vasta ensi taipaleella. Myöskään puhelimessa asiointi ei jännitä enää. Koen aina olleeni hyvä soittamaan ihmisille, se on aina ollut vain yksinkertaisesti nopein tapa hoitaa asioita. Koen silti saaneeni tuohonkin oppia akatemialla ja esimerkiksi englanniksi asiointi puhelimen välityksellä on parantunut huomattavasti. Englannin käyttö myös toisena yleiskielenä on vahvistunut, ehkä enemmän kuin ikinä peruskoulussa.

Kolmantena nostona teen vielä maailman kehityksen ja yrityskulttuurin tuntemuksen. Olen pienestä saakka saanut/joutunut seuraamaan 90-luvun lamasta irti taistelevaa Suomea, joka 2008 jenkkien asuntokuplan puhkeamisen yhteydessä vaipui taas taantumaan. Olin silloin 13 ja jo isolla osin myös työtä tekemässä koulun ohessa. Näiden vuosien kokemuksella olin tiimissämme yksi eniten yrittäjyyttä maistaneista akatemian alkutaipaleella. On ollut mahtava nähdä, mitenkä ihmisistä on kasvanut aikuisempia uraohjuksia, joilla nuoresta iästään huolimatta on kokemusta jo todella monesta alasta ja asiasta. Parhaiten on oppinut, kun on ollut itse pakko tehdä.

Olen henkilökohtaisesti kyllä todella tyytyväinen, että aikanaan jätin sähköinsinöörin opintoni ja siirryin akatemialle. En voisi kuvitella itselleni parempaa koulua ja voin kyllä suositella tätä kaikille taustasta ja halusta riippumatta. Tulevaisuus tehdään ihmissuhteilla ja sillä, että tulet muiden kanssa toimeen. Kannattaa siis tulla osaksi paikkaa jossa tulevaisuuden osaajia muovataan.