Erik Bertrand Larssen on Norjan suosituin puhuja ja mentaalivalmentaja – luultavasti siksi, että hän on paras. Kirjassaan Larssen kertoo muutamasta tärkeästä metodista, jotka mahdollistavat ’parhaan mahdollisen minän’ saavuttamisen. Näitä metodeja ovat mm. tavoitteellisuus, arvojen realisointi, sisäinen dialogi, visualisointi, itseluottamuksen kehittäminen ja sitä kautta myös oman kehonkielen hallinta. Kirjassa oli mielestäni hyviä näkökulmia, ja haluan niitä nostaa esiin myös esseessäni.

Tavoitteellisuus

”Jos et tiedä mihin olet menossa, päädyt luultavasti johonkin muualle.”

 – Lawrence J. Peter.

Tavoitteiden asettaminen vaatii ripauksen päämäärätietoisuutta, mutta ennen kaikkea se luo päämäärätietoisuutta. Kun mietit tavoitteitasi, niiden tulisi olla asioita, jotka motivoivat sinua jo tässä hetkessä. Pelkkä niiden ajattelu tuo mielihyvää ja kannustaa yhä parempiin suorituksiin, jotta eräänä päivänä saavuttaisit tavoitteesi. Motivoivat tavoitteet pitävät fokuksen kirkkaana ja se synnyttää positiivisen kierteen. Tavoitteiden ajattelu luo positiivisia mielikuvia, mikä puolestaan motivoi ajattelemaan tavoitteita yhä useammin.

Haave ja tavoite eroavat siinä, että tavoite muutetaan konkreettiseksi heti kun se asetetaan. Pelkkä mukava haaveilu ei siis riitä, vaan tavoitteiden asettamisen jälkeen täytyy miettiä konkreettiset askeleet niiden saavuttamiseksi. Jos tavoitteesi on vaikkapa menestyvä liiketoiminta, niin sen saavuttamiseksi vaaditaan useita pieniä välitavoitteita. Mieti konkreettisia asioita, joita sinun täytyy tehdä ensi vuonna, tänä vuonna, tässä kuussa ja tällä viikolla, jotta olisit askeleen lähempänä tavoitettasi. Itse tunnistan sortuneeni hieman liian abstrakteihin tavoitteisiin, kuten ”esiintymistaidon kehittäminen”, koska en ole vielä luonut konkreettisia harjoitteita tuon päämäärän saavuttamiseksi.

Lahjakkuus vs. sinnikkyys

Larssenin mukaan lahjakkuutta ei ole olemassakaan. Ihminen oppii ne asiat, joita hän tekee, ja kenestä tahansa voi tulla oman alansa huippu urheilussa tai muilla elämän alueilla, jos hän käyttää harjoitteluun 10 000 tuntia. Olen samaa mieltä siitä, että 10 000 tunnin harjoittelulla on mitä luultavimmin taitavampi kuin 5000 tunnin harjoittelulla, mutta harjoitteluun käytetty tuntimäärä ei luonnollisestikaan ole ainut määräävä tekijä. Genetiikka, valmennus, palaute, lepo, ravinto, loukkaantumiset, kasvatus jne. muodostavat kokonaisuuden, joka luo erot kahden yksilön välille, jotka molemmat harjoittelevat huipputasolla. Jo alle kouluikäisten lasten kehityksessä on nähtävissä suuria eroja, ja jos etumatkan saa jo lapsena, eikä tahtia hidasta, on välimatka vaikea kuroa umpeen. Yhtä mieltä olen siitä, että kenestä tahansa voi tulla oman alansa erityisosaaja ja rautainen ammattilainen 10 000 tunnin harjoittelulla.

Mitä sitten huippuammattilaisuuden saavuttamiseen vaaditaan? Aikuinen huippu-urheilija harjoittelee vuodessa n. 1000 tuntia eli jos suunnitelmallisen harjoittelun aloittaa 20 vuotiaana on 10 000 tuntia saavutettu kolmekymppisenä. Jos et siis vielä ole aloittanut suunnitelmallista harjoittelua, niin kysy itseltäsi: mitä sinun pitää osata, mitä kehittää ja mihin osa-alueeseen pitäisi keskittyä aivan erityisesti? Millä tavalla pääset lähemmäksi tavoitettasi? Mitä taitoja tarvitset, jotta saavutat tavoitteesi? Itse olen tällä viikolla keskittynyt pitkästä aikaa valokuvaukseen ja olen kuluneella viikolla investoinut harrastukseen n. 15 tuntia. Tällä vauhdilla 10 000 tuntia olisi siis täynnä n. 12 vuoden kuluttua.

