Vuoden vika

Tänään 8.12. järjestettiin Akatemialla vuoden viimeinen projektori ja prosemma. Evision, Flip ja Saawa järkkäsivät mielestäni oivan tapahtuman. Miksi koin näin? Tiimien yleiset kuulumiset ja talouslukujen esittelyt jäivät kuitenkin vähäisiksi, tai niitä ei oikeastaan ollut..

Tänään leikittiin ja kisailtiin leikkimielisesti pienryhmissä. Pienryhmät arvottiin yhteisön opiskelijoista ja valmentajista. Asennoitumiseni oli melko neutraali tähän leikki-asiaan, vaikka alitajunnassani hieman ressasin ”missä asiakeskeisyys”. Kuitenkin, nopeasti mieleni valtasi rentous ja hauskuus. Leikit ja kisailut olivat sopivan yksinkertaisia ja niihin ei jännittänyt osallistua. Tämähän on oiva tapa tutustua ja lähentyä yhteisön jäsenten kanssa, ylipäätään oppia uusia kasvoja, nimiä sekä muodostaa näin turvallisempaa yhteisöä.

Uskon, että asennoituminen on monessa asiassa avaintekijä. Ilman oikeanlaista, hyväntahtoista asennetta tekemiseen, asiasta kuin asiasta on vaikea saada mitään irti. Tässä projektorissa koin, että onnistuttiin poistamaan pieniä lukkoja ja aitoja yhteisön sisällä. Havaitsin paljon hymyä, kaksikielisyys otettiin huomioon ja prosemmankin osanotto taisi olla aika hyvä. Tällaista muutosta yhteisössä oltiinkin kai kaavailtu; opitaan ja osallistutaan hauskuuden kautta.

Tuomo Hakaojan esiintyminen

Uskon, että hauska tekeminen, jossa pääsi purkamaan energioita, edesauttoi prosemmaan keskittymistä ja jälleen; asennoitumista siihen. Kun astuin ruokatauolta takaisin stagelle, näin heti tapahtuman puhujan ja päätin asennoitua. Päätin kunnioittaa olemuksellani hänen läsnäoloaan ja päätin kuunnella todella, mitä hänellä on tänään sanottavaa. Kunnioittamisella tarkoitin tässä kontekstissa sitä, että noteerasin hänet vähintäänkin neutraalilla katseella kävellessäni hänen ohitseen stagelle. Kunnioittamisella tarkoitin myös sitä, että kun hän esiintyi, niin pyrin toiminnallani haittaamaan mahdollisimman vähän hänen esitystään, pikemminkin päinvastoin. Minun on monesti ylivilkkauteni takia haastava istua pitkiä aikoja liikkumatta ja keskittyä vain yhteen asiaan. Koin, että pääasia nyt oli olla näyttämättä erityisen levottomalta tai välinpitämättömältä. Mielestäni tilanne meni hyvin.

Mielestäni Futuricen Oy:n esittely ja Tuomo Hakaojan esiintyminen oli oikein onnistuneita juttuja! Paikoin, minun ei tarvinnut miettiä ollenkaan kehonkieltäni ja keskittymistäni. Esitys oli kiinnostava. Tässä muutama havaintoni Hakaojan esiintymisestä: Hakaoja liikkui lavalla vähän. Oikeastaan yhden neliömetrin alueella, lavan etureunassa. Tämä auttoi dia-esityksen seuraamista. Englanninkielinen dia-esitys sisälsin paljon tekstiä, asiaa ja kuvia. Hakaojan äänenkäyttö oli melko neutraalia ja monotonista, mutta samalla selkeää ja kuuluvaa. Hakaoja käytti paljon käytännön esimerkkejä yrityksensä arjesta, hauskojakin sellaisia. Tämä auttoi sanoman ymmärtämisessä ja sai monet yleisössä myös nauramaan. Nauru on hyvä liima yleisön ja esiintyjän välillä. Yksi tärkeä seikka Hakaojassa oli, että hän osasi luoda katsetta kuuntelijoihin. Hän myös vaihteli katsetta ympäri yleisöä, eikä puhunut esimerkiksi vain eturiville. Hakaojalla oli myös siisti ja asiallinen pukeutuminen, jolla hän välitti ainakin minulle sitä viestiä, että häntä kiinnosti tämä hetki. Kiinnostus on tarttuva asia. Käytännössä riittää, että ajattelen: ”Hakaojaa kiinnostaa esiintyä tänään tällä meille”, niin minua helpommin kiinnostaa kuunnella. Toisen pään sisään ei kukaan pääse, juuri siksi kehonkieli ja oma olemus ovat tärkeitä seikkoja esiintymisessä.

