Verkostoituminen on varmasti suurimmalle osalle ihmisistä tuttu sana. Siitä hyötyvät oikeastaan kaikki alat kahvilanpitäjästä startup -yrittäjän kautta valokuvaajaan ja takaisin. Aivan yksin on hankalaa menestyä, ja verkostoituminen tekee menestymisestä helpompaa. Joidenkin korvissa verkostoituminen on pakollinen paha, joillekin se on miellyttävää bisnestä ja toisaalta jopa ystävien luomista. Yksi on varmaa: sinä tarvitset verkostoa. Se on tullut selväksi myös opinnoissamme.

Hyvä verkostoituminen ei ole sellaista, jossa tyrkytetään joka välissä käyntikorttia ventovieraalle eikä toisaalta pelkästään LinkedIn -kutsujen lähettämistä, vaan luontevaa itsensä muiden joukkoon tuomista tyrkyttämistä vältellen. Se vaatii sosiaalisia taitoja ja tilanteiden ymmärrystä. Ei kannata lähettää vanhalle puolitutulle summanmutikassa rahoituskosiskelupyyntöjä – ne tuskin johtavat puusta pitkään. Toisaalta taas hyvin suunnattu viesti tuntemattomalta voi taas löytääkin paikkansa, jos löytää yhteyden tai yhdistävän asian näiden verkostoitujien kesken. Ei pidä myöskään väheksyä tuntemattomien auttamista; se voi parhaimmillaan johtaa keikkojen saamiseen.

Verkostoituminen voikin siis olla melkoista tasapainoilua eikä ole ihmekään, jos sen kanssa menee sormi suuhun. Mitä jos olin nyt liian tyrkky, olisiko minun pitänyt sanoa jotain enemmän, otinko tarpeeksi toista huomioon, olisiko nyt pitänyt antaa se käyntikortti? Kirjassa Unelmaduunarin tilipäivä annetaan monia konkreettisia neuvoja niin sanotuilta verkostoitumisen ammattilaisilta. Joillekin verkostoituminen tulee ikään kuin luonnostaan, mutta osalle verkostoituminen voi tuntua isolta möröltä. Niille kirjassa on erittäin hyviä vinkkejä.

Yksi kirjaan haastatelluista on startup-yritysten rahoitusasiantuntija Jussi Muurikainen, joka ”tuntee alalta suurin piirtein jokaisen”. Hän on aiemmin työskennellyt mm. ICT-alalla ja Nordeassa johtotehtävissä. Jussin mukaan on muutamia kriittisiä asioita, jotka liittyvät verkostointiin ja jotka ovat auttaneet häntä urallaan eteenpäin.

Ensimmäisenä hän mainitsee halun ja kyvyn liikkua erilaisten paikkojen välillä. Ei kannata jäädä jumiin ainoastaan yhteen toimialaan ja samantyylisiin firmoihin, jos haluaa verkostoitualaajasti. Toimialoja ristiin kulkemalla oppii tuntemaan jatkuvasti uusia ihmisiä. Hyvää verkostoa ei kuitenkaan rakenneta laskelmoidusti, vaan vilpittömien tekojen kautta. Ihmisistä olisi tärkeää pitää. Kun itse luottaa muihin, luottavat muut myös sinuun, jolloin syntyy verkostoja. Luottamus ja toisista pitäminen perustuvat avoimuudelle. Ei kannata miettiä, kenestä ihmisestä olisi itselle juuri sillä hetkellä hyötyä; se paistaa läpi. Kiinnostavia ihmisiä saa toki lähestyä, mutta kannattaa miettiä, mitä voi antaa vastapalvelukseksi.

Jussin mukaan verkostoitumisen voi aloittaa myös niin, että pyytää jotakuta toista tutustuttamaan itsensä muihin ihmisiin. Sama pätee myös toisinpäin; voit tutustuttaa ihmisiä toisiin. Verkostoitumisessa on tärkeää myös aktiivinen sosiaalisessa mediassa läsnäolo – kontaktipyynnön lähettäminen helpottaa verkostoitumista bisnesmielessä. Toisaalta ei kannata myöskään puhua pelkästään töihin liittyvistä teemoista, sillä tämä voi antaa itsestä hieman yksiulotteisen kuvan. Kaikkien kertomiesi menestysten ei tarvitse liittyä suoraan työhösi; pienet arkiset asiat tekevät sinusta inhimillisemmän ja helposti lähestyttävämmän. Väkisin ei kannata päivittää someen erinomaisesta juuri juomastasi vastajauhetusta kahvikupposesta tai ihanasta kevätauringosta – kirjoita mieluummin sellaisesta, joka oikeasti on lähellä sinun omia mieltymyksiä ja harrastuksia. Näin annat itsestäsi luontevamman kuvan.

Loppujen lopuksi verkostoitumisessa on kuitenkin kyse ihmissuhteiden luomisesta sekä vuorovaikutuksesta, ja pelkästään rahan perässä menevät yksilöt haistaa kauas. On hedelmällistä olla kiva muille. Vilpittömän kivat teot jäävät muille mieleen, ja itse tekemäsi kiva teko voi tulla ”kotiinpäin” yllättäviäkin reittejä. Koskaan ei kannata aliarvioida reitin varrella vastaan tulevia (liike-elämään liittyviä) ihmissuhteita.

Vaikka verkostoitumisella voi olla hieman kolkolta tuntuva kaiku, sen hyötyjä ja toisaalta myös iloja ei voi kiistää. Siinä on myös riskinsä, mutta suurempi riski on jättää kokonaan verkostoitumatta. Panosta siis LinkedIn-profiiliisi, tutustu ihmisiin avoimesti, luota ja auta. Tärkeää on myös muovata omaa käsitystä verkostoitumisesta oikeammaksi – se ei ole pelkästään näennäismukavaa pakotettua smalltalkia kokoustapahtumassa käyntikorttia tyrkytellen, vaan paljon muutakin.