Tampere
29 Mar, Friday
7° C

Proakatemian esseepankki

VIISAASTI VIESTITTYÄ



Kirjoittanut: Evianna Sipilä - tiimistä Kajo.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

JOHDANTO

Richard Templarin teos How to get what you want without having to ask 2011, on tyypillinen jenkkipokkari, johon voi törmätä esimerkiksi lentoaseman lehtikioskin personal development -osastolla. Omalla kohdallani kirja oli mukana kevyenä matkalukemisena pelimatkalla Joensuuhun. Odotukseni eivät siis olleet kovin korkeat, vaikka kirjasta saattoikin poimia muutamia vaikuttavan viestinnän keinoja. Menemättä kirjaan joitain lainauksia enempää, tarkoitukseni on palaa tässä esseessä Esa Saarisen luentoon Proakatemialla 12.12.2018.

1. AJATUSTEN LIIKKEEN MAAILMA

Esa Saarinen aloitti luentonsa Prosemmassa kertomalla, miksi hän kättelee jokaisen yleisöstään henkilökohtaisesti ennen esityksensä alkua. Yleisön kätteleminen ole kovin tavanomaista puhujilta, mutta Saarisen tapauksessa tulos on ollut positiivinen. Hänen saamansa palautteen perusteella, ihmiset ovat yleensä keskittyneempiä ja tulevat harvoin myöhässä hänen luennoilleen. Yksilöllinen kohtelu, arvostus ja tässä tapauksessa myös kosketus, sysäävät ajatuksia sivuun sieltä, missä on mahdollisesti estoja ottaa vastaan.

“Treat people with respect.”

– Richard Templar, 2011

Tapa, jolla Saarinen aloitti luentonsa, valotti uuden tavan hahmottaa viestintää. Sen sijaan, että toisiin vaikuttaminen olisi oman ajattelun pistämistä toisen ajatusvirtaan, se onkin virran ohjaamista sinne, mistä vastaus löytyy kuulijasta itsestään. Jokaisella meistä ajatukset liikehtivät oman elämäntilanteen pyörteissä. Saarinen kertoi kuvaavan esimerkin yleisön reaktioista esiintymisensä aikana. Hän sanoi tulkinneensa aluksi reaktiot itseään vastaan, kunnes ymmärsi liittää sen erilaisiin taustatekijöihin. Ynseä ilme ei siis välttämättä liitykään häneen puhujana, vaan siihen lähtötilanteeseen, josta kukin yleisöstä on tullut paikalle.

“Pick up the signals.”

– Richard Templar, 2011

Mitä Saarinen halusi kuulijoilleen, oli saada aikaan jonkinlainen ”sysäys” sisimmissä kahden ja puolen tunnin luentonsa aikana. ”Sysäystä” voisi kuvata muutostilana, jossa ajattelussa vallalla oleva normi asetetaan kyseenalaiseksi. Seuraavaksi normista lähdettiinkin poikkeamaan, kun yleisöä kehotettiin lähestymään toisiaan ”helländynaamisesti” eli halaamaan, antamaan poskisuudelmia tai vaikka hyppäämään toisen syliin kokonaisen minuutin ajan! Yhteenkuuluvuutta voi kokea ehkä vahvimmin silloin, kun on lähetysten toisen ihmisen kanssa. Yhteenkuuluvuus luo taas tilanteesta turvallisemman. Se kai oli tempauksen tavoite.

“Have a sense of Humor.”

– Richard Templar, 2011

Kiteytyksenä, miten onnistua viestin perille saattamisessa Saarisen viesti oli kutakuinkin se, että on ymmärrettävä toinen toistensa inhimillisyyttä. Luennoitsijan on mentävä kuulijoiden kanssa samalle viivalla ajattelematta, mikä on kenenkin tilanteen luoma status. Vaikka luennoitsija olisikin näennäisesti kuulijoita ylempänä, koskettavat häntäkin samat tarpeet kuin ketä tahansa ihmistä. Myös hänellä on esimerkiksi tarve tulla hyväksytyksi. Inhimillinen haavoittuvuus on viimekädessä sekä puhujan että yleisön yhdistävä vuorovaikutuksen aste. Silloin on tilaisuus ohjata ajatusten liikkeitä ja vaikutta vastaanottavasti, kun tilanteesta saadaan luotua riittävän turvallinen.

 

2. MIKROMUUTOSTEN SARJA

Ydinasian tai tapahtuman lisäksi, elämässä vaikuttavat lukuisat niin sanotut ”reunusajatukset”, Saarisen mukaan. Hän kuvaa näiden reunusajatusten toimintakenttää mikromuutosten maailmana. Muutoksen ei siis tarvitse olla suuri, riittää että tapahtuu muutos sinänsä. Seuraavassa esimerkissä on kuvattu, erittäin helpon matemaattinen kaavan kautta, mitä on muutos. (Kaava ei ole Saarisen luennolta. Lauseke on huvittavankin yksinkertainen, mutta se tuki henkilökohtaista tapaani ajatella, koska se tekee muutoksesta konkreettisemman).

 

f (x) = x + 2

 

Esim. 1) Kuvaa normaali tilannetta, kun x arvo on 1.

