Tampere
25 Nov, Wednesday
3° C

Proakatemian esseepankki

Vapaus valita omat harhat



Kirjoittanut: Linda Kivialho - tiimistä Value.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

 

 

 

Charles Duhigg kirjassaan Tapojen voima esittää, että ihmisen vapaus valita perustuu siihen, onko hän kyennyt tekemään valinnan itse tietoisesti vai ei. ”Kun oivaltaa, että tapoja voi muuttaa, on vapaus – ja vastuu – muuttaa niitä.”, toteaa Duhigg. Tämähän ei tietysti tarkoita, että tapojen muuttaminen olisi helppoa, vaan se vaatii pitkäjänteisyyttä ja sitoutumista.

 

Laura Vainio kävi pitämässä tiimillemme pajan aiheena ”Kognitiivinen vinouma tiimiyrittäjän päätöksenteossa”. Teema perustui käyttäytymistaloustieteeseen ja käsitteli valintamuotoilua. Vainion mukaan ihmisen mieli toimii kahdella eri systeemillä: systeemi 1 on nopea ja automatisoitu, ja systeemi 2 on hidas ja rationaalinen. Suurin osa asioista, joita teemme, tehdään systeemi 1:llä.

 

Käyttäytymistaloustiede koostuu psykologiasta ja päätöksenteon tutkimuksesta, ja tällä pyritään ymmärtämään ihmisen käyttäytymisen ja talouden välistä suhdetta. Kognitiivinen vinouma tarkoittaa harhaa, joka vääristää kykyä nähdä todellisuutta. Näitä harhoja on tunnistettu 200.

 

Vapaus valita tulee kuvioihin, kun on kykenevä ymmärtämään tekevänsä valinnan. Tämä ei useinkaan toteudu, kun mukana on kognitiivinen vinouma. Ja sanottakoon, usein mukana on jonkinlainen kognitiivinen vinouma. Näiden harhojen tunnistaminen vaatii työtä ja paneutumista, sillä ne ovat usein niin automaattisia, että sitä kuvittelee niiden olevan tosia.

 

Hyviä esimerkkejä kognitiivisesta vinoumasta tiimiyrittäjän arjessa ovat:

  • Liikasitoutuminen (”Toimitaan, vaikka ei enää kannattaisi”)
  • Uponneet kustannukset (”Pakko jatkaa, koska aloitettiin kerran”)
  • Toimintaharha (”Parempi tehdä jotain”)
  • Suunnitteluharha (”Asiat kestävät aina suunniteltua kauemmin”)

 

Kun lukee kohdat, voi ajatella harhojen olevan aivan turhia ja kannattamattomia. Ovathan ne tietysti, mutta jos miettii tarkkaan, kuinka usein niiden tulee annettua vaikuttaa? Voiko olla, että on vaikea luopua ’unelmaprojektista’, vaikka se olisi enää kannattavaa? Tai jatkaako tiimi johonkin tiettyyn suuntaan, koska kukaan ei vain sano, että se ei vie mihinkään, vaikka kaikki hiljaisuudessaan sen tietäisivätkin? Tai kuinka usein nähdään ihmisten puuhastelevan vain jotain näyttääkseen tekeväiseltä, vaikka tuloksia ei koskaan syntyisikään?

 

Nämä toimintatavat ovat tietysti täysin muutettavissa. Se kuitenkin vaatii niiden tunnistamista, ja omien toimintatapojensa kyseenalaistamista. Tämä voi usein olla hyvinkin raskasta, ja on helpompi pakoilla vastuuta kuin ryhtyä oikeasti tekemään muutosta. Englantilainen filosofi John Stuart Mill esitti, että on parempi olla onneton Sokrates kuin onnellinen sika. Mutta tässä mennään filosofian peruskysymyksiin.

 

Usein tuntuu, että koko Proakatemia-kupla perustuu kognitiiviseen vinoumaan: sisäryhmä vs. ulkoryhmä, ajatus siitä, että meidän tiimimme on parempi. Tai meidän koulutuksemme on parempi. Tietystihän me kaikki tiedämme (ainakin toivottavasti), ettei tämä oikeastaan pidä paikkaansa, mutta vinouman käyttämisessä on tiettyjä etuja. Se sitoo meitä tiukemmin kiinni yksikköömme, tiimiin tai Proakatemiaan. Mutta eräs valmentajamme sanoi minulle kerran, että helpoin tapa kokea yhteenkuuluvuutta on olla yhdessä jotain vastaan. Se ei kuitenkaan ole kestävä tapa kokea yhteenkuuluvuutta, vaikka se usein alussa näkyykin. Myöhemmin opimme, että tiimimme ei ole parempi, emmekä me enää tarvitse sitä ajatusta.

