Tampere
02 Dec, Wednesday
3° C

Proakatemian esseepankki

Visio = Kyky nähdä tulevaisuuteen



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Tässä esseessä tulen peilaamaan erittäin menestyneen henkilön Steve Jobsin matkaa huipulle, omaan uraani. Steve Jobs on myös yksi kolmesta lempielokuvastani, ja yksi inspiroivimmista henkilöistä ketä tiedän. Kun kahdesta muusta, “Rauta rouvasta” ja Selänteestä olen jo esseen tehnyt, oli vain ajan kysymys, milloin on Steven vuoro. Omalla kohdallani on vähintäänkin vaarallista katsoa tai lukea yhtäkään inspiroivaa elokuvaa tai kirjaa, sillä sen jälkeen kun “kone on käynnistetty”, kierroksilla käydään ja pitkään! Tämä tietää yleensä sitä, että pitkille yöunille voi suosiolla sanoa hyvästit, ja niiden sijaan aika käytetään siihen, kun annetaan vision laukata tulevista projekteista ja tulevaisuuden suunnitelmista. Olin kuitenkin kaukaa viisas, ja ajoitin tämän esseen vasta tälle päivälle, sillä nyt ei muutenkaan nukkua tarvitse, kun yötyöt kolkuttaa ovella. Jotain on siis opittu myös omista toimintatavoistakin!

Vaikka koenkin että minun ja Steven toimintatavat eroavat paljon toisistaan, tunnistan meistä myös paljon samojakin piirteitä. Stevellä on yleensä aina visio, johon monien on vaikea päästä sisään, sillä ne ovat niin “näkymättömissä”, eikä mitään konkreettista juurikaan asian tiimoilta ole saatu vielä aikaiseksi. Tämän piirteen tunnistan vahvasti myös itsestäni. Jokaisella ihmisellä on varmasti aina jokin päämäärä, miksi he tekevät jotain, mikä vie heitä kohti päämäärää, ja heidän päämääränsä voivat olla hyvinkin erilaisia.  Kokemuksiini perustuu, että ihmiset voi sijoittaa janaan siten, miten he alkavat toimia, ja mihin asioihin he keskittyvät päästäkseen haluttuun lopputulokseen.

Janan vasemmanpuoleisimmassa päässä ihmiset toimivat yleensä paljon järjestelmällisemmin, ovat ”realistisempi”, ja etenevät ns. pala kerrallaan. He ovat tasaisen hyviä suorittajia, ja yleensä asiat joihin he ryhtyvät menevät maaliin suhteellisen hyvin, sillä kaikki toiminta on perusteltua. Mikäli jossain ilmenee heidän mittapuullaan liian suuri riski, se jätetään mielummin ottamatta, ja toimitaan varmemman vaihtoehdon kautta, vaikka tulos jäisikin paljon paljon pienemmäksi. Mielestäni tämänkaltainen toimintatapa takaa monesti hyvän lopputuloksen, mutta suuren suurta visiota on huono lähteä toteuttamaan, sillä se sotii omaa realismia ja olosuhteita vastaan liikaa. Janan aivan vasemmassa reunassa olevat ihmiset etenevät isoihin lopputuloksiin korjaamalla pienen asian kerrallaan, ja katsomalla mikä on sen aikaansaama vaikutus. Sitten otetaa seuraava pieni ongelma ja korjataan se. Tätä kaavaa toistamalla voi tietysti päästä isoihin lopputuloksiin, mutta uskoisin että moni pääsisi vieläkin isompiin, jos oma realismi ei rajoittaisi kykyä laajentaa omaa visiota.

Janan oikeassa reunassa toimitaan täysin päinvastoin. Tänne reunaan sijoittaisin itseni ja Steven. Siellä ei pelata varman päälle, eikä mietitä mikä on aikaisemmin onnistunut.  Siellä visioidaan ”mahdottomasta”, ja toiminta on myös sen mukaista. Käytännössä kun saat suuren vision, et sillä hetkellä näe ainuttakaan ongelmaa miksi se olisi mahdoton. Visio on niin vahva, että kun tiedät pääseväsi siihen keinolla millä hyvänsä, on parempi alkaa vain toimimaan kuin miettiä kaikkia mahdollisia ongelmia. Tällä puolella janaa on oltava erittäin ratkaisu keskeinen, sillä ajattelet ongelman eri tavalla kuin janan toisessa päässä. Tällä ajattelumallilla ongelma on ohitettava, eikä sen vuoksi voi perääntyä, sillä se tarkoittaisi koko vision saavuttamattomissa olemista. Tällöin ainoat keinot toteuttaa visio on joko jyrätä ongelman läpi, siirtää se pois edestäsi, tai ”keksiä jotain”. Janan vasemmalla puolella olevat ihmiset voisivat esimerkiksi muuttaa päämäärää tai vaihtaa visiota, ”koska se ei ole mahdollista”. Tällöin monesti tyydytään siihen lopputulokseen, tai jätetään isompi visio kokonaan pois mielestä, koska oma realismi ei mahdollista liikkumista eteenpäin. Oikeassa reunassa puolestaan jos näet ns. ongelman, joka estää visiosi toteutumisen, se ei ole sinulle ongelma. Tiedät ja tunnet, että visiosi toteutuu tästä ongelmasta huolimatta. Silloin etsit esim. uuden ratkaisun, yhteistyökumppanin, työn tai muun asian, joka mahdollistaa taas liikkumisen enemmän kohti vaadittavia perusasioita siten, että visio on edelleen mahdollinen.

