Vapaa-ajan tärkeys. Harvemmin sitä tulee sen kummemmin mietittyä. Omalla kohdallani voin sanoa, että vapaa-aika on sitä aikaa mitä en vietä Akatemialla tai palkka töissä Lindexillä. Tosin liiankin usein ne työt tulevat sinne kotiin. Sitä ei ehkä ensimmäisenä akatemia vuotena tajua kuinka kuplassa sitä hetkittäin elää. Kuinka siitä tulee iso osa omaa elämää niin hyvässä kuin pahassakin. Päivät saattavat venyä ja illalla et kerkeä kotona kuin vaihtaa vaatteet ja painua pehkuihin. Viikonloput menevät Lindexillä enemmän ja vähemmän. Pikkuhiljaa sitä huomaa pitävänsä muutamia täysin vapaita päiviä kuukaudessa ja ne päivät täytyy pyhittää kirjaesseille, jotka on auttamattomasti myöhässä. Vähän niin kuin tämäkin, kello lähenee yhtä yöllä ja täällä mietin vapaa-aikani tärkeyttä. On suuri riski, kun saat täyttää kalenterisi itse. Täytät sen ihan liian täyteen. Ajattelet että kyllä tämän vielä tänään kerkeää ja eihän mulla nyt ole kiire mihinkään. Omasta ajasta on helppo nipistää pala pois ja ajatella, että kyllä kerkeän huomennakin pyykätä ja nähdä kavereita. Ei se salikaan sieltä mihinkään yhdessä yössä katoa. Kun siinä hetkessä ne kaverit, salit ja pyykit olisi se paras asia mitä voisit itsellesi tarjota.

Siihen menee hetki, että itse nämä asiat ymmärtää. Olen itsekin lukenut lukuisia artikkeleita aiheesta ja aina sitä vain miettii, että ei minulla ole ongelmia pitää vapaa-aikaa. Kunnes jossain kohtaa se iski ehkä ne jatkuvat flunssat johtuikin siitä, että on koko ajan menossa. Kavereiden näkeminen tuntui ehkä myös työltä. Halusi vaan hetken nukkua. Puhelimen piippaus sai vaan ahdistumaan, sähköpostit, slackit, viestit piippaa yötä päivää. Tiliotteesta näkyi, ettei ruokaa ole taas tullut laitettua kuukauteen selvästi syöty vaan ulkona ja haettua jotain nopeaa mikrotettavaa kotiin.

Tajusin jossain kohtaa, ja myös kavereiden sanomana, että olisiko nyt aika ottaa vähän sitä omaa aikaa. Mitkä asiat sitten auttoivat minua.

Ensinnäkin pidin kesällä kunnon loman. Latasin akkuja ja tein vain asioita mitä halusin tehdä. Suurimmaksi osaksi olin kavereiden kanssa, nukuin päivä unia ja kävin tallilla. Syksyllä takasin akatemia arkeen ja tein jo itseni kanssa selväksi, että samalla tavalla ei vedetä tätä vuotta.

1. Pidän puhelinta aina värinällä, vain kaverikeskusteluista tulee ääni. Se rauhoittaa kummasti kun puhelin ei piippaa jatkuvasti ja illat voit olla vapaa työ asioista. Saatan lukea viestit ja sähköpostit, mutta vastaan niihin sitten seuraavana aamuna.
2. Irtisanouduin Lindexiltä. Koin että en saa siitä työstä niin paljon kuin mitä se vie minulta. Vaikka tuntui haikealta lopettaa en ole hetkeen tuntenut oloa näin kevyeksi. Tietäen että pystyn nyt paremmin suunnittelemaan projektejani sekä elämääni. Ei aina tarvitse miettiä onko vapaa päivä töistä vai ei.
3. Enemmän tallilla käyntiä. Ainut paikka missä puhelin jää autoon ja voit vaan olla. Mikään muu ei rentoutu enemmän kuin ratsastaminen ihan yksikseen tai kaverin kanssa. Tallilla ei puhuta mistään muusta kuin hevosista ja se tekee välillä ihan hyvää.
4. Enemmän aikaa kavereille. Kesäisin on niin paljon enemmän aikaa viettää yhdessä ja tavoitteena onkin viettää saman verran aika yhdessä näin syksylläkin.
5. Yleisesti kaiken turhan karsiminen pois. Miettiminen mitä oikeasti haluaa tehdä ja tehdä niitä asioita

https://riinamh.blogspot.fi/2017/11/vapaa-aika.html