Tampere
19 Mar, Tuesday
-6° C

Proakatemian esseepankki

Vuorosi vaikuttaa



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 6 minuuttia.

 

Kirjoittanut Joni Ramu ja Sara Kauppinen

Vuorosi vaikuttaa

 

Tutkijoiden mukaan, suurin yksittäinen syy ihmisrodun nousuun maailman hallitsevaksi valtiaaksi on ihmisten poikkeuksellinen kyky vuorovaikuttaa toistensa kanssa. 

 

Nykypäivänä hyvät vuorovaikutustaidot ovat elämän joka osa-alueella nostaneet päätään ehkä yhtenä nykyihmisen tärkeimmistä taidoista. Työelämässä kuullaan puhuttavan, että työnantajat palkkaavat työtehtäviin ”hyviä tyyppejä”. Substanssi osaaminen nähdään aiempaa enemmän toissijaisena taitona. Substanssia osaamista voi kehittää kuka vaan, mutta hyväksi tyypiksi kasvetaan. Miten koulut valmistavat meitä siihen? Mitä vaatii tullaksesi halutuksi tekijäksi työmarkkinoilla? Hyvillä tyypeillä on hyvät vuorovaikutustaidot. Myös niitä taitoja on onneksi mahdollista kehittää. 

Käydään pääpiirteittäin läpi, mitä vuorovaikuttaminen on ja mikä siinä on merkityksellistä. Vuorovaikutustaidot voidaan jakaa karkeasti kuuteen ryhmään. 

  • Kuuntelemisen ja havainnoinnin taidot 
  • Argumentointitaidot 
  • Taito osoittaa tukea 
  • Taito pitää ja olla pitämättä puheenvuoroja 
  • Taito jatkaa toisen puheenvuorosta 
  • Taito ylläpitää keskustelua 

Jokainen vuorovaikutustaidoista on tärkeä, mutta sosiaalisessa tilanteessa, jossa on useita ihmisiä samassa keskustelussa, erityisen tärkeäksi nousee kuuntelemisen ja havainnoinnin taidot. Kuuntelemisen tärkeys on varmasti jokaiselle selvää, ilman sitä keskustelu ei voi edetä mihinkään. Mutta havainnoinnin merkitys voi jäädä monella pimentoon. Havainnointitaidon avulla nimittäin luetaan muun muassa nonverbaalisia viestejä, jotka säätelevät puheenvuorojen vaihtumista. Usein toisen päälle puhuvat ihmiset jättävät siis nämä nonverbaaliset viestit havaitsematta. 

Kuuntelemisen ja havainnoinnin taidot 

Kuinka toista sitten tulisi kuunnella? Kuuntelu kannattaa aloittaa havainnoimalla ensin äänessä olevan ihmisen mielentilan. Onko hänellä jokin voimakas tunne puheen takana? Viha, ilo, väsymys jne. Se on omien kokemustemme mukaan nopein tapa saada kiinni punaisesta langasta. Luonnollisesti on tärkeää myös rekisteröidä jokainen sana, mutta ei välttämättä yksi kerrallaan. Hyväksi todettu tapa on kuunnella puhetta lausekokonaisuuksina. Jolloin vasta lauseen jälkeen yrittää tunkea rekisteröidyn ajatuksen ymmärrysreiästä sisään. Viittaan nyt sellaiseen boksiin, johon lapset tunkevat neliötä palikkaa neliöstä reiästä. Tällainen tapa auttaa hahmottamaan ajatusten merkitystä paremmin ja se ehkäisee myös niitä ”häh, mitä, täh” -keskeytyksiä kesken lauseen. Ei tietenkään tarvitse pelätä pyytää toistamaan, jos sanat tai ajatus menee ohi. Ilman lausekokonaisuuksien kokonaisvaltaista kuuntelua ajaudutaan helposti siihen, että vastaanottaja kuuntelee sieltä täältä lauseita ja sitten olettaa tietävänsä mitä toinen yrittää viestiä. Oletuksen seurauksena puhuja joutuu väärinymmärretyksi, mikä on puhujalle eittämättä epämukava olotila. 

