Kirjoitin viime esseeni myötätuntoisesta valmentamisesta. Siitä, millaisia piiretitä hyvällä valmentajalla on ja mitä asioita tulee ensisijaisesti vaalia valmentajan ja valmennettavan suhteessa. Myös valmennettavalla on suuri vastuu siinä millaisiin tuloksiin päästään. On tärkeää olla valmis reflektoimaan itseään ja tutkimaan omaa käytöstä ja asennetta. Se vaatii avoimuutta, vastaanottavaisuutta ja halua kehittyä.

Luin artikkelin, jossa johtamisen konsultti Brenda Steinberg on listannut seitsemän eri piirrettä, jotka ovat tärkeitä valmennettavalle. Ne ovat:

1. epävarmuuden sietokyky
2. uskallus kokeilla uusia asioita
3. halukkuus ottaa vastuuta itsestään
4. kyky antaa anteeksi
5. itsekuri
6. kyky pyytää tukea

Epävarmuuden sietokyky

Vanhojen asioiden ja uskomusten kyseenalaistaminen ja sitä kautta uuden oppiminen sekä oman keskeneräisyyden tunnistaminen, ovat Steinberhin mukaan tärkeitä taitoja valmennettavalla. Se, että pystyy kehittymään, sekä kehittämään ympäristöä, vaatii myös epämiellyttävien tunteiden ja asioiden kohtaamista. Uudet toimintamallit voivat näin siis tuntua aluksi epämukavalta. Valmennettavalla tulisi olla kyky kestää nämä hankalatkin vaiheet ja ymmärtää se hyöty, mitä se mahdollisesti tuo tulevaisuudessa. Muistan, kun ensimmäiset pajat alkoivat Proakatemia matkan alussa, ja tuntui, että kaikki mahdollinen oli epävarmaa. Oli uudenlaista opetella olemaan valmennettavana. Valmiita vastauksia ei ollut. Se alkoi heti tuntua omalta ja hyvältä tavalta oppia. Yhdessä tiimin kanssa. Muistan, kuinka tiimissä erilaisten epävarmuuksien läsnäolo aiheutti erilaisia tuntemuksia kaikissa. Osa oli enemmän sujut sen kanssa, osaa epätietoisuus ahdisti valtavasti. Matkan varrella koen silti koko tiimin harjaantuneen tässä valtavasti.

Uskallus kokeilla uusia asioita

Uudenlaisten ja uusien asioiden kokeileminen tuo aina riskejä mukanaan, mutta mikäli asioita halutaan saada eteenpäin, on näitä riskejä otettava. Mikäli asiat menevät mönkään, siitä voi oppia. Mikäli ei ole rohkea kokeilemaan, ja elää siinä uskossa, että tietää vastaukset jo asioihin, ei luultavasti osaa tarkastella asioita kriittisesti ja sitä myötä kehittämään omaa toimintaa. Uusia tapoja täytyy harjoitella ja testata, myös epäonnistumiset kuuluvat oppimisprosessiin. (Steinberg) Oma kokemukseni on, että tiimin kanssa on yhdessä helpompaa kokeilla uusia asioita kun yksin. Toki oma epämukavuusalueelle meneminen on myös tärkeää, mutta tuntuu turvallisemmalta, kun tiimi on kaikilla takana. Sekä onnistumisia, että epäonnistumisia voi reflektoida yhdessä ja oppia näistä.

Halu ottaa vastuuta itsestään

Hyvä valmennettavan taito on vastuun ottaminen itsestään kokonaisvaltaisesti. Se ei tarkoita yksin pärjäämistä, vaan sitä että ymmärtää oman vastuun asioissa ja kehittymisessä. Usein on helpompaa mennä muiden taakse ja syyttää muita tai olosuhteita haasteista. Vastuun ottanut kuitenkin kykenee näkemään myös oman osuuden sekä vaikuttamaan siihen mihin on mahdollista vaikuttaa. On tärkeää uskoa omaan itseen, sekä kykyyn luoda. Ulkopuolisten olosuhteiden syyttäminen usein tekee seinän omalle kasvulle. (Steinberg) Tässä asiassa koen kehittyneeni Proakatemia matkan aikana paljon. Tunnistan haastavia hetkiä siinä, että koin jonkin asian olevan huonosti tiimissä tai valmentajan kanssa. En uskaltanut sanoa asiasta ja sillä en vaikuttanut itse asioihin. Helposti asiat jää kuitenkin vaivaamaan ja uhriutuminen tapahtuu helposti. Mitä pidemmälle matka eteni, aloin pitää paremmin myös omista rajoista kiinni ja puhumaan rehellisemmin. Ymmärsin oman osuuteni ja vastuuni tiimissä sekä suhteessa valmentajaan. Keskustelut eivät aina olleet helppoja, mutta varmasti lopulta kehittäviä. Lopulta kaikki olemme vastuussa itsesämme, vaikka yhdessä tekeminen onkin kaikista rikkainta.

Kyky antaa anteeksi

Niissä tilanteissa, kun kokee tulleensa kohdelluksi väärin, on tärkeää oppia päästäkmään irti tapahtuneesta. On rikkaampaa päästä asioissa eteenpäin, kun olla aina oikeassa. (Steinberg)

Anteeksiantamisen taito on erittäin tärkeää, mutta on tärkeää silti käsitellä asiat ja käydä keskustelua rehellisesti. Kuitenkin irtipäästäminen ja anteeksi antaminen ovat tärkeitä valmennussuhteessa niin kuin kaikissa ihmissuhteissa. Usein jo se, kun saa kertoa miltä asiat ovat omasta itsestä tuntunut, helpottaa.

Itsekuri

Priorisointi nousee tärkeäksi asiaksi, sillä jokaisella on oma tontti hoidettavana. On tärkeää hoitaa sovitut asiat ja vastata omista vastuualueista. Steinbergin mukaan muiden auttaminen tuo hyvää mieltä itselle ja autetulle, mutta mikäli se syö liikaa omaa fokusta tekemisestä, se on isossa kuvassa haitallista.

Itse ajattelen, että on kyllä tärkeää, että vastuualueet esim. tiimissä hoidetaan, mutta on tärkeää silti että on auttamisen kulttuuri ja ihmiset ovat toistensa tukena. Tähän toki auttaa myös se, että ihmiset ovat tietoisia omista vahvuuksista ja heikkouksista ja näin mahdollisimman moni saa pelata omalla vahvuus alueilla.

Kyky pyytää tukea

Valmennettavan taitoihin kuuluu myös nähdä ympärillä oleva tuki niin tiimissä kuin valmentajassakin. Yksilö on vastuussa omasta kehittymisestään, on oppiminen nopeampaa ja tehokkaampaa kun uskaltaa kysyä myös muilta apua ja mielipiteitä ja hyödyntää kuulemaansa tekemisessään. (Steinberg)

Steinberg, B. 2020. Are You Ready to Be Coached? Hbr. Luettu 28.5.2022. https://hbr.org/2020/10/are-you-ready-to-be-coached