Tampere
01 Dec, Wednesday
-11° C

Proakatemian esseepankki

Vässää



Kirjoittanut: Aleksi Suni - tiimistä Waure.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Korkeintaan vähän väsynyt
Eeva Kolu
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Valitsin esseen, koska meillä on havaittavissa väsymystä ja olen itse ollut sairaslomalla liiallisen väsymyksen takia. Aiheena käsittelemme usein koko tiimiä tai rinnastamme ja reflektoimme toimintaamme tiimitasolla. Tässä kirjoituksessa on otettu pelkästään yksilön näkökulma. Toivottavasti saatte siitä jotakin irti. Joskus on sellainen olo, että mikään ei vain riitä.

 

Oma uupumukseni oli hyvinkin stereotyyppinen. Enemmän, kovempaa, lisää, tavoitteita, suorittamista, läpäisemistä ja selviytymistä. Oma alani oli todella työllistävä, on se toki sitä edelleen. Rakennusalalla voi käytännössä tehdä töitä kellon ympäri ja minä lähdin siihen mukaan. Tiedostin heti alussa, että mikäli haluan olla parhaiden mukana, vaatii se minulta paljon työskentelyä.

Muistan maanneeni sängyssä ja miettineeni sitä tinnitusta, joka korvissa soi jo useatta viikkoa putkeen. Olin edellisenä iltana repinyt välioven palasiksi, koska olin hermostunut. Olin kärsinyt hyvinkin lyhyestä temperamentista pitkään ja tällaisia välikohtauksia oli takana useampi. Sinä aamuna en silti tuntenut mitään katumusta tai oikeastaan muunlaisiakaan tunteita. Oloni oli jopa melko helpottunut, sillä tiesin, että siitä ei enää nousta.

 

Elämme tavoitteiden, vertaluiden ja määränpäiden kulta-aikaa. Koska viimeksi olet kuunnellut motivaatiopuhujaa, joka ei olisi sitä mieltä, että elämästäsi puuttuu jotain tai elämä ei ole sellaista, kun haluamme. Usein hänen vastaukseensa sisältyy vielä oikeanlaiset tavoitteet, saavutukset ja päämäärät mitä meidän tulisi saavuttaa. Samanlaista vertailuiden ja vaatimusten tekstiä meille syötetään joka paikassa. Jokainen testi iltalehdessä perustuu siihen, kuka olisit, jos vastaat näin ja näin. Kirjoissa kerrotaan ihmisistä, jotka ovat tehneet jotakin ja mitä voit itse matkia, että pääset lähelle samaa. Myös akatemialla lukemani kirjat kertovat rivienvälistä, mitä minun tulisi tehdä, muuttaa tai tarkastella itsessäni tai toiminnassani, että saavutan jotakin. Miten yksi kirja voi koskettaa 7 miljardia ihmistä? Onko kenelläkään mahdollisuutta saavuttaa edes kahta prosenttia näistä ”ehdotuksista” ja kuinka kuormittavaa on elää elämää, jossa jatkuvasti tähdätään johonkin?

 

TAVOITTEEN EI YHTÄÄN MIKÄÄN

 

Silloin, kun parantelin itseäni ja omaa pääkoppaa, niin opin sen, että joskus täydellinen tavoitteiden puute ja tekeminen, joka ei tähtää mihinkään ovat todellinen voimavara. Nykyään toki olen siirtynyt takaisin samaan vanhaan, mutta olen ottanut itselleni käyttöön muutamia asioita, jotka koin edistäväksi tekijäksi jaksamisen palautumiselle,

 

Offline-aika: Sammutan kaiken elektroniikan ja matkaan mieleni syövereihin. Olen vain itseni kanssa ja käyn läpi viikkoa ja tulevaa. En aseta itselleni paineita vaan pyrin lohduttamaan, ”kyllä tämä tästä”. On lohduttavaa tietää, että ei tarvitse katsoa puhelinta tai tietokonetta. Se antaa ajatuksille tilaa.

 

Suorittamiselle off nappi: Elämässä usein huomaa, että työt eivät lopu millään. On ihan se ja sama tekeekö 15 tunnin päiviä, niin aika ei siltikään riitä. On itsestäänselvyys, että kroppa alkaa väsymään, mutta tämä rasittaa ihan yhtä lailla mieltä. Meiltä voidaan aina vaatia, mutta loppupeleissä me olemme se ratkaiseva tekijä tässä yhtälössä. Osaatko sanoa ei? Ennen kaikkea osaatko sanoa itsellesi ei?

Otan itselleni päiviä, jolloin en tee mitään. Sillä ei ole mitään merkitystä, kuinka täynnä kalenterini on tai mitä minun pitäisi hoitaa. Toki valitsen päivän sen mukaan, jolloin minulla ei ole tapaamisia. Tämänkaltainen toiminta mahdollistaa elämääni spontaanit ilonhetket, uusia tapaamisia ihmisten kanssa ja tavallisuudesta nauttimisen, sillä sen päivän tavallisuus poikkeaa muista päivistä.

