Tämän esseen on kirjoittanut Noora Hyttinen, Jenni Rupponen ja Atso Jaakkola.

Muuttuvassa, kiihtyvässä maailmassa menestyminen vaatii tuottavuuden ja laadun parantamista. Uudenlaiset palveluinnovaatiot syntyvätkin yhdistelemällä osaamista, resursseja ja ratkaisuja jopa yli sektorirajojen. Verkostojohtamisen oppaan (VNK 2019, 12) mukaan perinteisitä hierarkkisia organisaatioita voi pahimmillaan vaivata jäykkyys ja kykenemättömyys ratkaista kompleksisia ongelmia. Tästä syystä on ennustettu, että organisaatioiden aika olisi muuttumassa niin sanottuun verkostojen aikaan. Kun perinteinen organisaatio toimii parhaimmillaan ennustettavassa toimintaympäristössä, on verkostojen vahvuus innovatiivisuutta, ketteryyttä, joustavuutta ja dynaamista organisoitumista vaativassa muuttuvassa ja ennakoimattomassa toimintaympäristössä.

Mitä verkosto ja kumppanuus sana tarkoittaa?

Sana verkostot tai verkostoituminen on laaja käsite. Yleensä kyseessä on sekava kokonaisuus, mikä tarkoittaa ihmisille eri asioita. Usein keskustelussa käytetään myös sanoja, jotka viittaavat verkostoihin esim. yritysyhteistyö, partnership, alianssi, verkostomainen toiminta, kumppanuus, yrityskumppani ja toimittajaketjut. Ja toisaalta, onko alihankkijat, myyntiverkosto tai ostoverkosto myös yrityksen verkostoja?

Verkostolla tarkoitetaan useamman yhtiön, organisaation tai yksilöjen välistä verkostoa, mikä on rajaton ja jatkuvasti leviävä. Verkostotoiminnan erityispiirteitä on vapaaehtoisuus, vastavuoroisuus, tasavertaisuus ja itseohjautuvuus (VNK 2019, 14–15). Verkoston ja yrityskumppanuuksien pääpiirre on, ettei kumpikaan osapuoli ole alisteinen toiselle. Kumppanit ovat siis tasavertaisia suhteessa. Myös yksi pääpiirteitä on, että molemmat hyötyvät kumppanuudesta, josta seuraa ns. win-win efekti.

Verkostojohtamisen opas (VNK 2019, 13) määrittelee verkoston näin:

”Verkosto on useamman toimijan (yksilöt, intressiryhmät tai organisaatiot) välinen vastavuoroinen ja keskinäiseen tiedon sekä resurssien jakamiseen perustuva yhteistyösuhde ja arvontuottamismalli, jonka avulla pyritään yhdistämään toimijoiden osaamista ja voimavaroja synergiaetujen saamiseksi.” Kumppanuus tarkoittaa kahden yrityksen tai organisaation pitkäaikaista yhteistyötä, jossa korostuu luottamuksellisuus, yhteisöllisyys ja jossa on joku tavoite.

Verkostotyypit

Verkostot voidaan jakaa erilaisiin verkostotyyppeihin. Ibarra ja Hunter luokittelevat artikkelissaan verkostot kolmeen päätyyppiin; operatiiviset, henkilökohtaiset ja strategiset verkostot (Ibarra & Hunter 2007.)

Operatiiviset verkostot koostuvat kontakteista, jotka tukevat tai estävät toiminnan toteutumisen. Kontaktit voivat olla pääosin sisäisiä verkostoja esimerkiksi työntekijät, kollegat sekä esimiehet, mutta ne pitävät myös sisällään ulkoiset verkostot. Ulkoiset kontaktit pitävät sisällään ns. avaintekijät eli tavarantoimittajat, jakelijat sekä asiakkaat. (Ibarra & Hunter 2007.)

Henkilökohtaisilla verkostoilla tarkoitetaan pääosin sinun läheisimpiä kontakteja yritystoiminnan ulkopuolelta. Tällaiset verkostot tukevat ja kehittävät sinua ammatillisessa kehityksessä sekä tarjoavat hyödyllistä tietoa tai esimerkiksi suosituksia. (Ibarra & Hunter 2007.)

Strategiset verkostot auttavat sinua näkemään suuremman kuvan, valmistautumaan tulevaisuuden mahdollisuuksiin sekä haasteisiin ja antavat näkökulmia. Tällaiset verkostot voivat olla yrityksen sisäisiä ja ulkoisia verkostoja, ja ne pitävät usein sisällään esimerkiksi asiantuntijoita, jotka kykenevät tarjoamaan suunnan ja apua sinun menestymisellesi. (Ibarra & Hunter 2007.)

Kuinka henkilökohtaisia ja strategisia verkostoja rakennetaan?

