Luimme kaikki Mark Mansonin kirjan Kuinka olla piittaamatta paskaakaan, joka on vastakohta perinteisille elämäntaitokirjoille. Manson ottaa vastakkaisen ajattelutavan positiiviselle elämänkuvalle ja pyrkii kirjassaan opettamaan, kuinka ei pitäisi välittää turhista asioista liikaa. Kirjoitamme esseessämme arvoista ja niiden mittarista, kärsimyksen vaikutuksesta saavuttamiseen sekä suhtautumisesta epäonnistumiseen. Esseessämme pohdimme kirjoittajan pohdintojen ja teorioiden käyttämistä tiimijohtamisessa. 

Mansonin mukaan omilla arvoilla on suuri vaikutus kaikkeen olemiseen ja tekemiseen. Itse allekirjoitan tämän täysin. Arvot vaikuttavat päätöksentekoon ja omaan käyttäytymiseen, “Arvot ovat uskomuksia ja käsityksiä arvokkaista, hyvinä ja tärkeinä pidetyistä asioista ja keskeinen osa minäkuvaa.” (Suomen mielenterveys ry, Millaisia asioita arvostan). Itselleni tärkeitä arvoja ovat esimerkiksi perhe ja ystävät, rehellisyys ja se, kuinka kohtelen muita ihmisiä. “Viihtyminen ja menestyminen on todennäköisempää asioissa, jotka kokee omakohtaisesti mielekkäiksi ja arvokkaiksi, ja joissa voi toteuttaa itseään.” (Suomen mielenterveys ry, Millaisia asioita arvostan). 

”Omien toimien syvällisempi tarkastelu paljastaisi, että monilla päätöksillä on tavoiteltu lyhytaikaista mielihyvää eikä kestävää tyytyväisyyttä.” (Manson, 2016, 78). 

Mansonin kirjassa on ohjeita siihen, että miten voit oppia tuntemaan itseäsi paremmin. Terminä hän käyttää itsetuntemuksensipulia. Ensimmäisenä pitäisi oppia tunnistamaan, että mitkä asiat aiheuttavat sinussa mitäkin tunnetiloja. Seuraavaksi sinun tulisi selvittää mistä tunteet johtuvat. Itsetuntemuksensipulia voit kuoria auki ”Miksi” -kysymysten avulla.  Pikkuhiljaa pääset syvemmälle ja syvemmälle, ymmärrät tuntemuksiasi ja syytä niille. Kolmantena selvityksen kohteena ovat henkilökohtaiset arvot ja niiden mittari. Vastauksiin pitää oppia vastaamaan todenmukaisesti. Mansonin kokemuksen mukaan monesti juuri se vastaus, mitä pitää epämiellyttävimmältä on se kaikkein todennäköisin vastaus. (Manson, 2016, 76–80). 

Tähän kolmanteen vaiheeseen on Mansonin mukaan hyvin vaikea päästä käsiksi, mutta se on näistä tärkein, ”koska arvot sanelevat sen, millaisia ongelmat ovat, ja ongelmien laatu puolestaan määrittää elämänlaatua”. (Manson, 2016, 77). Arvon mittari on asia, millä mittaat arvojesi toteutumista. Esimerkiksi voit pitää hyviä välejä vanhempiisi tärkeänä, koska mielestäsi lapsien kuuluu olla heidän kanssaan läheisiä. Soittelet pitkän välimatkan takia usein vanhemmillesi. Tässä tapauksessa mittarina voi toimia se, että kuinka usein soittelet heille. Voit potea huonoa omatuntoa, jos et ole hetkeen soittanut heille ja korjata asian taas soittamalla heille. 

Lopulta perimmäiseksi tunteen aiheuttajan syyksi voikin paljastua arvon mittari. Onko oikea tapa mitata välejä sillä, että kuinka usein on yhteydessä puhelimitse vanhempiinsa? Riittäisikö mittariksi sittenkin se, että voitte puhua avoimesti asioista tai kunnioitatte toisianne? Mielestäni arvon mittari oli mielenkiintoinen nosto Mansonilta. En itse ollut aikaisemmin miettinyt asiaa. Huomaan, että itsetuntemuksensipuliin syventyminen voisi monissa tilanteissa muuttaa omaa reaktiotani ja voisi mahdollisesti tehdä minusta entistä rauhallisemman. Pohdiskelulla voi oppia ymmärtämään omaa käyttäytymistään paremmin. 

Mielestäni yritystä perustaessa on hyvä päättää yrityksen arvot, koska ne tulevat ohjaamaan tulevissa päätöksenteoissa. Yrityksen arvoja korostamalla voidaan itse päättää, mistä halutaan yrityksen olevan tunnettu. Nämä voivat vastata esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin: “Miten reagoimme, miten haluamme reagoida? Miten haluamme kehittyä ja mitä reittiä kehitystä viedään eteenpäin? Mikä meille on ominaista tiiminä, entä yrityksenä?” (Fountain Park, Yrityksen arvot ovat parhaillaan johtamista).  

