Tampere
04 Dec, Friday
0° C

Proakatemian esseepankki

Väsyttää ja uuvuttaa, mikä neuvoksi?



Kirjoittanut: Susanna Leinonen - tiimistä Eventa.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Nukkumalla menestykseen
Tuomilehto, Vornanen
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Aamulla on vaikeaa nousta sängystä ylös. Herätyskellon torkku soi jo viidettä kertaa ja kohta on jo liian kiire kouluun. Koulussa tiimikaverikin näyttää nuutuneelta ja äksyilee pienistäkin jutuista. Aamun palaverista ei meinaa tulla mitään, kun myöhästyneitä valuu vähän väliä mukaan, aiheessa on vaikea pysyä, kun meno on niin levotonta. Kuulostaako tutulta?

Mikä Proakatemian rakenteissa on sellaista, joka ajaa opiskelijoita uupumukseen?

Onko siellä aina ollut sellaista vai onko uupuminen lisääntynyt?

Kuinka surullista se onkaan, että uupumisen takia opiskelijat taipuvat akatemian opintojen sijaan ennemmin Kuntokadun opintoihin, monimuoto-opiskeluun tai opintojen lopettamiseen. Kuinka se voitaisiin välttää? Näitä asioita lähdin pohtimaan.

Menestyksen ja opin hinta?

Akatemialla valmentajat monesti korostavat sitä, että akatemia on paikka, jossa opiskelijoiden uupumus huomataan ja opiskelijat pääsevät nopeammin avun piiriin. Miksei toimintaa ja rakenteita muokata niin, ettei uupumista tapahtuisi? Toki akatemia on ns. turvallinen paikka uupua, mutta miksi nuoria ihmisiä täytyisi ehdoin tahdoin ajaa uupumukseen? Uupumuksesta toipumiseen menee pitkä aika ja se jättää ihmiseen lähtemättömän jäljen.

Miltä uupumus tuntuu? Mitä siitä seuraa? Olen itse kokenut työuupumuksen vajaa kymmenen vuotta sitten. Uupumiseeni vaikutti moni asia omassa elämässäni ja niin asia varmaan suurimmassa osassa työuupumuksissa onkin. Kun itse uuvuin, se ilmeni monin tavoin. Unirytmini meni sekaisin, ruoka ei maistunut, en jaksanut pitää itsestäni huolta. Älysin hakeutua sairaslomalle vasta siinä kohtaa, kun olin töissä tauolla ja tauon loputtua en vain jaksanut nousta ja palata työhön. Tuntui siltä niin kuin vartaloni olisi laittanut itse stopin toiminnalle. Heti seuraavana päivänä hakeuduin työterveyteen ja jäin pitkälle sairaslomalle.

Toipumiseen meni useita viikkoja. Pari ensimmäistä viikkoa lähinnä nukuin ja lepäsin, latasin akkujani. Pikkuhiljaa aloin liikkumaan enemmän ja syömään hyvin ja monipuolisesti. Aloin lisätä elämääni sosiaalisia kontakteja ja opettelin taas nauttimaan elämän pienistä asioista. Kun lopulta palasin takaisin töihin niin koin, että uupumus oli jättänyt minuun jäljen. Väsyin nopeammin kuin ennen, palautuminen oli hitaampaa, motivaatio ei ollut ennallaan.

Jos uupumisen vaikutukset ovat useammallakin samantapaisia niin herää kysymys, miten opiskelijoiden uupuminen vaikuttaa Proakatemian yhteisöön. Olemme tiivis yhteisö ja toisten väsyminen ja motivaation puute huomataan helposti. Ne ovat myös “helposti tarttuvia”. Varsinkin tiimin sisällä tilanne ajautuu helposti noidankehään. Ensin väsähtää yksi, sitten toinen ja lopulta kolmas. Tällaista on ollut havaittavissa ainakin Eventassa. Tottakai toisten tiimiläisten jaksaminen, tunteet ja mielialat vaikuttavat jokaiseen tiimissä.

Myös valmentajissa ja heidän toimintatavoissaan on eroja. Siinä missä yksi tsemppaa jatkuvasti parempiin liiketoiminnallisiin tuloksiin, ylittämään itsensä, toinen muistuttaa olemaan itselleen armollinen, sillä kyse on kuitenkin vain koulusta. Valmentajalla onkin merkittävä rooli tiimiläisten hyvinvoinnissa. Siitä voisi olla apua, että koko yhteisölle pidettäisiin “tyky-päivä” pari kertaa vuodessa, onhan yhteisössämme myös hyvinvoinnin ammattilaisia kokonainen tiimi.