Futurice – mielenkiintoisia poimintoja

Kerroin, että Futuricen esittely oli mielenkiintoinen. Tässä tiivistetysti muutama seikka Futuricen yrityskulttuurista, jotka jäivät mieleeni. Ensinnäkin oli virkistävä havahtua taas siihen, kuinka suuria yrityksiä Proakatemian naapurustossa onkaan. Tämän monikansallisen it-alan yrityksen liikevaihto oli viimevuonna 44,2 miljoonaa. Futuricella on 7 toimipistettä Pohjois -ja Keski-Euroopassa. Lähimmän toimiston ikkunat näkyvät Proakatemian naapurissa, kosken toisella puolen.

Hakaoja kertoi mielenkiintoisen jutun Futuricesta luottamukseen liittyen. Yrityksen pankkikortti on kaikkien työntekijöiden käytössä. En tiedä kauanko tämä tapa heillä ollut toiminnassa, mutta ilmeisesti toistaiseksi näin jatketaan. En myöskään tiedä, kuinka tarkat raamit kortin käytölle on todellisuudessa asetettu. Ihan hauska tapa kuitenkin osoittaa luottamusta yrityksen henkilöstöön. Uskon, että tämä lisää vähintäänkin tasavertaisuuden tunnetta työyhteisössä. Läpinäkyvyyskin tavallaan lisääntyy; kaikki näkevät mitä firman kortilla ostetaan, jopa toimarin ostokset!

Oppimisen kulttuuriin Futuricella  on haluttu myös panostaa. Ymmärtääkseni yrityksessä työntekijöille maksetaan kelpo tuntipalkkaa (muistaakseni 15e/h) jos he vapaa-ajallaan opettelevat työtehtäväänsä ja/tai Futuricen projektia edistäviä taitoja. Vaikka esimerkiksi uusien softien tai sovellutuksien käyttöä. Tämä voi olla yritykselle tehokas etu kilpailijoihin nähden. Pienellä panostuksella jatkuvasti kehittyvä ja oppiva organisaatio. Tämä voi myös lisätä työn imua. Vapaa-ajalla opiskelun/työskentelyn voi työntekijä toteuttaa omien ehtojen mukaisesti ja sekin voi olla hyvinkin tehokasta. Myös monilta kalliilta alihankinnoilta saatetaan välttyä, jos haasteita onnistutaan ratkomaan oman organisaation kehityshakuisuudella.

Monipuoliset työtilat. Yksinkertainen asia, mutta saattaa olla monella tapaa hyödyksi. Hakaoja näytti kuvia Futurice-Tampereen tiloista ja mainitsi kuinka heidän työtilat soveltuvat moneen. Työskentelyyn yksin, työskentelyyn yhdessä sekä co-working-mallin mukaisesti ”yksin, mutta yhdessä”. Firman juhliin tilat soveltuvat kuulemma myös hyvin. Tässäkin voi säästää pitkän pennin. Toki, ehkei aina firman tiloissa haluta juhlia.. Työn imun kannalta yhteisiin tiloihin kannattaa panostaa. Ihmisillä on monenlaisia tarpeita ja Hakaojakin painottin, että heidän yrityksessään jokainen yksilö kohdataan persoonallisesti.

Hakaoja kertoi moneen otteeseen, että uusien asiakkaiden ja projektien parissa viljellään miksi-kysymystä. Tämä on järkevää. Ei niin sanotusti hoideta oiretta, vaan pyritään löytämään fundamentaali kipukohta. Asiakas arvostaa varmasti, että hänestä ollaan kiinnostuneita ja häntä kuullaan. Pitkäaikaisia asiakkuuksia luodaan näin.

Yksi asia, mikä jäi vielä mieleen, oli Futuricen vilpitön ja hyväntahtoinen suhtautuminen Vincitiin, Hakaojan mukaan Futuricen suurimpaan kilpailijaan. Futuricen porukka oli leikkimielisesti palkinnut Vincitin, kun Vincit oli voittanut vuoden 2014 Great place to work-kilpailun. He kävivät pesemässä Vincitin toimitusjohtajan auton voiton kunniaksi. Mielestäni tämä teko viestii hyväntahtoisuudesta ja arvostuksesta.

Loppuun

Kiitos projektorin järjestäjille, kiitos Tuomo Hakaoja ja Futurice, kiitos yhteisölle todellisesta läsnäolosta. Hyvää uutta vuotta!