Tampere
01 Dec, Tuesday
2° C

Proakatemian esseepankki

Vapaus!



Kirjoittanut: Marianne Murto - tiimistä Value.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

 

”Meillä ei ole koskaan aikaa tehdä kaikkia asioita, mutta meillä on aina aikaa tehdä kaikkein tärkeimmät asiat.”. Vai onko? Ihminen on vapaa, kun hän pystyy mahdollisimman pitkälle päättämään itse omasta elämästään, sen tapahtumista ja valinnoista. Eikö tämä ole suhteellisen yksinkertaista ja kuulosta lähestulkoon itsestäänselvyydeltä? Miten kuitenkin niin monen ihmisen ”täytyy” ja ”pitää” – niin työn, perheen kuin ystävienkin suhteen. Mistä tulee pakko, jos ihmisen tärkeimpiä arvoja on hallinnan tunne ja mikä saa meidät toimimaan usein arvojemme vastaisesti?

Emme voi millään hallita kaikkea mitä elämässämme tapahtuu ja jotkut asiat ovat todella sietokykymme äärirajoilla tuntuen kohtuuttomilta. Meillä on kuitenkin joka tilanteessa tietynlainen vapaus; nimittäin vapaus valita. Valinta kohdistuu tässä tapauksessa siihen, miten suhtaudumme olosuhteisiin, jotka eivät ole itsestämme riippuvaisia. Siirrämmekö vastuun niistä maailmalle, esimiehelle, typerille säännöksille tai omille vanhemmillemme, jotka eivät silloin lapsuudessa kasvattaneet meistä tarpeeksi rohkeita. Vai otammeko vastuun omasta elämästämme, mitä ikinä se vastaan tuokaan. Jälkimmäinen valinta aiheuttaa mitä luultavimmin vähemmän katkeruutta, kaunaa ja negatiivisia ajatuksia. Nimittäin siinä vaiheessa, kun siirrämme vastuun pois itsestämme, menetämme hallinnan tunteen. Jäämme olosuhteiden armoille, emmekä kerta kaikkiaan voi itse vaikuttaa tähän kaaosmaiseen tilanteeseen, jota elämäksikin kutsutaan. Pelikortit on jaettu ja itselle sattui niin heikot, ettei mitään kannata edes lähteä yrittämään ilman uutta jakoa. Syy tilanteeseen löydetään monien ikävien yhteensattumien summana, joihin itse ei ole päässyt vaikuttamaan. Löytyisikö syiden sijaan ratkaisu kuitenkin itsestä ja oman mielen hallinnasta?

Jari Sarasvuon kirjassa Vapaus! pureudutaan syvällisesti mielenhallintaan. Sarasvuo uskookin, että mieltä ja ajatuksiaan harjoittamalla ja valmentamalla, on mahdollista muokata radikaalisti suhtautumistaan ympäröivään maailmaan. Onhan tämä lohduttavampi – joskin vastuullisempi – malli ajatellen oman elämän hallintaa. Minä voin ja minun täytyy ottaa vastuu elämästäni ja sen valinnoista. Kirjassa on esimerkkejä siitä, miten mielen harjoittelun avulla on mahdollista muuttaa ajattelumalliaan ja toistojen kautta vaikuttaa jopa tapoihinsa. Usein se mitä ajattelemme paljon, muuttuu lopulta riittävän monien toistojen kautta tavaksi. Niinpä mielen muokkaamisella on Sarasvuon mukaan mahdollista tehdä esimerkiksi epävarmuudesta itselle siedettävä tila, jolloin epävarmuuden hetkellä rohkeus ei katoa – onhan mieltä harjoitettu kestämään juuri sellaisia tilanteita. Uskon, että ihmiset ovat luonnostaan turvallisuushakuisia, jolloin epävarmuuden sietämistä todella pitää harjoitella. Se, että tuleeko siitä koskaan helppoa tai edes siedettävää, selvinnee vasta harjoittelun edettyä.