Havainnoimalla puhujaa voit kerätä jatkuvasti arvokasta tietoa puhujasta ja hänen ajatuksen kulusta. Kehonkieli ja ääni kertovat paljon muun muassa puhujan suhteesta tilanteeseen ja muihin ihmisiin. Katse on todella merkitsevä indikaattori erityisesti silloin, kun ihminen keskustelee ryhmässä. Kysymys ei suinkaan ole pelkästä katsekontaktista muihin. Katseella useimmiten puhuja ilmaisee mihin ajatukset kohdistuvat. Jos puhuja puhuu henkilöstä A, hänen on todella vaikea katsoa henkilöä B. Näin yksinkertaisessa tapauksessa se on tietysti selkeää, mutta kun seuraavan kerran olet ryhmäkeskustelussa, seuraa puhujan katseen liikettä ja liitä se reaaliaikaisesti sanoihin, joita hän sanoo. On välillä todella hämmentävää, miten ihmisten ajatus kulkee heidän puhuessaan. 

Sen lisäksi, että voit havainnoida ja kuunnella hyvin muita, voit vaikuttaa itse sinusta tehtäviin havaintoihin – siis siihen, miten sinut ymmärretään. Viestisi perille saattamisessa vastuu ei ole vain vastaanottajalla ja hänen havainnointikyvyillään. Sinä puhujana olet myös vastuussa siitä, miten tuot viestin kuuntelijalle. Koska sanojasi ja lausekokonaisuuksiasi havainnoidaan ja ne liitetään käyttämääsi kehonkieleen, olet vastuussa siitä, millaisen kokonaispaketin rakennat kuuntelijalle. Hyvä kokonaisuus tukee argumentointiasi. 

Argumentointitaidot 

Argumentointitaidot ovat tärkeässä roolissa vaikuttavassa puhumisessa. Hyvä argumentointi luo vakuuttavuutta ja selkeyttä sanomaasi. Se myös saattaa ajatuksesi paremmin kuuntelijan tajuntaan luoden sinusta kiinnostavan kuunneltavan. 

Argumentoinnin lähtökohta on muodostaa omista ajatuksista looginen rakenne, jonka voi esitellä verbaalisesti muille. Helpoin keino on jäsentää ajatukset kysymyksiin mitä, miten ja miksi. Taitavassa argumentoinnissa esittelyjärjestys on tietysti päinvastainen. Argumentoinnin ei tarvitse olla hienosanaista ollakseen vakuuttavaa. Itseasiassa monimutkaisten sivistyssanojen käyttö saattaa monesti heikentää argumenttien vakuuttavuutta, onhan kuulijat usein ihan normaaleja ihmisiä, jotka pitävät helppoudesta. Argumentoinnissa kannattaakin keskittyä mieluummin yksinkertaisuuteen ja aukottomuuteen kuin tietoisesti vakuuttavuuteen ja hienosanaisuuteen. 

Osa argumentointia on myös kanssakeskustelijoiden puheiden tutkiminen ja tarkasteleminen. Tässä tavoitteena on tunnistaa toisen puheesta ongelmia tai ristiriitoja. Niitä löytyessä tarkoitus ei ole huomauttaa tai kommentoida löydöstä, vaan tarvittaessa hienovaraisesti ohjata keskustelua kohti näitä ristiriitoja, sillä ne ovat yleensä keskustelun herkullisimpia aiheita. Niistä yleensä jompikumpi oppii jotakin. Jättäessäsi ristiriidat huomiotta, tuskin pääset koskaan täysin kiinni sanojan todelliseen tarkoitusperään, täysi yhteisymmärrys jää siis saavuttamatta.  