Itsensä vieminen äärirajoille ja omalle epämukavuusalueelleen kannattaa toki kokea, mutta jos tätä tekee jatkuvasti, se saattaa alkaa kuluttaa jaksamista. Jututin erästä Proakatemian alumnia ja kysyin, oliko uupumusta ilmassa jo heidän aikanaan vai onko se uudempi ilmiö. Sain luvan hyödyntää jutustelua tähän esseeseen, mutta anonyymisti. Hän ei muista, että uupumusta olisi juurikaan ollut. Ajoittaista ahdistusta esiintyi, mutta projektit olivat sen verran lyhytaikaisia, että niiden välissä ehti hengähtää ja tasata jaksamistaan. Kokemus yksin jäämisestä ison paineen alla oli alumnin mukaan yksi tekijä, joka ahdisti heidän aikanaan. Hän arvelee sen paineistavan, että nykyään tehdään rahallisesti isompia projekteja vaikka kokemusta ei välttämättä ole. Pallottelimme sellaisella kysymyksellä, että onko uupumus lisääntynyt samalla kun yhteisöllisyys on laskenut. Aiemmilta opiskelijoilta olen kuullut, että aiemmin yhteisön yhteenkuuluvuus ja toisten pyyteetön auttaminen on ollut suuremmassa roolissa kuin nykyään. Koetaanko yhteisössämme siis liikaa yksin jäämisen tunnetta? Onko se yksi syy uupumuksen lisääntymiseen?

Lomat lomina ja arkipalautuminen kuntoon

Yksi isoimmista ongelmista, mihin itse olen akatemialla törmännyt, on lomien puute. Tuntuu, että koko ympäröivä yhteisö painostaa siihen, että koko ajan pitää olla projektia tulilla “koska olemmehan sentään yrittäjiä”. Myyntipäivien sijainti juuri syysloman jälkeen on yksi hyvä esimerkki tästä. Jos tiimi haluaa hioa voittavan strategian myyntipäiviin ja valmistautua hyvin, niin silloin se tarkoittaa työskentelyä syyslomalla. Ainakin myyntipäivien projektipäällikkö joutuu asioita varmasti mielessään pyörittelemään. Akatemialla pitäisi alkaa kannustaa kestävään yrittäjyyteen. Yrittäjäkin voi pitää lomaa. Ihminen ei ole kone, joka jaksaa painaa 24/7/365.

Väsymyksestä on tullut tapa olla ja elää. Surullista on ollut havaita, että väsymyksestä on tullut hyväksyttyä työpaikoilla. Ihmisen ei lähtökohtaisesti kuulu olla väsynyt, eikä väsymykseen pidä tyytyä. (Tuomilehto, Vornanen 2019, Plan B – jos uni ei tulekaan.)

Erityinen huomio kannattaa toki suunnata arkipalautumiseen. Koko aikaa ei tarvitse olla tavoitettavissa ja työpäivien pituus kannattaa säätää järkeväksi. Tuntuu, että monet painavat hommia kellon ympäri ja yömyöhään. Uni vaikuttaa monella jäävän alle kuuteen tuntiin yössä ja sittenkös väsyttää.

Kaikki alkaa sen ymmärtämisestä, miten tärkeästä asiasta unessa on kyse. Uni on hyvän elämämme perusta. Nukkuminen määrittelee, millaisia olemme, miten käyttäydymme ja mitä meissä tapahtuu. Kun arvostaa untaan, arvostaa itseään. (Tuomilehto, Vornanen 2019, Plan B – jos uni ei tulekaan.)

Kirjassa Nukkumalla menestykseen neuvotaan, että oma oikea unenmäärä selviää, kun lisää unenmäärää tunnilla ja vertailee olotilaansa aiempaan. Onko olo virkeämpi? Lähellään olevilta ihmisiltä voi kysellä, onko heidän mielestään paremmalla tuulella ja vähemmän ärtynyt kuin tavallisesti. Itse voi pohtia, selviääkö päivän haasteista helpommin kuin aiemmin.

Hyvän ja riittävän unen lisäksi palautumiseen vaikuttaa oikeanlainen ravinto ja liikunta. Olisiko järkevää jättää sittenkin seuraavat opiskelijabileet väliin ja suunnata sen sijaan vaikkapa raikkaaseen ulkoilmaan lenkille? Pidetäänhän huolta itsestämme ja toisistamme.