”Millaista kipua haluat elämääsi? Minkä vuoksi olet valmis näkemään vaivaa?” (Manson 2016, 42). Nämä edellä mainitut kysymykset Mark kysyy kirjassaan. Oletko ikinä itse pohtinut näitä kysymyksiä? Uskon, että me kaikki haaveilemme jostain ja tavoittelemme jotain. Olemmeko kumminkaan ikinä kysyneet itseltämme, kuinka paljon vaivaa olemme valmiita näkemään unelmamme eteen? Manson käyttää esimerkkinä kirjassa sitä, että useammat haluavat edetä urallaan ja ansaita suuresti rahaa, mutta eivät ole valmiita esimerkiksi sietämään 60-tuntisia työviikkoja, pitkiä työmatkoja ja uuvuttavaa paperityötä.  

Lapsena monen ammattihaaveet perustuivat varmasti tietynlaisiin stereotypioihin. Itse haaveilin lapsena, että aion aikuisena olla suosittu artisti. Ajattelin, että minulla olisi paljon faneja, jotka pitäisivät minua esikuvanaan ja jakelisin päivät nimikirjoituksia. Haaveilin myöskin siitä, että maineen lisäksi ansaitsisin paljon rahaa ja näin minun ei tarvitsisi huolehtia mistään ja voisin syödä ulkona joka päivä. Oikeastihan en tykännyt laulaa muuta kuin suihkussa ja vihasin esiintyä yksin ison yleisön edessä yli kaiken. En tajunnut silloin, että tällaisella uralla joudut myös päivittäisen arvostelun kohteeksi ja luet yksityiselämästäsi lehtien kannesta.  

Uskon, että suurin osa meistä haluaa, että tiimin yhteishenki olisi hyvä ja jokaisella yksilöllä olisi tiimissä hyvä olla. Mutta mitä olemme oikein valmiita tekemään hyvän yhteishengen eteen? Jos koemme, että tiimin dynamiikka ei toimi ja monissa asioissa olisi paljon työstämistä niin mitä aiomme tehdä asialle? Olemmeko valmiita käyttämään useita tunteja tiimin ongelmien pureutumiseen ja yhteishengen parantamiseen? Näitä kysymyksiä jokaisen tulisi pohtia yksilönä, sekä tiimissä. 

Entä jos osalle onkin tärkeämpää tiimin taloudellinen menestyminen? Rahan eteen oltaisiin valmiita tekemään useita työtunteja ja epäonnistumaan useissa projekteissa niin monesti, kunnes tuottoisimmat rahanlähteet löydettäisiin. Kumpaan itse olisit valmis panostamaan enemmän? Voiko taloudellista menestystä olla ilman hyvää yhteishenkeä? Uskon, että yrityksen on varmasti vaikeampaa menestyä rahallisesti, jos tiimissä ei ole avoin ja positiivinen ilmapiiri. Avoin ilmapiiri mahdollistaa rohkean ideoinnin ja positiivinen ilmapiiri kannustaa kaikkia tavoittelemaan unelmiaan. 

Tiimin arvot ja tavoitteet olisi hyvä selvittää jo alussa ja niiden toteutumiseen tarvittava panostus selvittää. Ollaanko valmiita hidastamaan oman unelmaprojektin edistymistä ja sen sijasta laittamaankin aikaa siihen, että jokaisella ihmisellä tiimissä olisi hyvä olla? Mielestäni näitä tekstissä ilmeneviä kysymyksiä olisi arvokasta pohtia heti yrityksen perustamisen alussa ja löytää niihin vastaukset.  

Mansonin suhtautuminen epäonnistumiseen oli virkistävää. Harvoin lukee siitä, kuinka epäonnistua oikein. Tuhansissa elämäntapaoppaissa keskitytään onnistumiseen. Epäonnistumisesta ei juurikaan kirjoiteta, saatika puhuta.  

Lehdet ovat pullollaan romantisoituja menestystarinoita, joissa laulaja näyttää taitonsa ja hurmaa kaikki. Totuus on kuitenkin se, että jokainen menestystarina alkaa harjoittelulla ja siihen kuuluvilla epäonnistumisilla. Manson kiteytti tämän hyvin yhteen lauseeseen. “Minkä hyvänsä taidon kehittyminen edellyttää tuhansia pieniä epäonnistumisia, ja menestys on suorassa suhteessa epäonnistumisten määrään.” (Manson, 2016, 155)  

Miksi epäonnistumista sitten pelätään? Manson arvelee koulun ja kasvatuksen vaikuttavan ihmisten suhtautumiseen. Koulussa menestys palkitaan ja epäonnistumisesta rangaistaan. Kotona taas onnistumista juhlitaan mutta epäonnistumista surkutellaan ja lasta lohdutetaan. Ajan saatossa melkein jokainen meistä alkaa pelkäämään epäonnistumista. Mielestäni meidän kaikkien pitäisi päivittää mielikuva epäonnistumisesta 2020-luvulle. Karistaa pois siihen liittyvä häpeä ja paikata se rohkeudella. On rohkeaa asettaa itsensä sellaiseen tilanteeseen, jossa on mahdollisuus epäonnistua.  