Taito osoittaa tukea 

Tukemisen taito on vuorovaikutustilanteissa oleellinen osa hyvää ja turvallista ilmapiiriä. Isommissa ryhmäkeskusteluissa omien mielipiteiden kertominen ja erityisesti aroista asioista puhuminen voi olla hyvin hankalaa. Mikäli itseluottamus – tai luottamus keskustelukumppaneihin – ei ole stara-tasolla, tällaisten asioiden keskusteluun tuominen vaatii paljon rohkeutta ja voimia. Näissä tilanteissa ihmiset tarvitsevat tukea ja taitava vuorovaikuttaja osaa sitä antaa. Tukeminen ei suinkaan tarkoita mielipiteen komppaamista tai mitään vastaavaa. Tukija voi olla eri mieltäkin, mutta tukeminen tapahtuu pääasiassa kunnioitusta osoittamalla. Pienillä lauseilla, kuten ”kuulostaa järkevältä” tai ”ymmärrän hyvin” voi olla suuri merkitys ihmisen itsetunnossa, joka on juuri heittäytynyt muiden kivitettäväksi. 

Taito pitää ja olla pitämättä puheenvuoroja 

Saatan olla hiljaa, jos niin vaaditaan. Näin lauletaan suomalaisessa iskelmässä ja sanoihin kätkeytyy myös pieni maailma. Tässä kontekstissa, sillä tarkoitetaan ymmärrystä siitä, koska vaieta. Vaikka sisällä olisi asiaa, aina ei ole oikea hetki sanoa sitä. Taito olla hiljaa on todella viehättävä ominaisuus ihmisissä. Se kuvastaa nöyryyttä ja ymmärrystä. On tervettä välillä pohtia oman puheenvuoron merkitystä. Vaatiiko tilanne omaa näkemystäni tai viekö puheenvuoroni keskustelun suuntaa toisaalle? Hiljaa olemiselle ei ole suoria sääntöjä, eikä sitä oikein koskaan voi varmaksi tietää. Se on silti syytä säilyttää aina mielessä, sillä hiljaisuus on yksi vahvimmista lauseista. 

Kuuntelemme mielellämme toistemme mielipiteitä, mutta se saattaa vuorovaikutustilanteessa itse kultakin unohtua, kun on kiire saada oma näkemys ulos järjestelmästä. Voit oksentaa asiasi impulsiivisesti ja harkitsematta vastaanottajan käsiteltäväksi, mutta tehokkaampaa on joskus hiljentyä tullakseen kuulluksi. Siten voi viestiä, että sinulla on jotain painavaa sanottavaa. Esimerkkinä voimme palata peruskouluun luokkahuoneeseen, jossa oppilaat keskustelevat herkeämättä toisilleen. Opettaja hiljentyy palauttaakseen rauhan luokkahuoneeseen. Yksi toisensa jälkeen oppilaat hiljentyvät ja ymmärtävät, että opettajalla on sanottavaa. Koska hiljentyminen on epätavallista opettajalle, se voi taitavasti käytettynä olla yllättävän voimakas vaikuttamisen keino.

Taito pitää puheenvuoro on arvokas ominaisuus, jonka hyvä vuorovaikuttaja taitaa. Ensimmäinen askel on nähdä paikka omalle puheenvuorolle tilanteen ja keskustelun havainnoinnin kautta. Puheenvuoro edellyttää, että on ylipäänsä jotain annettavaa keskustelulle, muutoin puheenvuoro vain keskeyttää keskustelun. Puheenvuorolla on aina hyvä olla jokin tavoite ja kohde. Sen ei tarvitse olla mitään monimutkaista, esimerkiksi lempivärin ilmaiseminen kuulijoille voi olla oiva tavoite puheenvuorolle joissakin tilanteissa. Tavoite on hyvä tiedostaa sen takia, että jos sellaista ei löydä tai keksi, on ehkä oikea aika olla hiljaa. 

