VAURASTUMISEN ERI MALLIT

Näin valmistumisen kynnyksellä monet varmasti ovat miettineet ja miettivät tulevaisuudessakin, että mitä hittoa tekisi valmistumisen jälkeen? Monia pelottaa ajatus ”tyhjän päälle tippumisesta”, osa ei stressaa välttämättä ollenkaan jo tiedossa olevan lähitulevaisuuden takia, osa pohtii ruvetako yrittäjäksi vai mennäkö turvalliseen palkkatyöhön. Itselläni on melko selvät sävelet ainakin lähitulevaisuuden suhteen, mutta olen hieman epävarma pidemmän tähtäimen tulevaisuudesta. Siksi halusin ottaa selvää vaurastumisesta ja miten sitä on mahdollista tehdä. Kirjassa Minustako yrittäjä? Manne Pyykkö kirjoittaa vaurastumisen eri malleista ja kuvaa malleja nelikentällä. Nelikentän vasemmalla puolella ylhäällä on palkkatyö, alhaalla työyritys, oikealla ylhäällä liikeyritys ja alhaalla sijoittajuus.

Kuva 1. Vaurastumisen eri mallit. (Pyykkö, M. 2011, 31.)

Pyykkö kirjoittaa, että nelikentän juoni on yksinkertainen; kannattaa pyrkiä vasemmalta oikealle, eli kädestä suuhun periaatteesta siihen, ettei koko ajan tarvitsisi ponnistella tulojen eteen. Pyykkö kehottaa myös, että oikeaan alakulmaan, eli sijoittajuuteen pitäisi päästä, on parempi sijoittaa rahojaan kuin olla sijoittamatta penniäkään.

Vasemmalla ylhäällä on siis palkkatyö. Niin kuin Pyykkökin mainitsee, se on varmasti monelle se turvallisuutta tuova ratkaisu. Eikä syyttä, onhan palkkatyössä kuitenkin säännölliset tulot pääsääntöisesti kerran kuukaudessa ja mahdollisesti myös joitakin työsuhde-etuja. Monesti kuitenkin ihmiset tekevät työtä tiedostamatta tai miettimättä ylipäätään minkä takia he kyseistä työtä tekevät ja mitä he saavat siitä.

Vasemmalla alhaalla sijaitsee työyritys. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että myydään omaa aikaa, verta, hikeä, kyyneleitä. Työyrittäjä voi verrata, että esimerkiksi minuutista 30 sekuntia pitäisi olla jonkun muun maksamaa, jotta 50 prosentin käyttöaste toteutuisi ja toiset 30 sekuntia menisi töiden hankkimiseen ja niihin valmistautumiseen. Tästä kentästä voi päästä sijoittamisen kenttään, mutta se ei ole helppoa. Pyykön mukaan se edellyttää monesti sitä, että veloitat viidestä päivästä ja tuotat kolmessa. Näitä kahta edellistä kenttää yhdistää ennenkaikkea se, että rahantulo loppuu samantien, kun itse lopetat työn tekemisen.

Ylhäällä oikealla sijaitsee liikeyritys, joka Pyykön mukaan vaatii omistajaltaan paljon, mutta onnistuessaan ei kaikkea. Sanomattakin on selvää, että ei ole helppoa rakentaa yritystä, joka pärjää, vaikket aina olisi itse tekemässä töitä sen eteen. Suomessa tuttu sanonta ”Suomessa et palkkatyöllä rikastu” pitää ainakin jollakin tasolla Pyykön mukaan paikkansa, sillä hän sanoo, että muulla tavalla kuin työtuntikorvauksena saatu raha on avain vaurauteen. Tästä Pyykkö mainitsee esimerkkinä franchisingin. Hänen mielestään vallitseva ajatus siitä, että franchising yrittäjä jollakin tapaa kaventaisi voittomahdollisuuksiaan, on erikoinen. Franchising yrittäjä voi nimittäin saada aikaan passiivista tuloa muodostavan ketjun, jonka eteen ei tarvitse ponnistella.

Viimeisenä laatikkona on sijoittajuus. Pyykkö esittää varsin hyvä mielikuvan sijoittamisesta: ”Sijoittaminen on ikään kuin lumisella vuoren huipulla olemista ja lumipallojen vyöryttämistä. Osa lumipalloista pysähtyy; ne eivät tuota mitään. Ehkä menetät panoksesi (pallosi). Mutta toiset jatkavat pyörimistä, kasvavat ja keräävät vauhtia. Jostain pallosta voi syntyä oikea lumivyöry.” Yksinkertaisesti sijoittamisessa voitto tehdään halvalla ostaessa. Sijoittamisen yhtenä kulmakivenä on se, että sijoituksista saatu tuotto sijoitetaan uudestaan, jolloin se rupeaa kerryttämään korkoa korolle. Olettaen tietenkin sijoituskohteen olevan tuottava. Tärkeää on myös hajauttaminen. Tämä tarkoittaa sitä, ettet sijoita ”kaikkia munia samaan koriin”. Tämä pienentää riskiä, mutta toisaalta myös pienentää todennäköisesti tuloja. Mutta, pienistä joista syntyy suuri joki.

LÄHTEET

Pyykkö, M. Minustako yrittäjä? Alma Talent Oy. 2011