LÄHDE:

Tuomilehto, H., Vornanen, J. 2019. Nukkumalla menestykseen. E-kirja. Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Kommentit
  • Maria Eskola

    Moikka Sussi <3 Kommentoin eilen sun synttäritiimiesseetä ja nyt olen täällä taas toisessa sun esseessä 😀 Voi että kun kirjoitat hyvin, sun esseitä on tosi kiva lukea. Ja tämä jos mikä on hyvä aihe. Tosin, essee jäi nyt vähän pintapuoliseksi; mua kiinnostaisi kuulla lisää just sun ajatuksista ja tunteista 🙂 Tai kun mekin ollaan jo aikaa sitten aiheesta ohi mennen juteltu, just tästä kulttuurista, niin sulla olis varmaan enemmänkin hyviä pohdintoja akatemian kulttuurin vaikutuksesta uupumiseen. Olin muuten eilen esipinkkujen pajassa, ne oli ihan innoissaan; muistatko kuinka meidänkin fiiliskierrokset 17pron kaa ekana syksynä oli sitä, että lähes jokainen kertoo olevansa innoissaan? Ois ollut mielenkiintoista nähdä, miten se meidän 17pro porukka pikkuhiljaa on vähän vähemmän innoissaan aina fiiliskierroksesta toiseen. Me kun hypättiin Eventaan, niin siinähän saman tien se *kaikki on innoissaan* -fiiliskierros muuttui ja kuultiin valmistuvan vuosikurssin väsymistä ja uupumista. Yks heistä sanoi, että tää koulu on burn out -simulaattori. Mutta onko se just meidän kulttuuri mikä uuvuttaa, vai yrittäjyys ylipäätään? Yrittäjällä on paljon paljon enemmän vastuuta kuin työntekijällä ja toki se tuntuu. Yhteiskunta ei esim. eri tukien muodossa tue yrittäjää samalla tavalla yrittäjän sairastuessa tai jäädessä työttömäksi. Kysyisinkin, mikä on valtion rakenteissa sellaista, että se ajaa pk-yrittäjiä uupumukseen ja mitä sille voi tehdä?

    5.12.2019
  • Jasmiina Servo

    Moi Sussi,

    Essee oli helppolukuista ja hienosti taas oli lähdeviittaukset ja lähteet kohdillaan. Kirjoitusvirheitäkään en havainnut. Voi sanoa, että essee on rakenteellisesti myös huippuluokkaa!

    Uupumus on moninainen aihe ja voi, kuinka siihen liittyen on viime aikoina tullut luettua, kuunneltua ja jututeltu eri asiantuntijoita. Yksilön on varmasti tosi tärkeätä kiinnittää huomiota riittävään uneen, ravintoon, harrastuksiin ja miellekäisiin sosiaalisiin suhteisiin. Yksi toinen asia, mitä pidän tosi tärkeänä on yksilön pitäminen kiinni omista rajoistaan. On okei sanoa välillä, että nyt en jaksa, eikä tarvitsekaan. Tämä voi olla tosin monelle tosi haasteellista tehtävää tiimissä, jos miettii miten tiimi siihen suhtautuu tai miten on aikaisemmin vastaavanlaisessa tilanteessa suhtautunut. Uupuneena voi olla tosi vaikeata toistella useampaan kertaan sitä, kuinka uupunut on.

    Työterveyslaitos (2019) kertoo, että työuupumuksen syntymisen taustalla on pitkittynyt kokemus työlle annettujen panostusten ja siitä saatujen vastineiden epätasapainosta, kuten arvostus ja toimeentulo. Tämä kuormittaa ja aiheuttaa uupumusluonteista väsymystä ja sen myötä muita työuupumisoireita.

    Yhteisön tasolla kiinnostaa erityisesti, onko jäänyt liian pieneen rooliin toisista huolehtiminen. Kysytäänkö tarpeeksi esimerkiksi joko oman tiimin jäseneltä tai muulta yhteisön jäseneltä, miten se oikeesti jakselee? Sen sijaan puskeminen aina vain parempiin tuloksiin ja kannustetaan epämukavuusaluelle on näkyvää. Mikä on hyväkin asia. Oisko kyse enemmän näiden kahden asian balanssista? Tätä jäin miettimään Tirrin kanssa käydyn keskustelun jälkeen tällä viikolla. Tirrin kertoi, miten pitivät toisistaan huolta Kolmannessa persoonassa. Katsottiin toisten perään, tarvittaessa lähetettiin kotiin lepäämään, miten voisi auttaa tai katsottiin yhdessä sitä, miltä kalenteri näyttää. Voisiko Eventassa tai yhteisönkin tasolla näihin uupumistapauksiin olla ehkäisykeinona jatkossa tämä? Itsestäni se ainakin tuntuisi mukavalta ja kokeilemisen arvoiselta asialta. Riippuu varmasti persoonasta ja henkilökohtaisesta tilanteesta, vaatiiko tiimiltä tällä hetkellä kaasua vai jarrua.