Meillä kaikilla on verkostoja, joita jatkuvasti omalla tekemisellämme rakennamme tai ylläpidämme. Henkilökohtaisten verkostojen sekä organisaation verkostojen rakentamisessa on monia yhtäläisyyksiä sekä ns. lainalaisuuksia. Verkostoja rakentaessa molemmilla tasoilla vaaditaan aktiivisuutta, sekä vuorovaikuttamista. Yksilötason verkostoitumisesta puhuttaessa yleisimmät vinkit sosialisoituminen esimerkiksi tapahtumien ja sosiaalisen median kautta, sekä esimerkiksi erilaisiin yhteisöihin liittyminen. (Heinämaa 2021.) Samanlaisia perusasioita on hyvä muistaa myös organisaatiotason verkostoitumisessa, vaikkakin asiat ovat hieman monisyisempiä tai -tasoisempia.

Verkostoitumisen muistilista:

1. Mieti mitä haluat tehdä
   • Mitä haluat saavuttaa?
   • Mitä verkostoitumiskanavia käytät?
   • Millaisia verkostoja haluat?
2. Osallistu verkostoitumistapahtumiin ja yhteisöihin.
3. Treenaa taitojasi.

• Ole oma itsesi.
• Kysy kysymyksiä.
• Kuuntele aidosti.
• Ole positiivinen.

4. Valmistaudu kertomaan yrityksestäsi.

• Mieti mitä haluat kertoa omasta yrityksestäsi.
• Mieti kuinka voitte auttaa toisianne.

5. Vaihda yhteystiedot.
6. Pidä yhteyttä.

Kuinka operatiivisia verkostoja rakennetaan?

Yksilötason verkostoitumisen ja yritysverkostojen ero on tavoitteellisuudessa. Yritysverkostojen rakentaminen on aina tavoitteellista, päämäärien ollessa sellaisia, joita yritys ei voi saavuttaa vain omien resurssien ja osaamisen avulla. Lisäksi yritysverkostoja rakentaessa halutaan huomioida kustannus- ja muut edut, muiden yritysten hyödyntämisessä ratkaisujen suhteen. (Möller, Rajala & Svahn 2004, 41.)

Perusliiketoimintaverkoilla tavoitellaan Möllerin ja Rajalan mukaan pääosin tehokkuusetuja. Heidän mukaansa perusliiketoimintaverkkojen rakentamisen voi jakaa kahteen eri pääsuuntaukseen, jotka sisältävät keskenään erilaiset strategiset tavoitteet ja vaatimukset. Ensimmäinen pääsuuntaus on askelittain rakennettava perusverkko, jollaisia on perusverkostoista valtaosa. Tällaiset kysyntävetoiset yritysverkostot rakentuvat asiakas-toimittaja-ketjujen tehostamisen kautta askelittaisten parannusten myötä. Toiminta pohjautuu usein juuri-oikeaan-aikaan eli JOT-tyyppisen toimitusverkon kehittämiselle. (Möller, Rajala & Svahn 2004, 42.) Tällaisessa perinteisessä liiketoimintaverkostossa kukin verkon jäsen on erikoistunut omaan ydinosaamiseensa, eli tekee ja tuottaa sitä palvelua minkä osaa parhaiten. Spesifioidun kysyntä-toimitus-verkon rakentamisella sekä koordinoituneella johtamisella voidaan saada aikaan yrityksille monia hyötyjä mm. kustannustenlaskua, laadun parantamista sekä toimitusvarmuuden lisääntymistä. (Möller, Rajala & Svahn 2004, s. 47.)

Toinen pääsuuntaus on alan arvojärjestelmäinnovaatiot, joissa perinteinen arvontuottamisjärjestelmä organisoidaan suurilta osin uudelleen kehitettävän verkon avulla. Tällaisessa toiminnassa kyse on ratkaisusta, jossa kyetään poistamaan perinteiset jakelukanavayritykset pääyrityksen ja asiakaskunnan välistä. Tällä tavoin yritys voi luoda kysynnän mukaan ohjautuvan tarjooman sekä tehokkaan tuotannon. Esimerkkinä tällaisesta yrityksestä on IKEA, joka on innovatiivisella verkottamisella saavuttanut aiempaa parempia tarjoomia sekä asiakaspalveluratkaisuja, eli nostanut perusverkon ulkoista tehokkuutta. (Möller, Rajala & Svahn 2004, s. 48.)

Verkostojen luonne

Verkostot ja kumppanuudet ovat yleisesti luonteeltaan:

Monesti pitkäaikaisuus ja säännöllisyys näkyvät kumppanuudessa. Yhteisten tavoitteiden ja toisen kannan ymmärtäminen vaatii pitkää tutustumista, jotta voidaan tehdä pitkäjänteistä työtä.

Yhteistyötä ydinprosesseissa: monesti tehdään yhteistyötä, jossa kaksi tai useampi yritys vaihtaa tietoa ja sparrailee toisiaan eri osa-alueissa esim. Myynnissä, markkinoinnissa, tutkimuksessa ja prosesseissa.

Vuorovaikutuksellista ja luottamuksellista. Monesti yrityksissä halutaan syvää vuorovaikutusta, jolloin voidaan tehdä syvempää yhteistyötä ja silloin luottamus on avainasemassa.

Arvontuottaminen pitkällä tai lyhyellä aikavälillä. Kun yritysten päätavoite on tehdä voittoa. tällöin tähdätään lyhyen tai pitkän aikavälin arvon nousua ja halutaan että se tuottaa arvoa.