Sisäinen dialogi

Kirjassa painotetaan sisäisen puheen ja erityisesti sen hallinnan tärkeyttä. Ihmismielen läpi virtaa päivittäin kymmeniä tuhansia ajatuksia, jotka toki aiheutuvat erilaisista tunteista, mutta myös aiheuttavat meissä tunteita. Negatiivinen sisäinen dialogi ruokkii negatiivisia tunteita ja päinvastoin. Yllätän itseni usein suhtautuvan asioihin kyynisesti jo etukäteen ja tiedän, ettei siitä ole mitään hyötyä. Jos jo lähtöasetelma on hieman kyseenalaistava ja epämotivoitunut, vaaditaan kaksin verroin ponnisteluja, jotta asiat onnistuvat. Toisaalta, jos suhtautuminen olisikin jo herätessä ”mitä kivaa tänään tapahtuu”, voisi efekti olla tosiaan päinvastainen. Kun siis seuraavan kerran aloitat jonkin asian niin kysy itseltäsi ”miten voisin tehdä tämän asian oikein erityisen hyvin?”.

Toinen asia sisäisestä dialogista, jonka Larssen mainitsee, on nk. voimalauseet. Nämä voivat ilmaista heikkouksia tai vahvuuksia, ja arvaat varmaan jo kumpaan olisi terveempää keskittyä. Luonnehtimalla heikkouksiamme me tavallaan oikeutamme ne itsellemme. Tällaisia ajatuksia ovat esimerkiksi: ”Olen huono matikassa”, ”Teen kaiken aina viime tipassa”, ”Olen laiska.” Nämä lauseet antavat meille luvan olla kehittymättä ja pysymään samalla tasolla kuin olemme jo nyt. Keksi siis uusia lauseita, kuten ”Valmistaudun aina hyvin”, ”Olen tehokas” ja ” Pidän esiintymisestä.” Ei haittaa, vaikka lause ei vastaisikaan nykyhetken todellisuutta. Tarkoitus on asettaa ikään kuin itseään toteuttava ennustus, ja ennen pitkää lause muuttuu todeksi.

Visualisointi

Parhaaseen mahdolliseen suoritukseen pyrittäessä ennakointi on tärkeä työkalu. Kuvittele tilanne etukäteen. Mitkä olosuhteet ovat, kenen kanssa olet, mitä teet, mitä sanot, mitä odotat tapahtuvan, miten reagoit jne. Kuvittele ihanteellinen suoritus, mutta varaudu siihen, että jokin menee mönkään. Tee näin 80/20 suhteessa, jossa 80 % fokuksesta on onnistumisessa ja 20 % asioissa, jotka saattavat mennä pieleen. Usko itseesi, varaudu onnistumiseen, mutta valmistaudu henkisesti myös siihen, ettei ilman vaikeuksia selvitä.

Itselleni esiintyminen yleisön edessä on selkeästi epämukavuusalueella ja viime syksynä päätin haastaa itseni esittämällä tiimimme liiketoimintasuunnitelman auditoriossa. Harjoittelimme spiikit etukäteen, testasimme että esitykset toimivat, mietimme mahdollisia kysymyksiä raadilta ja sitä, mitä niihin vastaisimme. Lopuksi vielä teimme koe-esityksen tyhjälle auditoriolle, jotta mielessä olisi jo kokemus siitä, miltä sali näyttää lavalta. Fokuksemme oli 100 %:sesti siinä, että kaikki menee niin kuin kuuluukin. Esityksen alkaessa äänentoistolaitteissa oli kuitenkin häikkää, eivätkä asiat edenneet suunnitelman mukaan. Jouduimme säätämään tietokoneella ja käynnistämään esityksen pari kertaa uudestaan, ennen kuin äänet saatiin toimimaan. Lopulta kaikki meni hienosti, eikä äänien toimimattomuuskaan olisi maailmaa kaatanut, mutta uskon, että mm. tällaisessa tilanteessa ennakkoon visualisointi voisi auttaa. Kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin Strömsössä, ja niihin tilanteisiin on hyvä henkisesti varautua.

Kehonkieli

Liikkeet ja ryhti aiheuttavat tunnetiloja ja vaikuttavat ajattelutapaan. ”Tutkimukset osoittavat, että jos istuu luennolla veltosti takakenossa, ei kykene omaksumaan tietoa yhtä tehokkaasti kuin jos istuu ryhdikkäästi ja vähän etukenossa.” Tämä on helppo allekirjoittaa ja myös tunnistaa itsessään. Omaa stressireaktiotaan voi jossain määrin hallita ja vähentää mm. hengittämällä syvään ja rauhallisesti, ikään kuin loikoilisit parhaillaan rannalla aurinkoa ottamassa. Vedä ryhti suoraksi ja hymyile. Aivot tulkitsevat hyvän ryhdin, rauhallisen hengityksen ja hymyn siten, että välitöntä vaaraa ei ole ja stressitaso laskee. Lisäksi keskittyminen esimerkiksi hengitykseen vie huomion pois ulkoisista asioista ja on vaikeampi jännittää, jos ei aktiivisesti ajattele jännitystä itseään.

Lähteet:

Erik Bertrand Larssen 2014: Paras