Esimerkkinä Steven ensimmäinen tietokone. Hänellä oli iso visio millainen tietokoneen tulisi olla, ja mitä siinä ei saa olla. Tuulettimen piti olla äänetön, se ei saanut kuumentua, ja sen piti mahtua tietokoneen sisään. Teknikko kenelle kerrottiin mitä pitää suunnitella, puolestaan sanoi, että tuo on mahdotonta. Steve sai kuitenkin hänet ylipuhuttua kehittelemään sitä, ja loppujen lopuksi vaadittava tuuletin saatiin. Oikealla puolella janaa olevat ihmiset eivät yksinkertaisesti näe sitä samaa ”estettä” isossa visiossa, sillä he ”tietävät” että jollain keinolla se on mahdollista tehdä, ja nyt täytyy vain löytää se keino

Väitän, että tiimissä josta löytyy ihmisiä janan monesta kohdasta, on paljon paremmat edellytykset menestyä isosti, kuin tiimissä, joissa henkilöt ovat kasaantuneet jompaankumpaan ääripäähän. Kumpiaki tarvitaan ehdottomasti! Jos vasemmanpuoleinen henkilö löytää esteen jolloin visio on mahdoton, tai kokee sen itselleen mahdottomaksi, on ainut mahdollisuus tavata henkilö toisesta ääripäästä jos haluaa käsityksen muuttuvan. Tällöin janan oikeassa reunassa olevan ihmisen toimintatapoihin kuuluu, että hän löytää keinon, tai uuden ratkaisun ohittaa tuo ongelma siten, että visio on mahdollista taas saavuttaa. Käytännössä tässä toimii siis kaksi ääripää henkilöä. Toinen perustelee ja löytää vaadittavat perusasiat jotka ovat mahdottomia toteuttaa, ja toinen todistaa niiden olevan mahdollisia visioimalla keinon siihen. Tässä on mielestäni kombo, joka toimii helkkarin hyvin! Oikean reunan ihminen ei näe ongelmia lainkaan, jolloin niihin on mahdotonta tarttua. Vasemmanpuoleinen ihminen joka löytää ongelmat, puolestaan huomaakin että ne on ratkaistavissa, kun oikean puoleinen henkilö tuo niin monta ideaa käsiteltäväksi, että joku niistä toimii. Silloin hänen täytyy vain löytää seuraava ongelma joka estää toiminnan, johon taas oikean reunan henkilö löytää kiertotien.

Visio on siis kyky nähdä asioita joita sinulla ei vielä ole. Sen saavuttaminen vaatii kuitenkin paljon muutoksia, ja jos et tunnista asioita joita täytyy muuttaa, et tietystikään tule sinne pääsemään. Tästä syystä väitän, että vaikka Stevellä oli paljon omaa osaamista ja hän oli skarppi jätkä, yksin hän ei olisi Appleen pystynyt. Hän tarvitsi oman visionsa tuekseen esim. parhaan ystävänsä kehittämään koko tuotteen, ja ratkaisemaan kaikki ongelmat. Steven toimintatavat rikkoivat monesti omaa arvomaailmaani, enkä olisi koskaan ”käyttänyt” ketään ystävääni päämääräni saavuttamiseksi vain oman itseni vuoksi. Elän paljon muista ihmisistä jolloinka toimintatapoihini on tyypillistä, että saan hyvän fiiliksn ja kiitoksen heidän kokemastaan onnistumisesta missä saan olla mukana. Tästä huolimatta väitän, että Jobsin ja Wozniakin hyvä ”mätsi” tiiminä, teki Applesta mahdollisen. Steven paras ystävä Wozniak ei olisi koskaan päässyt samaan tulokseen ilman Jobsia, eikä Jobs ilman Wozniakia. Kun toinen perustelee jonkin asian mahdottomaksi, ja toinen löytää keinon tehdä se mahdolliseksi, ollaan lähellä jo timanttista päämäärää! Tälläisella kombolla vain taivas on rajana minne asti mennään!

Projektissa missä olen projektipäällikkönä, tunnistan paljon samaa. Oma visioni on laukannut monesti vähintäänkin kiertoradalla saakka, kun joku tiimistämme on löytänyt jo monta ongelmaa, joiden takia emme voi mennä sinne kiertoradalla. Jokainen kerta kun joku meistä on löytänyt tähän ratkaisun jolla visioon päästäänkin, on joku taas löytänyt seuraavan ongelman joka täytyy saada korjattua. Tämä on se toimintatapa, jota ilman emme olisi siinä pisteessä missä nyt olemme. Tällä hetkellä projektimme voi hyvin, ja se tulee varmasti vielä näkymään. Vaikka monesti on ollut vaikeaa ”jarruttaa” omaa visiotaan koska se on mennyt monen ”realismin” yli, on tämä ollut välttämätöntä lopputuloksen kannalta. Olen joutunut sisäistämään ne asiat, jotka ovat vaatineet lisää selvitystä ja ”todistelua” siitä että ne saadaan toimimaan.

Loppu yhteenvedoksi jätän oman mielipiteeni. Suuruudenhullu visionääri ei voi päästä päämääräänsä, ennen kuin joku löytää ongelmat joiden korjaaminen mahdollistaa vision toteutumisen. Kolikon toinen puoli on seuraavanlainen. Vasemmalla puolella janaa oleva taitava ja fiku kaveri kenellä on hyvä idea, ei voi räjäyttää ideaansa ”isoksi”, jos oma realismi tulee vastaan. Tämä vaatii janan oikealta puolelta henkilön, jonka hullukin idea voi mahdollistaa ison onnistumisen. ,Yhdessä tällainen tiimi on pysäyttämätön, ja on kunnia viedä leijonan lailla yhteistä projektiamme eteenpäin!

 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Steve_Jobs

 

Kommentit
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close