Edeltävässä esseessäni (Magic of not giving a f**), alustinkin hieman kokemuksia väsymyksestäni. Tuntuu, että jokainen lukukausi on päättynyt lähes burnouttiin lukuisten erilaisten projektien ja pitkien päivien takia. Ehkä noin kuukausi takaperin jouduin myöntämään ajoissa tappioni ja vetäytymään lomalle. Asiahan oli ihan selkeästi nähtävissä ja sen olisi voinut ennakoida. Keväällä tuli painettua 2 viikkoa resettiä ja sen jälkeen palasin takaisin arkeen. Koulun itsenäisenopiskelunviikon (eli syysloman) skippasin, koska silloin oli aikaa viedä projektia eteenpäin.

Päivät alkoivat olemaan taas pitkiä ja saatoin tehdä monta 12 tunnin päivää viikossa. Syynä tähän oli se, että ne asiat, joita olen nyt tämän syksyn aikana tehnyt, ovat tuntuneet oikeasti tärkeiltä. Nyt jälkikäteen mietittynä täytyy todeta, että eihän siinä ole ollut mitään järkeä. Pitää osata hyväksyä, että ne tekeminen ei lopu ikinä, teki sitten kuinka pitkiä päiviä tahansa.

Eihän sitä tietenkään ihan kokonaan synny uudestaan yhdessä lomaviikossa, mutta kyllä se auttoi nyt jaksamaan loppuun tämän syksyn. Toki onhan tässä vielä viikko jäljellä. Yleinen jaksamistasoni kuitenkin nousi huomattavasti. Uskoisin, että yksi pääpointeista onkin se, että ymmärsin tehneeni väärin. Niin kuin edellisessä esseessäni kerroinkin, ymmärsin, että moniin asioihin voi sanoa ei, jos ei vaan jaksa tehdä jotain.

Rupesinkin miettimään ylipäätänsä työuupumusta ja sitä, oliko minulla oikeasti sitä, vai olinko vain heikko. Luin Marcus Ziemannin artikkelin, joka oli julkaistu Ylen verkkosivuilla. Siinä oli listattu työuupumuksen ensisijaisia ja toissijaisia oireita. Listasta löytyi kaikkea hauskaa. Ensisijaisia oireita oli krooninen väsymys, kognitiivisen hallinnan häiriöt, tunteiden hallinnan häiriöt ja henkinen vetäytyminen. Pystyn itse ruksaamaan melkeinpä nuo kaikki. Huomasin olevani jatkuvasti väsynyt ja hermostuin erittäin nopeasti.

En sano, että tuossa viikossa nämä ensisijaiset oireet olisivat kadonneet kokonaan. Koen edelleen olevani useasti väsynyt ja turhaudun asioihin nopeasti. Nuo ensisijaiset oireet aiheuttivat tietenkin toissijaisia oireita, kuten masentuneisuutta. Toissijaisia oireita oli listattuna myös psykologinen pahoinvointi, sekä psykosomaattiset oireet. En tiedä mitä kumpikaan noista tarkoittaa, enkä ota asiasta selvää. Koska ei huvita ja jokainen osaa etsiä vastauksen Googlesta, jos aihe kiinnostaa.

Pitkät päivät aiheuttivat sisälläni kapinointia. Koska päivät menivät pääsääntöisesti erilaisten asioiden hoitamiseen, eikä vapaa-ajalle ollut aikaa, päätin nerokkaana henkilönä nauttia vapaa-ajastani yöllä. Unirytmi kääntyi nopeasti siihen, että menin nukkumaan neljältä aamulla ja heräsinkin jo kahdeksalta. Yöunet olivat noin 4-6 tuntia. Tämä varmasti osa syy siihen, että olin jatkuvasti väsynyt.

Huomasinkin kotiaskareiden hoitamisen olevan iso kynnys arjessa ja mieli oli jatkuvasti maassa. Asioita tuli tehtyä koska oli pakko. Itsestä huolehtiminen oli toissijainen asia, tärkeintä oli vain hoitaa niitä asioita, joita koki tärkeäksi. Ja niitä asioita oli Finesports. Ja on edelleen! Lopulta piti vain myöntää tappio ja kerrottava kavereille siitä miltä tuntuu.

Ziemann kertookin työuupumuksen tulevan huomaamatta ja se on helppo sivuuttaa. Siihen apuna onkin kertoa fiiliksistä vaikkapa esimiehelle. Koska suoraa esimiestä minulta ei löydy, kerroinkin tästä niin Apajassa kuin Finesportsissakin. Asiasta oli helppo puhua, koska tiedän, että se on asia, mistä voi puhua heidän kanssaan. Tämän puhumisen kautta sainkin hyväksynnän siihen, että voin lähteä lomalle.

Katsoin juuri Matt Walkerin pitämän Ted Talkin nimeltä ”Sleep is your superpower”. Puhe kertoi unen tärkeydestä meidän elämässämme ja sen terveysvaikutuksista. Hän kertoi, että nykyään ihmisillä on tapana laiminlyödä unentarvetta. Ihmiset toimivatkin täysin luonnonlakeja vastaan tehdessään näin. Eivät eläimetkään välttele nukkumista, jos sille on tarvetta.

Walker kertoi puheensa lopussa hyvän huomion, jota en ollut itse edes miettinyt. Tapani mukaan se vapaa-aika, mitä vietin yöllä, tapahtui makuuhuoneessa sängyssä Twitchiä katsellessa. Walker sanoi, että ihmismieli yhdistää tietyt tilat tiettyyn tekemiseen. Makuuhuoneessa pitäisi nukkua.

Ongelmanani on edelleen se, että pyörin sängyssä pitkään, ennen kun saan unta, vaikken edes katsoisi puhelinta. Silloin pitäisi vaihtaa tilaa ja tehdä jotain muuta sängyssä pyörimisen ja työasioiden miettimisen sijaan. Pitäisi mennä nukkumaan sitten, kun alkaa väsyttämään. Walker antoi hyvän esimerkin: ”Ethän mene ruokapöydän ääreenkään odottamaan, että tulee nälkä”. Pitäisi noudattaa tätä samaa tapaa unenkin kanssa.

Elämä kun nyt klassisesti on pelkkää oppimista, niin olisi myös tärkeää, että oppi jää muistiin. Puheessa käytiin läpi unen ja muistojen luomisen välistä yhteyttä. Jos ei nuku kunnolla, uusien muistojen luomisesta tulee 40% tehottomuutta. Kuitenkin kun koulussa ollaan ja jatkuvasti tulee uusia asioita opittavaksi, olisi uni erittäin tärkeää, jotta oppi jäisikin mieleen.

Otankin nyt käytäntöön sen, että makuuhuone on vain nukkumiselle. Uskon sen parantavan jaksamistasoani ja samalla opitut asiat voisivat jäädä paremmin mieleen. Pitää ruveta pitämään itsestään myös yleisesti parempaa huolta, mutta se vaatii juurikin sen, että alan priorisoimaan nukkumisiani. Vapaa-aikaa pitää löytyä muutenkin kuin yöllä.

Walker, M. Sleep is your superpower, YouTube, https://www.youtube.com/watch?v=5MuIMqhT8DM

Ziemann, M. Analyysi: Työuupumus on helpoin tunnistaa muaalla kun töissä – jotain on pielessä, jos harrastuksita on tingittävä. yle.fi https://yle.fi/uutiset/3-11011993