Viiden esseen kommentointi
Esseen tyyppi: / esseepistettä.
Pieni tarina CE-merkinnästä – Janni Huura
Olen ollut tietoinen, että erityisesti lelujen kohdalla turvallisuusmääräykset ovat tiukkoja. Voisin kuitenkin kuvitella, että olisin itse mennyt samaan ”lankaan” ja uskonut, että Alibaban ilmapallot ovat turvallisia, jos vastapuoli niin väittää. Jannin kirjoitus aiheesta vahvisti vieläkin enemmän ajatustani siitä, että yrittämisen aloittaminen voi olla haastavaa. Jos jo ilmapallojen myymisen aloittaminen voi olla noin vaivailloista, niin kyllä miettisin hetken ennen kuin suuremman bisneksen aloittaisin. Itse voisin haluta ennemmin vain myydä palloja, kuin selvitellä asioita, joista ei välttämättä koskaan saa 100 % :sta varmuutta.
Vaaralliset ideat – Tuomas Toivonen
Valitsemasi kirja luovuudesta lähestyy aihetta hieman erikoisesta näkökulmasta. Ei kuulosta kovin kannustavalta ajatukselta, että innostavat ideat ovat lähes poikkeuksetta huonoja, ja että luovuuden tulee aina olla haastavaa ja tuskaista? Toki jossakin kohtaa innovointia voi tulla turhautumista tai homma saattaa muuten lässähtää, mutta siitä täytyy mennä yli, jotta idea saadaan pakettiin. Luovana tyyppinä olen pitänyt itse kriitikkoja usein ärsyttävinä henkilöinä, ketkä eivät vain ymmärrä uusia ideoitani. Esseesi sai minut ajattelemaan heidän tärkeää rooliaan toisella tavalla, koska hehän voivat kritiikillään auttaa idean kehittymisessä! Ja tosiaan – muutos herättää usein vastustusta, joten jos idea ei herätä ihmisissä tunteita niin se ei ole riittävän hyvä.
Massiven idiootit – Henriikka Forsman
Nämä persoonallisuusasiat ovat aina kiinnostavia! Kirjoitat tarinallisesti Massiven tavasta tehdä päätös yhteisen tiimipaidan kanssa. Päätöstenteossa värien sekamelska saa loistaa ja välillä on viihdyttävääkin katsoa jokaisen yksilön erilaista käytöstä ja tapaa ajatella. Jokaista väriä kuitenkin tarvitaan, ei mikään muuten muuttuisi.
Perse voittaa älyn – Riku Mäki
http://esseepankki.proakatemia.fi/blogi-perse-voittaa-alyn/
Ajatuksia herättävä kirjoitus! Fyysisen treenin tulokset tosiaan iskevät sosiaalisessa mediassa suoraan silmille. Niillä toivotaan mm. uskottavuutta ja huomiota. Valitettavasti moni ei kuitenkaan ymmärrä, että kaikki nämä kuvat eivät vastaa todellisuutta. Ne voivat olla luonnottomia ja vieläpä käsiteltyjä kaikessa hienoudessaan. Oikeastaan nyt, kun alan oikein asiaa pohtimaan, niin kyllä oman mielenkiintoni herättää sosiaalisessa mediassa enemmänkin hauskat tarinat ja nokkelat kommentit, kuin treenatut pakaralihakset, jotka alkavat olla somen peruskauraa. Ehkä sitä treenattua älykkyyttä saattaa olla vaikeampi sosiaalisessa mediassa tuoda esille?
Tittelintuure – Niina Suominen
Töitä etsiessäni olen törmännyt mitä ihmeellisempiin titteleihin. Mieleenpainuvin titteli oli aarteenetsijä, suomeksi puhelinmyyjä. Mistä näitä tarinoita keksitään? Olen samaa mieltä kuin Niina, että työnhakuilmoituksissa tulisi ilmoittaa oikeasti työtehtävää kuvaava titteli sekä suoraan tehtävään vaadittu koulutus ja työntekijältä toivotut ominaisuudet. Niin kuin sanottu, enneminkin työntekijä voisi kuvata itseään hauskalla persoonaansa kuvaavalla tittelillä! Jäi mietityttämään myös se, että työnantajilla on usein uutta työntekijää kohtaan hirmuinen lista vaatimuksia. Mutta mitä työnantaja tarjoaa työntekijälle? Siitä ei puhuta mitään.
Tunnetilasi esseen jälkeen
Kommentoi
