Tampere
02 Dec, Wednesday
1° C

Proakatemian esseepankki

Varianssi



Kirjoittanut: Matias Savo - tiimistä Promisia.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Varianssi
Petteri Kilpinen
antti hagqvist
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

8h pitkä koulupäivä takana. Kaikki meni todella hyvin, aamulla projekti eteni ja iltapäivän paja oli täyttä timanttia. Opin aivan älyttömän paljon ja olo oli energinen. Mutta mitä nyt tapahtui, kun tulin kotiin. Enää ei vain jaksa edes ruokaa tehdä ja treenitkin alkaisivat 2h kuluttua.

Elämän perustoiminnot kuten, sydämmen lyönnit, verenpaine, hormonitoiminta, unirytmi ja hengitys ovat kuin luonnossa jatkuva pulssimainen rytmi, joka jatkuu vuodesta toiseen. Tätä rytmiä kutsutaan varianssiksi, joka on luonnon liikkeen laki. Rytmi antaa meille uutta energiaa kuormituksen ja palautumisen vaihtelulla. Eli tarvitsemme kehoomme rytmin muutoksia, jotta saamme riittävästi energiaa päivän tehtäviin. Rytmin muutokset eivät välttämättä seuraa mitään samaa kaavaa, vaan kaikki asiat vaikuttavat kaikkeen. Kauanko nukuin viime yönä, kuinka rasittavaa työtä tein tänään, miten olen syönyt, olenko levännyt päivällä, kuinka paljon ulkoisia häiriötekijöitä koin päivän aikana. Ja itseasiassa asiaa voidaan katsoa myös hieman isommassa mittakaavassa. Tasaista puurtamisen sijaan, on tuottavampaa ja suorituskykyä kehittävämpää vaihdella yli- ja alikuormittumisen välillä.

Nukumme noin 90-120min sykleissä, välillä syvää ja välillä kevyttä unta. Sama pätee vireyteemme päivällä. Pystymme antamaan parastamme n. 90min ajan, jonka jälkeen tarvitsemme pienen hengähdystauon, jotta saamme vireystilan takaisin. Pystymme kuitenkin ylittämään tuon ajan joissakin tilanteissa, mutta sillä on hintansa. Se vaatii pidemmän palautumisen. Tätä kutsutaan varianssiksi. Jos emme hyödynnä varianssia, vaan olemme liian pitkään kuormittavassa tilassa, syntyy energiatasojen lasku, jopa romahdus. Mutta varianssia noudattamalla suorituskykymme tulee nousemaan ja tapahtuu jatkuvaa kehitystä. Itseasiassa varianssi on itselleni todella tuttu juttu urheilusta, sillä siellä kuvataan harjoittelun ja levon välistä suhdetta täysin samanlaisella kaavalla kuin kirjassa työn ja levon välistä varianssia.

Jatkuvassa alirasituksessakin oleminen kuormittaa meitä. Jos emme saa arjessamme riittävästi haasteita, vaan olemme jatkuvasti mukavuusalueella, hukkuu meiltä taas kiinnostus ja motivaatio. Jatkuva alirasitustila saa aikaan sen, että pienikin käynti stressialueella muuttuu kovaksi ponnistukseksi ja olemme sen jälkeen todella väsyneitä. Onneksi meillä on akatemialla ainakin todella hyvät mahdollisuudet saada riittävästi uusia ärsykkeitä ja haasteita, että ainakaan mukavuusalueella pysymisen takia emme ylirasitu.

 

Olen miettinyt, että kuinka olen itse selviytynyt suht pienellä uupumisella nyt viimeisen syksyn, vaikka olen merkittävästi nostanut sekä treenimääriä, että työmäärää koulussa. Noh, ensinnäkin se ei ole pelkästään tämän syksyn tulosta vaan siihen on vaikuttanut koko akatemia-aika ja varmasti koko elämä. Entisenä urheilijana minulla on ollut hyvät lähtökohdat havaita omat jaksamisen rajata ja olen ymmärtänyt levätä riittävän ajoissa, jotta se ei ole merkittävästi vaikuttanut jaksamiseeni koululla, vaan ainoastaan yksittäisiin päiviin. Lisäksi aloitin helmikuussa uuden harrastuksen crossfitin, mikä nyt ei varmaan keneltäkään meidän koulussa ole jäänyt huomaamatta. Olen tämän uuden harrastuksen kautta saanut uuden mielenkiinnon kohteen, joka katkaisee koulupäivän täysin ja saan muuta ajateltavaa. Parhaiten ehkä hahmotatte ajatukseni näin. 8h päivästä opiskelen/teen töitä. Eli toisin sanoen teen paljon ajatustyötä, joka on henkisesti uuvuttavaa. Iltapäivällä tai alkuillasta menen treeneihin, joka katkaisee ajatustyön ja jatkan töiden tekemistä kropallani, jolloin pää saa lepoa ja tuuletusta. Loppujen lopuksi myös nukun paremmin, sillä olen käyttänyt tasaisesti energiaa kropastani. Toki aina tulee muutoksia arjen rytmiin ja välillä joudun paiskimaan töitä enemmän koulussa, välillä taas on vapaata ja harjoittelen enemmän salilla. Mutta se on juuri sitä mikä kehittää. Välillä mennään ylirasituksen puolelle ja välillä pudotetaan työtehoa ja käydään alirasituksen puolella.

 

Univaje

Digitalisaatio tekee kovasti tuloaan ja koneet alkavat valtaamaan pikkuhiljaa työtehtäviä, joissa ei tarvita luovuutta, ongelmanratkaisukykyä tai empaattisuutta. Nämä ovat juuri niitä taitoja, joita tulevaisuuden työpaikoissa arvostetaan eniten. Nämä ovat myös niitä taitoja joihin univaje vaikuttaa eniten. Mitenhän pystyisimme tekemään hyvistä yöunista trendikästä? Trendikkäämpää kuin esimerkiksi puhelimen räplääminen ennen nukkumaan menoa, tai lempisarjan katsomisen Netflixistä. No trendiä siitä voi olla vaikea rakentaa, mutta unen merkityksen lisääminen ei pitäisi yhdellekään meistä olla ongelma. Aloin tätä esseetä kirjoittaessa miettimään, että kuinka paljon enemmän olisinkaan oppinut ja kehittynyt elämässäni, jos olisin pitänyt lepoa tärkeämpänä kuin puhelimen räpläämistä. Otan nyt vanhasta kiinalaisesta ajanlaskusta mallia ja istutan puun nyt, sillä se tulee kantamaan hedelmää pitkälle.

Muutos minkä aijon nyt tehdä on se, että annan puhelintani enemmän arvoa levolle. Ensinnäkin panostan yöuniin. Toisekseen, panostan pieniin hetkiin päivän aikana, jolloin en koske puhelimeen vaan annan aivoilleni lepoa. Informaation määrä on niin valtava tällä hetkellä, että mikrolevot on jäänyt arjesta kokonaan pois. Tiedän että tämä ei tule olemaan helppo tehtävä, sillä puhelinriippuvuuteni on todella paha. Uskon kuitenkin pienin askelin pääseväni pitkälle. Kun asia pysyy mielessäni riittävän usein niin kyllä siitäkin tulee tapa. Kannustan myös tietä kaikkia muita arvottamaan levon paljon korkeammalle kuin mitä nyt se teillä on. Moni akatemiallakin vallitsevista ylirasitustiloista saataisiin aisoihin tällä.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close