Aamulla on vaikeaa nousta sängystä ylös. Herätyskellon torkku soi jo viidettä kertaa ja kohta on jo liian kiire kouluun. Koulussa tiimikaverikin näyttää nuutuneelta ja äksyilee pienistäkin jutuista. Aamun palaverista ei meinaa tulla mitään, kun myöhästyneitä valuu vähän väliä mukaan, aiheessa on vaikea pysyä, kun meno on niin levotonta. Kuulostaako tutulta?

Mikä Proakatemian rakenteissa on sellaista, joka ajaa opiskelijoita uupumukseen?

Onko siellä aina ollut sellaista vai onko uupuminen lisääntynyt?

Kuinka surullista se onkaan, että uupumisen takia opiskelijat taipuvat akatemian opintojen sijaan ennemmin Kuntokadun opintoihin, monimuoto-opiskeluun tai opintojen lopettamiseen. Kuinka se voitaisiin välttää? Näitä asioita lähdin pohtimaan.

Menestyksen ja opin hinta?

Akatemialla valmentajat monesti korostavat sitä, että akatemia on paikka, jossa opiskelijoiden uupumus huomataan ja opiskelijat pääsevät nopeammin avun piiriin. Miksei toimintaa ja rakenteita muokata niin, ettei uupumista tapahtuisi? Toki akatemia on ns. turvallinen paikka uupua, mutta miksi nuoria ihmisiä täytyisi ehdoin tahdoin ajaa uupumukseen? Uupumuksesta toipumiseen menee pitkä aika ja se jättää ihmiseen lähtemättömän jäljen.

Miltä uupumus tuntuu? Mitä siitä seuraa? Olen itse kokenut työuupumuksen vajaa kymmenen vuotta sitten. Uupumiseeni vaikutti moni asia omassa elämässäni ja niin asia varmaan suurimmassa osassa työuupumuksissa onkin. Kun itse uuvuin, se ilmeni monin tavoin. Unirytmini meni sekaisin, ruoka ei maistunut, en jaksanut pitää itsestäni huolta. Älysin hakeutua sairaslomalle vasta siinä kohtaa, kun olin töissä tauolla ja tauon loputtua en vain jaksanut nousta ja palata työhön. Tuntui siltä niin kuin vartaloni olisi laittanut itse stopin toiminnalle. Heti seuraavana päivänä hakeuduin työterveyteen ja jäin pitkälle sairaslomalle.

Toipumiseen meni useita viikkoja. Pari ensimmäistä viikkoa lähinnä nukuin ja lepäsin, latasin akkujani. Pikkuhiljaa aloin liikkumaan enemmän ja syömään hyvin ja monipuolisesti. Aloin lisätä elämääni sosiaalisia kontakteja ja opettelin taas nauttimaan elämän pienistä asioista. Kun lopulta palasin takaisin töihin niin koin, että uupumus oli jättänyt minuun jäljen. Väsyin nopeammin kuin ennen, palautuminen oli hitaampaa, motivaatio ei ollut ennallaan.

Jos uupumisen vaikutukset ovat useammallakin samantapaisia niin herää kysymys, miten opiskelijoiden uupuminen vaikuttaa Proakatemian yhteisöön. Olemme tiivis yhteisö ja toisten väsyminen ja motivaation puute huomataan helposti. Ne ovat myös “helposti tarttuvia”. Varsinkin tiimin sisällä tilanne ajautuu helposti noidankehään. Ensin väsähtää yksi, sitten toinen ja lopulta kolmas. Tällaista on ollut havaittavissa ainakin Eventassa. Tottakai toisten tiimiläisten jaksaminen, tunteet ja mielialat vaikuttavat jokaiseen tiimissä.

Myös valmentajissa ja heidän toimintatavoissaan on eroja. Siinä missä yksi tsemppaa jatkuvasti parempiin liiketoiminnallisiin tuloksiin, ylittämään itsensä, toinen muistuttaa olemaan itselleen armollinen, sillä kyse on kuitenkin vain koulusta. Valmentajalla onkin merkittävä rooli tiimiläisten hyvinvoinnissa. Siitä voisi olla apua, että koko yhteisölle pidettäisiin “tyky-päivä” pari kertaa vuodessa, onhan yhteisössämme myös hyvinvoinnin ammattilaisia kokonainen tiimi.