 

Tiimin sisältä löytyy myös toisenlaisia harhoja, jotka vaikuttavat meihin. Vahvistusharha, jossa vahvistetaan uskomuksia, on hyvin tyypillinen. Ihmisillä on tarve olla oikeassa, ja usein luemme ja tutkimme niitä asioita, joilla voimme vahvistaa omia näkemyksiämme. Harvemmin haemme asioita, joilla voimme haastaa ja kyseenalaistaa itseämme.

 

Sosiaaliset normit ovat myös voimakas harha, sillä etenkin tiimiyrittäjän alkutaipaleella mennään usein sen mukaan, mikä on hyväksyttävää. Kollektiivinen mielipide harhana tukee hyvin tätä toimintamallia, sillä siinä mennään muiden mukana. Joten kun nämä harhat yhdistetään hyvin toimivaksi dynamiikaksi, mahdollistetaan se, että tiimi menee huolella metsään: ei haasteta omia näkemyksiä ja ajatellaan niiden olevan totta, ei uskalleta tehdä tai sanoa asioita, jotka eivät ole yleisesti hyväksyttäviä (tämä usein tarkoittaa poikkeavia mielipiteitä), sekä siihen että mennään muiden mukana, soppa on valmis. Tietysti tämä on hieman karrikoitua.

 

Liiketoimintaan näkee myös liitettävän erilaisia harhoja. Oma henkilökohtainen suosikkini on Ikea-ilmiö, eli ajatuksesta, että itse tehty olisi arvokkaampi. Tämä toimii jollain tavalla pohjana sille, että kaikki halutaan tehdä itse. Useinhan tämä vain hidastaa ja syö resursseja, ja on poissa ydinliiketoiminnasta. Ulkoistamisen pelko.

 

Usein myös kuulee yliluottamusharhasta, jossa ajatellaan olevansa parempia kuin muut. Yleensä täysin perusteettomasti, valitettavasti. Tällä perustellaan useinkin sitä, että miksi asiakas ostaisi minulta eikä kilpailijoiltani. Asiakaskokemusten kerääminen, datan analysointi ja näiden pohjalta kehittäminen voisivat ehkä kuitenkin toimia paremmin.

 

Vainio toi meille esille myös käsitteen ’tuuppaus’ (’nudge’), joka tarkoittaa valintoihin vaikuttamista. Tuuppaaminen oikeaan suuntaan, niin sanotusti. Tietysti kysyimme, että miten tämä eroaa manipuloinnista. Hänen vastauksensa oli yksinkertaistettuna, että jos vaikutamme systeemi 2:seen, kyse on tuuppauksesta, sillä silloin muutos tapahtuu rationaalisen ajattelun lopputuloksena. Mutta jos vaikutamme systeemi 1:seen, mennään manipuloinnin puolelle, sillä silloin pyritään vaikuttamaan ihmisen itse ymmärtämättä hänen automaattisiin järjestelmiinsä. Tietysti mm. mainokset pyrkivät vaikuttamaan juuri tähän erilaisilla mielikuvilla ja automatisoinnilla. Tuuppaus voi kuitenkin parhaassa tapauksessa olla mainio väline. Sillä voi auttaa tiimikaveria oikeaan suuntaan, ja esimerkiksi valmentamisessa se on hyvin yleinen työkalu.

 

Nämä kaikki harhat ovat tietysti inhimillisyyden ilmentymiä. Kaikista on varmaankin mahdotonta, tai hyvin hankalaa, päästä eroon kokonaan. Mutta ehkä tiedostamalla ja keskustelemalla muiden kanssa asioita voi tuoda paremmin tietoisuuteen, jolloin pystymme myös niihin vaikuttamaan. Aika akatemialla tuo meidät kokemuksen kautta myös paljon lähemmäs todellisuutta: osaamme lopettaa huonon projektin ajoissa (tai ehkä jopa olla aloittamatta sitä), tehdä tuloksellista työtä puuhastelun sijaan, ja opimme suunnittelemaan realistista ajankäyttöä. Nämä ovat yrittämisen ja erehtymisen tulosta, jonka meille mahdollistaa vapaus valita omat virheemme.

Aihetunnisteet:
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close