 

 

SUORITTAMINEN

 

En toki väitä, että tekeminen, tavoitteet tai suorittaminen olisivat itsessään negatiivisia asioita. Jokainen joutuu väistämättä asettamaan itselleen tavoitteita ja tekemään asioita läpi elämän. Suorittaminen mahdollistaa meille elämässä paljon ja se on jokaiselle hieman erilaista. Itse tykkään ostaa vaatteita, jotka suorittamisella tekemäni raha minulle mahdollistaa. Naapurille se saattaa olla auto tai ukulelekokoelma.

Suorittaminen myös mahdollistaa monet suuret unelmat, joita meillä on. Elämän isoimmat ja merkityksellisimmät asiat vaativat ponnistelua, hikeä ja verta. Muuten ne olisivat vähemmän merkityksellisiä, sillä mikä ne erottaisi muista?

 

Akatemialla painotetaan selkeää visiota, määränpäätä ja tavoitetta. Tavoitteelle tulisi olla välitavoitteita ja määränpään pitäisi olla vähintäänkin kunnianhimoinen.

 

VAPAA-AIKA

 

Useat meistä suorittavat myös vapaa-aikaa. Me olemme ostaneen älykellot, jotka näyttävät askelia. Aplikaatio puhelimessa kertoo miten olet nukkunut viimeyön ja noudatamme jos jonkinlaista ruokavaliot, toki trendin mukaan.

Meille asioiden suorittaminen ja tavoitteiden saavuttaminen on muodostunut niin arkipäiväiseksi, että se seuraa myös hetkiin, jolloin meillä olisi aikaa vain olla. Tiedostan itsestäni näitä samoja piirteitä vahvasti. Jouluna on tarkat suunnitelmat siitä mitä tehdään ja millä aikavälillä. Juhannuksena on myös sovittu mihin mökille ja moneltako. Mitä tuon, mitä teemme ja kuka ajaa. Herätyskellojen pitäisi kuitenkin alkaa soida siinä vaiheessa, kun koen lenkin menneen hukkaan, koska unohdin kellon kotiin.

 

ONNELISUUS

Olen vasta vähänaika sitten tajunnut, että monet asiat mitä me teemme tähtää onnellisempaan tulevaisuuteen. Toki joskus muotoilen sen eri tavalla, mutta tavoitteena on silti onnen lisääminen. Kirjallisuus jota luen kertoo minulle, kuinka olla erilainen ja näin onnellisempi. Ruokavalioni tähtää parempaan olotilaan ja koen enemmän onnellisuutta. Me luemme niin paljon onnellisuudesta ja teemme asioita, jotka tähtäävät siihen, että meillä jää itse olemiselle todella vähän aikaa. Onnellisuus on kuitenkin tavoitteena mahdoton saavuttaa, jos työkaluna siihen on suorittaminen. Sillä hetkellä, kun sisään astuu suoritus, niin onnellisuus on enää vain mielikuva ja unelma.

 

IITSESTÄÄNSELVYYS

 

Meidän kenenkään ei tarvitse ansaita rakkautta, kunnioitusta, yhteenkuuluvuutta tai olemassaolollemme syytä. Sillä hetkellä, kun näemme valon tunnelin päässä ensimmäisen kerran ja kätilö läpsii meihin vauhtia, niin ne kuuluvat meille automaattisesti. Voidaan väittää muuta, mutta muut ovat väärässä. Meille ei varsinaisesti koskaan opeteta, että olemme tarpeeksi- Sano kuitenkin itsellesi, että sinä riität sellaisena, kun olet. Saatat olla romu, jaksamaton, väsynyt, pirteä, aikaansaava tai surullinen. Sillä olotilatta mitä koet ei ole varsinaisesti mitään merkitystä sille, että oletko tarpeeksi arvokas. Se kuuluu kaikille automaattisesti.

Olemme kaikki epätäydellisiä ja on monta asiaa, jossa me olemme todella surkeita. Itse olen huono piirtämään, laulamaan ja saatan joskus tirvasta reippaan humalan. Oma arvokkuuteni ei silti riipu näistä tekijöistä millään tavalla.

 

POHDINTA

Kirja, josta pyrin kiteyttämään tärkeimmät asiat omasta mielestäni, oli ihanan kyyninen. Se oikeastaan haistatti paskat kaikelle muulle ja kaikille muille. Oli nautinnollista lukea kirja, jossa ihminen oikeasti kertoi mitä mieltä on asioista. Aihe itsessään on mielenkiintoinen, sillä jo akatemiatasolla on väsymystä paljon. Kenenkään junnun ei kuuluisi kärsiä burnoutista, silloin lähipiiri ja koulu on epäonnistunut ihan siinä missä yksilökin. Muutoksia tapahtuu hurjaa tahtia ja me pyrimme pitämään kiinni niistä. Välillä olisi suotavaa ottaa edes ne kaverin pirikiikarit pois päästä. Ehkäpä hän vastavuorostaan ottaa sinun.

 

Lähteet:

Kolu E. 2020 Korkeintaan vähän väsynyt Helsinki:Gummerus

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close