Taito jatkaa toisen puheenvuorosta 

On helppoa lähteä komppaamaan toisen kommenttia tai mielipidettä, jos se on prikulleen sama kuin itsellä. Silti se on aivan turhaa, ellei pysty antamaan mielipiteeseen mitään lisää. Poisluettavissa on tietysti tilanteet, jossa on tärkeää saada kaikkien mielipiteet esille, mutta tällaisessa tilanteessa riittää vallan hyvin kuittaus ”samaa mieltä”. Se onkin jalo taito osata jatkaa toisen puheenvuorosta. Se myös on itsessään pienimuotoinen kunnianosoitus, sillä toisen puheenvuorosta jatkaminen ilmaisee, että olet ymmärtänyt mitä edellinen on tarkoittanut. Keskustelun eteenpäin viemisessä täytyy myös olla varovainen, sillä se että sinä olet ymmärtänyt tähänastisen ei tarkoita, että kaikki muutkin ovat. Kun kaikki eivät kuitenkaan ilmaise sitä, että on tippunut kärryiltä, vaatii keskustelun eteenpäin vieminen jälleen sitä havainnointikykyä ja muiden nonverbaalisten viestien tarkkailemista. 

Taito ylläpitää keskustelua 

Keskustelun ylläpitäminen tarkoittaa niin aiheessa pysymistä kuin hyvän ilmapiirin säilyttämistä. Taitava vuorovaikuttaja pystyy pitämään yllä keskustelua niin, että jokainen keskustelija pysyy mukana eikä näin ollen aiheuta kenellekään ulkopuolista oloa. Helpoin keino tähän on yllättäen kysymykset. Helppojen kysymysten heittely hiljaisimmille keskustelijoille pitää heidät aktiivisina ja tuovat heitä lähemmäs keskustelua. Huumori on myös hyvä keino korjata huonosti laskeutunutta kysymystä tai ottaa hiljaisia keskustelijoita muutenkin mukaan. Keskustelun ylläpitämisessä oleellista on, että kysymykset ovat helppoja vastata, kuten ”oletko koskaan miettinyt tätä”, se esimerkiksi jättää vastaajalle hyvän oven helppoon vastaukseen, jos hän ei ole valmis osallistumaan keskusteluun.  

Vuorovaikutus yhteistyötä rakentaessa 

Hyvä vuorovaikutus on edellytys toimivalle yhteistyölle. Yhteistyö rakentuu siinä vaiheessa, kun tiimillä on yhteisiä päämääriä, minkä ympärillä vuorovaikutusta tapahtuu. Yhteistyön rakentuminen voi olla hyvinkin hidasta, sillä se vaatii, että tiimissä jokainen löytää roolinsa ja näkee yhteistyön hyödyt. Yksilötasolla vuorovaikutustaitoja voi ja kuuluukin kehittää, mutta ryhmässä (etenkin tiimiytymistä tekevässä) vuorovaikuttaminen muuttuu aina haasteellisemmaksi. Tuntematta toisiaan on miltei mahdotonta rakentaa tilannetta, jossa jokainen ryhmän jäsen kunnioittaa toistensa puheenvuoroja, havainnoi ja kuuntelee, tukee ja jatkaa puheenvuoroja. Kun nämä piirteet vuorovaikutuksessa puuttuvat, syntyy helposti väärinymmärryksiä ja vääriä olettamuksia, jotka johtavat konflikteihin.  