    Uupumukseen harvoin riittää pelkästää yksilön tekemät muutokset. Työpsykologin Liisa Uusitalo-Arolan (2019) mukaan toipumiseen uupumuksesta vaaditaan kolmella eri tasolla:
    1. Omat ajattelutavat ja toimintamallit pitää muuttaa. Tähän ihmisellä itsellään on valta.
    2. (Työ)ympäristössä pitää jotain muuttua, sillä jos palaa ihan samaan tilanteeseen, ajautuu helposti entisiin rooleihin.
    3. Varsinkin toipumisen alkuvaiheessa pitää keksiä tapoja rauhoittaa kehon ja mielen ylireagointia. Hyvä arkinen konsti tasoittaa sykettä löytyy liikkumisesta luonnossa.

    Yhteiskunnan tasolla uupumukset on siinä mielessä ongelmallisia, että uupumus ei ole syy tavalliselle työntekijälle (saati yrittäjälle) syy saada Kelalta sairauspäivärahaa. Sen sijaan lääkärit kirjottaa syyksi usein masennus. Se voi sikäli hankaloittaa työnantajan ja työntekijän välistä kommunikointia, jos tulee esille masennuksen olleen uupumus. Työpaikalla voidaan vedota muutoksen tarpeettomuuteen, koska diagnoosi oli masennus. Työterveyslaitoksella on meneillään tuore tutkimushanke, jossa testataan uutta menetelmää työuupumisen arvioimiseen. Hankkeen tarkoituksena on tuottaa työpaikkojen ja työterveyshuoltojen käyttöön raja-arvot työuupumuksen hälytysmerkeistä ja vakavasta työuupumisesta. Sen lisäksi tarkoituksena on pyrkiä vastaamaan ajantasaisesti ja aiempaa luotettavammin siihen, kuinka moni suomalainen kärsii työuupumuksesta. (Terveyslaitos 2019.) Hanke vaikuttaa omasta mielestäni lupaavalta ja jään ehdottomasti mielenkiinnolla seuraamaan, minkälaista muutosta hanke saa yhteiskunnallisella tasolla aikaiseksi.

    Lähteet:

    Työtervyeslaitos. 2019. Työuupumuksen tunnistaminen helpottuu. Työuupumukselle tulossa kansalliset raja-arvot. Julkaistu 8.10.2019. Luettu 20.12.2019

    Yle. 2019. Muutoksen matkaopas: Uupunut työntekijä saattaa sinnitellä vuosikausia pahoista oireista huolimatta. Tunnistatko sinä työuupumuksen varoitusmerkit ja toipumiskeinot. Julkaistu 29.10.2019. Luettu 20.12.2019.

    20.12.2019
  • Maria Eskola

    Erittäin hyvä kommentti Jasmiinalta. Oon paljon miettinyt sitä, minkä muutoksen pitää tapahtua, että meidän ensi vuosi onnistuu ja lievääkin uupumusta on vähemmän. Nyt mua vähän pelottaa, että tuudittadutaan siihen, että syksy on ollut rankka ja se on näkynyt uupumuksena, mutta ei sitä ensi vuonna enää ole. Miksi ei olisi? Mikä on muuttunut niin, että syksyllä on ollut uuvuttavaa mutta kevät olisikin ei-uuvuttava? Ainakin jokainen meistä on oppinut koko ajan ihan hirveesti itsensä johtamista, aikatauluttamista, omien rajojen vetämistä ja muuta muutosta positiiviseen suuntaan. Myös tiiminä ollaan kehitytty koko ajan ja paljon. Jäin kuitenkin miettimään tätä listausta:

    “1. Omat ajattelutavat ja toimintamallit pitää muuttaa. Tähän ihmisellä itsellään on valta.
    2. (Työ)ympäristössä pitää jotain muuttua, sillä jos palaa ihan samaan tilanteeseen, ajautuu helposti entisiin rooleihin.
    3. Varsinkin toipumisen alkuvaiheessa pitää keksiä tapoja rauhoittaa kehon ja mielen ylireagointia. Hyvä arkinen konsti tasoittaa sykettä löytyy liikkumisesta luonnossa.”

    Tässä on hyviä pointteja. Miten ne saataisiin yhdessä vietyä käytäntöön? 🙂

    23.12.2019
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close