Vastuun ottamisen, itsensä vapauttamisen ja mielenhallinnan lisäksi kirjassa puhutaan paljon turhien asioiden karsimisesta omasta elämästään. Näillä tarkoitetaan asioita, jotka eivät vie yksilöä hänen haluamaansa suuntaan, eivät motivoi, sotivat arvomaailmaa vastaan tai jotka ylipäätään joku muu hoitaisi paremmin, mieluummin ja nopeammin. Sarasvuo kehottaakin todella keskittymään itse niihin asioihin, jotka edesauttavat omaa henkilökohtaista kasvua sekä hankkimaan ympärille ihmisiä, jotka haluavat auttaa tuohon päämäärään pääsyäsi. Kaikki hyvät asiat tapahtuvatkin hänen mielestään muiden ihmisten kanssa – yksin tekevälle kuorma saattaa tuntua mahdottomalta, mutta yhdessä tuloksiin pääseminen on vaivatonta. Tämä ajatus miellyttää tiimijohtamisen opiskelijaa, sillä eihän omatkaan intressit ole yksin puurtaminen, vaan nimenomaan erilaisen osaamisen ja mielenkiinnon kohteiden yhdisteleminen parhaan lopputuloksen saamiseksi. Tiimin sisälläkin yhteiseen päämäärään pääseminen edellyttää sitä, että jokainen tekee omaa kehitystään tukevaa osuutta kokonaisuudesta. Näin ollen motivaatio tulee sisältä, eikä tekijä ole kenenkään orja, kuten Sarasvuo sanoisi. Orjiksi hän kutsuu nimittäin juuri näitä olosuhteiden pakosta itselleen epäedulliseen elämäntilanteeseen joutuneita reppanoita, joiden omissa käsissä ei ole ratkaisun avaimia, vaan heidän onnettomuutensa on muiden ihmisten käsissä. Kun saa vastuulleen tehtävän, joka motivoi ja vie itseä kohti tavoitteita, samassa pitäisi siirtyä myös luottamuksen; luottamus siihen, että toinen hoitaa tehtävän parhaalla mahdollisella tavalla, itse määrittämissään raameissa niin, että työ tulee tehdyksi. Vastuu ja luottamus yhdistettynä mahdollistavat työn tekijän hallinnantunteen säilymisen.

Mielen harjoittamisen kolme periaatetta ovat kirkkaus, keskittyminen ja rauha. Tulkitsen itse tämän niin, että tavoiteltu asia tulee olla kirkkaana mielessä aina sitä kohti työskennellessä; kykyä ajatella pidemmälle kuin tähän hetkeen valintojensa suhteen. Kirkkaus astuu voimaan myös epäonnistumisen kohdalla, sillä se määrittää sen jatkatko matkaa kohti tavoitteen saavuttamista ja jos se on tarpeeksi kirkas ja motivoiva, ei matkan jatkamista ole syytä kyseenalaistaa. Keskittyminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kun työskentelet, et ajattele muuta. Suljet pois mielestä keskittymistä häiritsevät ajatukset iltaruuasta ja treenin ajankohdasta ja teet juuri sitä, mitä sinun pitää sillä hetkellä tehdä. Keskittymisen täydellinen hallinta lyhentäisi varmasti työnteon aikaakin tietyissä tapauksissa, sillä ajatusten harhailuun kuluu yllättävän paljon turhaa aikaa esimerkiksi työpäivän aikana. Jotta keskittyminen onnistuu, täytyy olla tarpeeksi motivoitunut ja innostunut työstä, jota tekee. Rauhan puolestaan koen ajattelun kehittymisen ja asioiden eteenpäin viemisen mahdollistajana; aivot tarvitsevat rauhaa ja lepoa toimiakseen luovasti ja optimaalisesti. Väkisin pusertamalla ei saa itselleen aikaiseksi kuin stressitilan, jolloin eteneminen vaikeutuu huomattavasti. Rauha on se hetki, jolloin alitajuntamme ratkaisee asioita puolestamme, kun emme sitä tiedostaen yritä. Se on hetki, jolloin saamme vastauksia mielellemme asettamiin kysymyksiin ja mahdollistamme uusien ajatusten syntymisen. Siinä on jo tarpeeksi hyviä argumentteja sille, miksi jokainen päivämme kaipaa myös aikaa, jolloin emme pakota mieltämme tai kehoamme mihinkään.

Omaan arvomaailmaan tutustuessaan tekee todella palveluksen itselleen. Tämä tutkimusmatka mahdollistaa noiden turhien asioiden karsimisen, kun on ensin havainnut mistä ne elämään tulevat ja miksi. Onhan mahtava ajatus, että päivänsä käyttää oman tärkeysjärjestyksensä mukaisesti tehden asioita, jotka tukevat omia arvoja. Ja kun ne arvot tiedostaa, on motivoivaa pohtia miten kaiken niiden vastaisen tai niitä tukemattoman saa ajan myötä poistettua kalenteristaan. Samalla poistuu pakko ja stressi – ohjauspiste omaan elämään siirtyy täysin itselle ja tulevan suunnan määrittelijänä saa toimia itse.

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close