Konfliktit ja ristiriitatilanteet saattavat siinä hetkessä tuntua erittäinkin huonolta vuorovaikuttamiselta tiimin jäsenten kesken, mutta on pidettävä mielessä, että ne juontavat juurensa aina aiemmista tilanteista, väärinymmärryksistä. Noita väärinymmärryksiä ei sovi jättää oikaisematta. Kun väärät olettamukset paloitellaan yhdessä ja annetaan vuorovaikutuksen olla välillä kipinöivääkin, voi se vaikuttaa positiivisesti tiimin sisäisiin vuorovaikutussuhteisiin jatkossa. Väärinymmärryksen muuttuessa vuorovaikutteisen keskustelun kautta kohti yhteisymmärrystä, rakentuu ryhmän toiminnalle normit. Normien muodostuessa vuorovaikutus ryhmän jäsenten kesken on jälleen toimivampaa ja yhteistyöstä on mahdollista tehdä tehokkaampaa.  Ne ovat tiimikohtaisia ja rakentuvat yksilöiden suhteesta toisiinsa, ne ovat raameja tiimin vuorovaikutteiselle toiminnalle. Havainnoimme, kuuntelemme ja argumentoimme jokainen eri tavalla. Merkityksellistä on oppia hyödyntämään toistemme vahvuuksia tiimin sisäisissä vuorovaikutussuhteissa.  

”Siinä [tiimin ongelmatilanteessa] oli tietyllä tavalla väärinymmärryksiä tai vääriä olettamia, että miten toimitaan ja mitä pitäisi tehdä ja mitkä ne painopisteet ovat. Kaikkea tällaista, ja ne on ollutta ja mennyttä, ja ne keskustelut on käyty ja mennään eteenpäin. Se kumuloitui sillä tavalla, että kaikkien muitten jäsenten palaute kanavoitui [klusteri]koordinaattorin kautta. Mutta kyllä ne… Vaikka se oli railakastakin se keskustelu, niin sitä vietiin kuitenkin rakentavassa sävyssä koko ajan eteenpäin. Joskus henkilökemiat kipinöivät, ja se on ihan luonnollista. Todennäköisesti se keskustelu johtaa johonkin parempaan. Ei niitä luurankoja kannata siihen kaappiin pistää. Jos jotakin sanomista on, niin se pitää sanoa.” (https://jyx.jyu.fi , A. Aira, 2012, Toimiva Yhteistyö, 82.) 

Koska tiimit rakentuvat yksilöistä, nousevat yksilön vuorovaikutustaidot tärkeään osaan yhteistyön toimivuuden kannalta. Meidän oppimisympäristössämme Proakatemialla, kuten poikkeuksetta työelämässäkin, hyvät vuorovaikutustaidot helpottavat ja tehostavat toimintaamme.  

Esseessä läpi käydyt seikat ovat niin sanottuja suuntaviivoja vuorovaikuttamisessa. Vuorovaikutuksellisesti taitava ihminen ei ole persoonaltaan hiljainen, kovaääninen, ujo tai rohkea. Hyvät vuorovaikutustaidot eivät ole sidonnaisia yhteen tiettyyn persoonallisuuteen. Hyvä vuorovaikuttaja tuo tilanteisiin aina oman persoonallisuutensa ja vuorovaikutus on sen ehdoilla tapahtuvaa aitoa heittäytymistä tilanteeseen. Jokaisella meistä on omat tapamme vuorovaikuttaa ympärillä olevien ihmisten kanssa. Näiden yleisten suuntaviivojen tiedostaminen ja ymmärtäminen helpottaa kuitenkin omaa ja muiden elämää, sillä vuorovaikutustaidot ovat empimättä yksi arvokkaimmista taidoista, mitä meillä on. Niitä edellytetään elämän jokaisessa tilanteessa. 

 

 

 

Lähteet: 

Viestintätieteiden laitos. 2017. Luettu: 8.12.2017. https://www.jyu.fi/viesti/verkkotuotanto/ryhmaviesti/osallistujat/yksilo/vuorovaikutustaidot.html 

Helsingin yliopisto. 2017. Luettu: 9.12.2017. http://kielijelppi.virtamieli.fi/kirjoitusviestinta/argumentointi-ja-argumentoiva-kirjoittaminen 

Jyväskylän yliopisto. 2017. Luettu: 10.12.2017. https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/37743/9789513947088.pdf 

 

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close