Moni meistä minä mukaan lukeutuen syyllistyy asioiden välttelyyn epäonnistumisen pelossa. Pelon vuoksi kokeisiin luetaan puoliteholla ja maalaukset jätetään kesken. Näin voi itselleen selitellä, että ei ole täysillä yrittänyt tai saanut vielä valmiiksi. Pahimmassa tapauksessa asioita jätetään tekemättä. Aletaan tekemään vain niitä asioita mitkä jo osaa. Tämä on surullista. Ihminen voi elää koko elämänsä löytämättä intohimoaan, koska ei uskalla kokeilla uusia asioita. Pitäisi muistaa, että uuden kokeileminen tai pelottavalta tuntuvan tehtävän tekeminen on itsessään, jos saavutus. On parempi edes yrittää kuin jättää tekemättä. Jo sanana epäONNISTUMINEN on lähempänä onnistumista kuin välttely.  

Onneksi akatemialla kannustetaan opettelemaan ja tekemään uusia asioita. Faktahan on se, että vain tekemällä oppii. Koen ympäristön olevan tähän turvallinen ja innostava. Tekemistä ja itsensä likoon pistämistä arvostetaan. 

Mikä sitten määritellään onnistumiseksi? Mansonin mielestä kaikki riippuu perspektiivistä. Siitä mitkä ovat omat tavoitteet, odotukset ja mikä on yksinkertaisesti itselle tarpeeksi hyvä. Kirjassaan Manson kertoi surullisen tarinan kitaristi Dave Mustainesta joka potkittiin aloittelevasta Metallica bändistä pihalle vasten hänen tahtoaan. Mustaine päätti hinnalla millä hyvänsä perustaa uuden bändin, josta tulisi menestyneempi kuin entisestä bändistään. Tällä vihalla ja raivoilla hän onnistui perustamaan bändin nimeltään Megadeath. Bändi myi yli 25 miljoonaa levyä. Dave Mustainille tämä ei riittänyt ja hän koki, että ei ollut tarpeeksi menestynyt. Valitettavasti hän vertasi yhä bändiään Metallicaan joka oli myynyt levyjä yli 180 miljoonaa.  

On sanomattakin selvää, että Mustainilla ei ollut “mittarit” kunnossa. Hänellä oli myrkyllinen motivaattori tekemiseensä ja hän vertasi itseään toisiin. Hänen kriteerinsä onnistumisen mittaamiseksi oli varsin korkealla. 

 Meillä ihmisillä on tapana olla liian vaativia itseämme kohtaan. Kaikessa pitäisi olla heti hyvä. Muutaman tanssitunnin jälkeen pitäisi osata tanssia kuin Beyonce, joka on harjoitellut tanssimista kymmeniä vuosia.  

Tammikuussa yrityksiä perustaessa olisi hyvä ottaa vaaleanpunaiset lasit pois silmiltä ja hahmottaa mikä on oikeasti homman nimi. Olemme joukko opiskelijoita, joilla suurimmalla osalla ei ole mitään hajua yrittäjyydestä. Ei kannata heti lähteä kurkottelemaan kuuta taivaalta. Tai verrata oman tiimin tekemistä valmistuviin tiimeihin. Olisi ihan hyvä aloittaa siitä, että kaikki tulisivat palavereihin ajoissa ja tietäisivät mitä osuuskunta käytännössä edes tarkoittaa. Suuria tavoitteita ja unelmia saa tietenkin olla mutta kannattaa pitää mielessä se, että mitään taitoa ei opita yhdessä yössä.  

Toivomme kovasti, että kaikilla uusilla tiimeillä tulee olemaan arvot kunnossa ja jäsenet pääsevät yhteisymmärrykseen niiden suhteen.  

Vastoinkäymisiltä ei voi välttyä ja epäonnistumisia tulee kyllästymiseen asti. Hyväksytään siis jo etukäteen, että olemme valmiita käymään läpi ikäviä tunteita oppimisen vuoksi. Epäonnistutaan niin usein, että se ei enää pelota ja heitetään yläfemmat rohkeille yrityksille.  

LÄHTEET:
 

Manson M. 2016. Miten olla piittaamatta paskaakaan. Tanska: Ateena Kustannus Oy 

Suomen mielenterveys ry. Millaisia asioita arvostan. 

https://mieli.fi/fi/mielenterveys/itsetuntemus/millaisia-asioita-arvostan 

Fountain Park, blogi. Yrityksen arvot ovat parhaillaan johtamista. 

https://www.fountainpark.fi/blogi/yrityksen-arvot-ovat-parhaimmillaan-johtamista/