Kompleksisessa maailmassa ei taida olla yhtään absoluuttisen oikeaa näkökulmaa. Järjetön määrä ajatuksia ja mielipiteitä. Toisinaan ihan ärsyttää juuttua seuraamaan kapeakatseisten väittelyä mitä ihmeellisemmistä teemoista eri foorumeilla. Useimmiten paljon äänessä ovat ne, joilla on loppupeleissä vähiten sanottavaa. Toisinaan olen itse se suupaltti. Välillä sitä oikein hämmästelee, kuinka vähän loppujen lopuksi voi elämänsä aikana edes tietää. Välillä huomaat, vaikka olisit jo vuosia perehtynyt johonkin aiheeseen ja luulit olevasi jo todella perillä asiasta, tapaat henkilön tai luet uuden kirjan ja pohdit uudestaan, kuinka vähän voitkaan asiasta tietää. Tutkit asiaa ja ahnehdit lisää. Tieto lisää tuskaa sanotaan, mutta toisaalta oivallat, että se on viisauden hinta.  Mutta mitä viisaus on oikeasti? Onko se tyyneyttä, jonka voi aistia kokeneen harmaapäisen henkilön olemuksesta? Toisaalta on paljon nuoria nokkelia ja älykkäitä ihmisiä, mutta keitä ovat ne viisaimmat? Sanotaan, että älykäs osaa ratkaista ongelmat, joihin viisas ei enää joudu. Kenties hän on se iäkkäämpi, joka on oppinut virheistään?

Tiedätkö ne tunteen kirjot, joita huomaat silloin tällöin istuessasi dialogissa? Toisinaan sanat ovat tyhjiä kuoria, jotka täyttyvät toisilla sanoilla. Parhaillaan aivan loistava setti ja yhtä aikaa kiivaassa keskustelussa saattaa ollakin hymy ja hiki. Toisinaan turhauttaa, ettei kaveri vastapäätä näe ilmeistä, vaikka kuinka taittaisit rautalankaa. Ei, ei vain sytytä. Sitten tulee tauko ja taas jatketaan. Menee hetki todella kivuttomasti, kunnes syntyy taas kinaa säännöistä, joita ei ole edes laadittu. Jos ei ole sääntöjä, tarvitseeko silloin edes perustella? Niin. Tapahtuu hetken ajelehtimista, kunnes ollaan taas asian syrjässä kiinni. Aktiivisuus nousee ja syntyy syvällistä pohdintaa, mutta täysin asian vierestä. Mielenkiintoista, miten asian vierestä löytyvätkin aina, ne kiiltävimmät polut. Joku vetää keskustelun takaisin teemaan, mutta kello ennättää ja on aika kiteyttää. Kaikesta huolimatta syntyi oivalluksia ja mielenkiintoinen draamankaari. Viimeinen huomaa ja sanoittaa, että todellinen viisaus syntyy aina ihmisten välille.