 

f (1) = 1 + 2 = 3

 

Esim. 2) Kuvaa mikromuutosta, kun x arvo on 2.

 

f (2) = 2 + 2 = 4

 

Riittää, että tilanteessa tapahtuu jotain alkuperäisestä ”normaalitilanteesta” poikkeavaa, se on muutosta, oli kyseessä kuinka pieni liike tahansa.

”Se marginaali, jossa voi tapahtua jotain normaalista poikkeavaa, tottumuksemme toimivat liian usein sen estävänä tekijänä”, lainaus suoraan Saarisen puheesta. Tottumuksien seuraaminen voi päältäpäin vaikuttaa tehokkaalta tavalta elää, mutta silloin asiat tapahtuvat siten, kuin on totuttu sen sijaan, että tapahtuisi jotain uutta. Olemalla läsnä, on mahdollisuus reagoida näihin reunusajatuksiin, joita liikkuu Saarisen sanoin: ”jossain syvemmällä rakenteissamme”.

Marginaali on siis se tila, jossa voi tapahtua jotain odottamatonta ja juuri läsnäolossa näihin odottamattomiin tapahtumiin pystyy reagoimaan. Kuinka moni on toivonut jossain elämänsä vaiheessa muutosta? Muutos jatkuvasti läsnä oleva asia. Kysymys onkin ehkä siitä, olemmeko me kyvykkäät reagoimaan siihen.

 

3. INHIMILLINEN MAHDOLLISUUS

Inhimillisten tarpeiden osoittaminen, turvallisuus ja rohkeus uppoutua läsnä olevaan hetkeen, lennättivät luennon finaalivaiheeseen, joka käsitteli inhimillisyyteen liittyvää potentiaalia. Useimmat ovat varmasti kuulleet monia motivaatiopuheita, miten kaikki on mahdollista, jos vain uskoo tarpeeksi ja tekee töitä. Saarisen motivoinnissa poikkeavaa oli se, että hänellä oli koeteltu kaavio siitä, mitkä tekijät vaikuttavat näihin kykyihin pääsyyn. Nämä kolme tekijää ovat:

  1. Läsnäolo
  2. Rinnalla oleminen
  3. ”Maaginen” noste

Inhimillisten kykyjen huipusta, hän käytti esimerkkiä omasta elämästään, jossa hän joutui puukotuksen uhriksi. Lyhyesti tilanne eteni siten, että Saarinen oli saanut napattua puukosta kädellään, jossa oli sattumalta nahkahanska. Hänen avustajansa tehokkaat liikkeet löivät puukottaja nopeasti maahan ja taakse päin kaatuessaan sekä Saarinen, että puukottaja laskeutuivat kivetyksen sijaan pehmeälle nurmikolle.

Miten vatsaan osuneista pistoista siis selvittiin, kuulosti lähes elokuvamaisten agenttien tiimityön tulokselta. Tosipaikan tullen niin Saarinen kuin hänen avustajansakin, löysivät maagisen nosteensa. Odottamaton tilanne pakotti molemmat olemaan tilanteessa läsnä. Lisäksi Saarinen kuvaili avustajansa Jaakon rinnalla oloa hetkenä, jota hän ei unohda koskaan.

Saarisen puhetta suoraan muistiinpanoistani lainaten: ”On mentävä ajatuksen kautta tunnelin läpi kohti jotain sellaista, mikä on kätkettyä. Sitä jotain kohti meneminen, on meissä olevan inhimillisen mahdollisuuden etsimistä. Ehkä se on jokin kyky, joka ei ole mielestäsi sinulle todennäköinen, mutta inhimillisenä olentona sinussa on se joka tapauksessa”.

Saarisen mukaan hänen tapaamansa menestyksekkäät henkilöt, ovat poikkeuksetta kulkeneet reitin läpi; takaisin ihmisyyden peruskysymysten juurille ja lähteneet etsimään vastauksia heistä itsestään. Myös Saarisen oma kokemus henkeä uhkaavasta puukotustilanteesta, sai hänet käymään läpi tunnelista, jonka jälkeen hän on nähnyt lähimmäisen ihmisen kyvykkäämpinä hyveellisempiin asioihin, kuin aikaisemmin. Jos maailma on silminnähden ystävällisempi paikka elää, moni kykykin voi saada tilaisuuden puhjeta uuteen nosteeseen. Mutta siellä, missä on mahdollisuus kykyjen osoittamiselle ei esiinny pelkoa. Tämä on oma kokemukseni.

Sysäys, johon Saarinen sanoi pyrkivänsä ensimmäisestä hetkestä lähtien oli mahdollisesti liikuttaa ajatuksia yleisössä kohti meidän omia juuriamme. Lähelle sitä tunnelia, josta läpikäynnin tarkoitus on löytää oma potentiaalinsa. Saarisen filosofian usko ihmisyyteen oli erittäin tuntuvaa. Uskon, että moni lähti luennolta toiveikkaampana, mitä oli saanut hetkeen kokea.

 

LÄHTEET

Esa Saarinen, systeemiajattelu, 12.12.2018

How to get what you want, Richard Templar, 2012

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close