Erityiskiitos vuosigaalan järjestäjille! Olipahan kerrassaan hienot juhlat. Aika on kulunut todella nopeasti siitä hetkestä, kun ensimmäisen kerran kävelin akatemialle sisään syksyllä 2020. Näiden kuluneiden melkein kahden vuoden aikana ei olla ihan liikoja vietetty aikaa yhdessä koko yhteisön voimin. Oli monellakin tapaa silmiä avaavaa, kun tavallaan pääsi maistamaan sitä yhteisöä ja yhteisöllisyyttä, mitä akatemia on ennen pandemiaa ollut. Varsinkin akatemiaurani alkutaipaleella kuulin raivostuttavan usein: silloin ennen oli sitä ja silloin ennen oli tätä. Oikeastaan niin usein, että siitä tuli itselle jopa ärsyke. Helpompi tarkastella asiaa nyt näin jälkikäteen, että kyllä pandemia on osaltaan vaikuttanut koko yhteisöön. Etäopiskelun tuomat haasteet ja tämän tutkinnon sovittaminen siihen parhaalla mahdollisella tavalla on ollut aikamoinen työmaa. Varsinkin kun koko koulutusohjelma perustuu vahvaan sitoutumiseen ja läsnäoloon. Kaikilla yhteisön jäsenillä on varmasti ollut omat haasteensa, mutta on se tuonut varmasti paljon hyvääkin, vaikka aina siltä ei ole todellakaan tuntunut. On rikottu ties mitä liikevaihtoennätyksiä niin vuositasolla, kun koko tiimiyrityksen matkan aikana. Isoin yksittäinen oppi on ollut myös se, että näin alati muuttuvassa maailmassa joutuu ajoittain turhankin kriittisesti tarkastelemaan omaa toimintaansa ja miettimään, että mitä tekisi toisin ja paremmin, kun aiemmin. Albert Einstein totesi aikanaan osuvasti: Hulluus on sitä, että toistaa yhä uudelleen samaa, mutta odottaa silti eri tulosta. Vuosigaalassa pidettyjen puheiden, räikyvien aplodien ja lauluesitysten aikana pääsi aistimaan sitä jotain, mitä vain akatemialla voi kokea. Vilpitöntä iloa, naurua ja yhdessä vietettyjen hetkien yhdistämää tiimiä. Sitä itse yhteisöä. Oli hienoa päästä seuraamaan valmistuneiden puheiden kautta heidän matkaansa akatemialla. Puheista paistoi onnistumiset, epäonnistumiset, liian lyhyet yöunet ja milloin mistäkin kummunnut stressi. Kuitenkin siellä he olivat, yhdessä. Oli iloa ja haikeutta, koska heidän matkansa akatemialla on päätepysäkillä. Matka jatkuu. Tuntui siinä hetkessä jopa hieman pelottavalta tajuta, että meidän vuosikurssimme valmistujaisia tullaan juhlimaan vähän reilun puolentoista vuoden kuluttua. Matkastamme akatemialla on siis jo takana yli puolet. Haluaisin todellakin tietää, että minne aika menee. Ensiksi tuli ahdistus siitä, että eihän tässä vielä ole ehditty tekemäänkään mitään, mitä aloittaessa ajatteli, mutta toisaalta kun asiaa alkoi tarkemmin miettimään, niin kyllähän tähänastiseen matkaan mahtuu paljon hienoja kokemuksia ja onnistumisia. Vuosigaalassa myöhemmin tosin konkretisoitui se ajatus, että nyt tai ei koskaan on viimeinen hetki alkaa kirjoittamaan lisää tarinoita meidän matkastamme. Meillä on kuitenkin vielä reilusti aikaa ennen joulukuuta 2023. Vanhempaa yhteisön jäsentä lainatakseni: onhan tämä todella outo paikka, mutta ollaan sitten vaikka yhdessä outoja.