Itsensä vieminen äärirajoille ja omalle epämukavuusalueelleen kannattaa toki kokea, mutta jos tätä tekee jatkuvasti, se saattaa alkaa kuluttaa jaksamista. Jututin erästä Proakatemian alumnia ja kysyin, oliko uupumusta ilmassa jo heidän aikanaan vai onko se uudempi ilmiö. Sain luvan hyödyntää jutustelua tähän esseeseen, mutta anonyymisti. Hän ei muista, että uupumusta olisi juurikaan ollut. Ajoittaista ahdistusta esiintyi, mutta projektit olivat sen verran lyhytaikaisia, että niiden välissä ehti hengähtää ja tasata jaksamistaan. Kokemus yksin jäämisestä ison paineen alla oli alumnin mukaan yksi tekijä, joka ahdisti heidän aikanaan. Hän arvelee sen paineistavan, että nykyään tehdään rahallisesti isompia projekteja vaikka kokemusta ei välttämättä ole. Pallottelimme sellaisella kysymyksellä, että onko uupumus lisääntynyt samalla kun yhteisöllisyys on laskenut. Aiemmilta opiskelijoilta olen kuullut, että aiemmin yhteisön yhteenkuuluvuus ja toisten pyyteetön auttaminen on ollut suuremmassa roolissa kuin nykyään. Koetaanko yhteisössämme siis liikaa yksin jäämisen tunnetta? Onko se yksi syy uupumuksen lisääntymiseen?

Lomat lomina ja arkipalautuminen kuntoon

Yksi isoimmista ongelmista, mihin itse olen akatemialla törmännyt, on lomien puute. Tuntuu, että koko ympäröivä yhteisö painostaa siihen, että koko ajan pitää olla projektia tulilla “koska olemmehan sentään yrittäjiä”. Myyntipäivien sijainti juuri syysloman jälkeen on yksi hyvä esimerkki tästä. Jos tiimi haluaa hioa voittavan strategian myyntipäiviin ja valmistautua hyvin, niin silloin se tarkoittaa työskentelyä syyslomalla. Ainakin myyntipäivien projektipäällikkö joutuu asioita varmasti mielessään pyörittelemään. Akatemialla pitäisi alkaa kannustaa kestävään yrittäjyyteen. Yrittäjäkin voi pitää lomaa. Ihminen ei ole kone, joka jaksaa painaa 24/7/365.

Väsymyksestä on tullut tapa olla ja elää. Surullista on ollut havaita, että väsymyksestä on tullut hyväksyttyä työpaikoilla. Ihmisen ei lähtökohtaisesti kuulu olla väsynyt, eikä väsymykseen pidä tyytyä. (Tuomilehto, Vornanen 2019, Plan B – jos uni ei tulekaan.)

Erityinen huomio kannattaa toki suunnata arkipalautumiseen. Koko aikaa ei tarvitse olla tavoitettavissa ja työpäivien pituus kannattaa säätää järkeväksi. Tuntuu, että monet painavat hommia kellon ympäri ja yömyöhään. Uni vaikuttaa monella jäävän alle kuuteen tuntiin yössä ja sittenkös väsyttää.

Kaikki alkaa sen ymmärtämisestä, miten tärkeästä asiasta unessa on kyse. Uni on hyvän elämämme perusta. Nukkuminen määrittelee, millaisia olemme, miten käyttäydymme ja mitä meissä tapahtuu. Kun arvostaa untaan, arvostaa itseään. (Tuomilehto, Vornanen 2019, Plan B – jos uni ei tulekaan.)

Kirjassa Nukkumalla menestykseen neuvotaan, että oma oikea unenmäärä selviää, kun lisää unenmäärää tunnilla ja vertailee olotilaansa aiempaan. Onko olo virkeämpi? Lähellään olevilta ihmisiltä voi kysellä, onko heidän mielestään paremmalla tuulella ja vähemmän ärtynyt kuin tavallisesti. Itse voi pohtia, selviääkö päivän haasteista helpommin kuin aiemmin.

Hyvän ja riittävän unen lisäksi palautumiseen vaikuttaa oikeanlainen ravinto ja liikunta. Olisiko järkevää jättää sittenkin seuraavat opiskelijabileet väliin ja suunnata sen sijaan vaikkapa raikkaaseen ulkoilmaan lenkille? Pidetäänhän huolta itsestämme ja toisistamme.

LÄHDE:

Tuomilehto, H., Vornanen, J. 2019. Nukkumalla menestykseen. E-kirja. Kustannusosakeyhtiö Tammi.