Verkostojen ylläpito

Meillä kaikilla on monenlaisia verkostoja. Toiset meidän verkostomme ovat heikompia kuin taas toiset ovat vahvempia. Taas jokaisella henkilöllä on syvempiä ja kevyempiä verkostoja. Tiedämme sen, että syvemmistä verkostoista saadaan enemmän hyötyä. Tällöin se antaa meille enemmän. Ja yleensä kovemmat syvempi verkosto sinulla on se vaatinut sinulta kasvotusten tapaaminen. Monesti sinulla on syvä yhteis henkilön kanssa kenen kanssa et ole kertaakaan nähnyt. Tässä siis loistava oppi mitä enemmän näytte ja tutustuttu sitä syvemmäksi suhde voi kehkeytyä. (Kulmala, Rosvall. 2022)

Huomaamme kaveri suhteistakin sen, että monet yläaste kaverit ovat jääneet ja osat ovat pudonneet meidän verkostoistamme tai ovat sen verran etäisiä ettei niitä lasketa omaan verkostoon. Mitä on vaatinut, että osa on jäänyt elämääsi? Uskon vahvasti, että verkostojen suhteiden rakentamisessa ja ylläpidossa on samoja periaatteita. Olen itse huomannut, että ne kaveri suhteet, jotka ovat jäänyt ovat seuraavia piirteitä. Olen ollut erittäin läheinen koulun aikana. Ja olet järjestänyt tai muistanut syntymäpäivät ja juhlineet niitä. Olen keskustelleet syvällisiä ja tutustuneet kunnolla. Ja siihen ei riitä yksi tai kaksi tuntia. Meillä on jotain yhteistä ja samoja kiinnostuksen kohteista mistä on helppo ja mielenkiintoista jutella. Olet muistanut koulun jälkeenkin. Olet nähnyt ja tukenut elämän eri vaiheissa.

Uskon että nämä ovat perusasioita, jotka pätevät niin yritys maailmassa ja omassa henkilö kohtaisessa elämässä.

Eli kysymys on kuinka voin tutustua paremmin ja viettää aikaa? Miten muistan toista eri juhlan hetkinä? Kuinka usein voin pitää yhteyttä ja muistaa hänet?

Miten verkostoja johdetaan?

Jotta verkostojen toimivuutta, tavoitteita ja arvon tuottavuutta voidaan kehittää, tarvitaan verkostojohtamista. Verkostoissa johtajuutta vaaditaan kuitenkin jäseniltä itseltään (itseohjautuvuus) ennemmin kuin yhdeltä organisaation hierarkkiselta johtajalta. Vapaaehtoisuus, vastavuoroisuus ja tasavertaisuus ovat herkkiä ulkoiselle vallankäytölle ja vaikuttamiselle, joten johtamista kannattaa miettiä tarkkaan. (VNK 2019, 15.)

Johtamisen työkaluna toimii toimintaehdoista ja -tavoista yhdessä sopiminen. Sopimisen tulisi olla jatkuva prosessi, eikä niinkään yksittäinen toimenpide. Lisäksi tarvitaan kykyä ja taitoa esimerkiksi tunnistaa toiminnan haasteita ja esteitä sekä rohkeutta nostaa niitä esille, ymmärrystä mistä haasteet johtuvat sekä ratkaisukeskeisyyttä. Verkoston toimivuutta taas voidaan arvioida neljästä eri näkökulmasta: verkoston synnyttämä synergia ja sen tuottama lisäarvo, rakenteiden kyky auttaa pääsemään haluttuun lopputulokseen, yhteistyön toimivuus ja vuorovaikutuksen laatu sekä verkostojäsenten sitoutuneisuus ja itseohjautuvuus. (VNK 2019, 15–16.)

Verkostojohtaja onkin henkilö tai taho, joka on sovitulla tavalla vastuussa verkoston toiminnan arvioinnista ja fasilitoinnista. Verkostojohtaminen ei täten ole vallankäyttöä, vaan toiminnan avustamista ja arvioimista. (VNK 2019,16.) Tiimiyrittäjinä saamme vahvaa kokemusta vertaisjohtamisesta, mitä myös verkostojohtaminen on. Proakatemia on omanlaisensa verkosto tiimiyrityksiä, alumneja ja muita sidosryhmiä. Tätä verkostoa johtaa esimerkiksi Proakatemian johtoryhmä ja apuvalmentajat.

LÄHTEET

Heinämaa T. 2021. Yrittäjän verkostoituminen – 5 vinkkiä verkostojen luomiseen. Ilona works. https://ilona.works/yrittajyys/yrittajan-verkostoituminen/#/

Ibarra H. & Hunter M.L. 2007. How leaders create and use networks. Harward business review. https://hbr.org/2007/01/how-leaders-create-and-use-networks

Möller K., Rajala A. & Svahn S. 2004. Tulevaisuutena liiketoimintaverkot: Johtaminen ja arvonluonti. Teknologiateollisuus (yhdistys).

Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 2019:12. Verkostojohtamisen opas. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia.

Kulmala S. Rosvall P. 2022. Alma Talent. Yrityskulttuuri käytännössä