Tampere
23 Feb, Friday
3° C

Proakatemian esseepankki

Viimeinen sana



Kirjoittanut: Jenni Rupponen - tiimistä Saawa.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Tänään oli Saawan viimeinen virallinen pajapäivä. Valmistumishakemuksia on naputeltu menemään. Vielä on vuorossa viimeinen esseepiste: viimeinen sana. Tässä vaiheessa syksyn kova työ ja väsymys jo hieman painaa ja alkaa olla vaikea keksiä, mistä viimeisen esseen kirjoittaa. Tässä siis jotakin ajatuksen virtaa torstai-iltaan.

Matka on ollut hurja. Välillä on saanut puristaa vuoristoratavaunun reunoja rystyset valkoisena, välillä lasketella menemään huolettomammin. Proakatemia on tarjonnut mulle ympäristön, jossa oon voinut kasvaa ammatillisesti ja henkisesti. Oon saanut opetella asettamaan omat rajani, löytää omat suuntani ja työstää omia vahvuuksiani ihan eri tavalla kuin missään muussa ympäristössä. Samalla oon saanut olla osa huikeen tiimin kasvutarinaa ja osa rakasta Proakatemian yhteisöä.

Viime kuukausien aikana on saanut hieman painia sen ajatuksen kanssa, että musta ei tulekaan yrittäjää heti valmistumisen jälkeen. Projekti, jonka kanssa oli toiveena jatkaa, ei ottanutkaan tuulta alleen projektitiimin sitoutumisen haasteiden vuoksi. Vaikka kesätöissä ollessani olo siitä, että haluan tehdä töitä itselleni, on vahvistunut, tuntuu nyt hyvältä ajatukselta mennä töihin toiselle. Opintovuodet ovat olleet toki rankkoja ja nyt kaipaa tietyllä tavalla sitä helppoutta ja varmuutta minkä työntekijänä saa. Samalla edessä voi olla uudenlaisia oppeja ja haasteita, sillä haluan työni olevan itseäni kehittävää ja siten mielekästä.

Mutta valmistumisen jälkeen identiteetti voi hetken aikaa olla hukassa. Kuka olen, kun oma tiimi ei olekaan se työnteon yksikkö? Kuka olen, kun en olekaan yrittäjä? Kuka olen, kun en oikein vieläkään tiedä, mikä musta tulee isona?

Tällä hetkellä päällimmäisenä tunteena on kiitollisuus kaikesta siitä, mitä viimeisen kolmen vuoden aikana on saanut Saawassa ja akatemialla kokea. Kiitollisuus siitä, että mä saan olla just se kuka oon. Sen alla piilee odottava jännitys siitä, mitä seuraavaksi. Parin viikon päästä kun TAMKin ovet valmistujaispäivänä sulkeutuvat, on tulevaisuus täysin auki.

Tässä kohtaa kiitos oman tiimin ja valmentajan lisäksi myös muille valmentajille, sekä sisarustiimeille Kipinälle, Samoalle ja Flipille. Roima, Empiria ja Syntre – viettäkää huikea vuosi aksun vanhimpina! Hurmos, Kaaos, Flyyna ja Crevio – toinen vuosi on usein haastava, mutta luottakaa siihen saakelin prosessiin, hienoja aikoja on vielä tulossa! Ja pinkut, ah, kaikki on teillä vielä edessä. Voin luvata, että ei tule olemaan helppoa, mutta parhaimmillaan käteen jää uskomattoman paljon enemmän, kun mitä osaa odottaa.

Tämän myötä Jennin esseepisteet kilahtaa sataseen, joten kiitos ja kuittaus. Morotetaan ku tavataan.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close