Viimeinen essee akatemialla. Yhtä aikaa helpotus sillä, en erityisemmin pidä kirjoittamisesta. Samalla todella haikeata, koska tietää yhden todella rakkaan taipaleen loppuvan elämässään. Onneksi verkostot eivät katoa mihinkään ja aina tulee uusia synttäreitä.

Akatemian kirjaesseet ovat olleet kyllä itselle hyvin kaksi jakoinen taival. Toisaalta pidän paljon kirjoista ja luen paljon kirjoja, mitkä eivät edes päädy essee pankkiin, dekkareita, fantasiaa ja niin edelleen. Toisaalta taas kuten alussa mainitsin, en erityisemmin pidä näistä ja yleisesti olenkin tehnyt ison osan esseitäni viimeisenä iltana, vähän kuin tämänkin.

Kirjat sisällöstä riippumatta koen hyödyllisiksi, sivistäviksi ja viihdyttäviksi. Olikin mielenkiintoinen huomata, miten akatemian aikana luin oikeastaan vähemmän kirjoja kuin sitä ennen. Toisaalta vapaa-aikaa oli vähemmän, toisaalta harrastuksesta tuli ”pakko”. Silti tuo ”pakko” on ollut myös todella positiivinen asia, sillä ainakin itselläni on tullut luettua paljon kirjoja, mitkä muuten olisivat varmasti jääneet hyllyyn. Jos siis eksyt lukemaan tätä esseetä, niin kannattaa lukea kirjoja. Ne myös tietämättäsi avartavat omaa maailmankuvaasi. Parhaina kirjavinkkeinä akatemialta mainittakoon vielä voittamisen anatomia, fight back ja tuntematon Kimi Räikkönen.