Kirjaessee/Aleksi Laakkonen/ Kajo
Jari Sarasvuo – Pimeitä välähdyksiä ja välähdyksiä pimeässä

Tutustuin Jari Sarasvuon hahmoon alkuperin syksyllä 2015. Olin kesällä päässyt armeijasta ja päätynyt viettämään välivuotta työn ja itseni kehittämisen parissa. Ajauduin kuuntelemaan ensin yhden, ja sitten nopeaan tahtiin kaikki sillä hetkellä julkaistut Jari Sarasvuo–monologit Yle Areenasta. Sarasvuon aiheet ja intensiivinen tapa käsitellä niitä koskettivat minua. Koen saaneeni Yle Puheella julkaistuista monologeista paljon käyttökelpoisia ajattelun aminohappoja oman elämäni ja yritykseni kehittämiseen.

Kirjassaan Jari Sarasvuo käy läpi melko kronologisessa järjestyksessä vertaansa vailla olevan menestystarinansa vaiheita: alkaen lapsuuden ja nuoruusiän kokemuksista, työmoraalin synnystä ja Trainers’ House Oy:n perustamiseen johtaneista vaiheista. Kirjassa kuvaillaan kirjavin sanakääntein Trainers’ Housen tarinan merkkihenkilöitä ja menestyksen virstanpylväitä. Lisäksi kirjassa käsitellään vuoden 2007 talouskriisin alla tehtyjä huono-onnisia yrityskauppoja ja niistä alkanutta itsensä uudelleen löytämiseen johtanutta alamäkeä Sarasvuon elämässä.

Sarasvuon tapa kertoa tarinaa on mielestäni kiintoisa. Hän käyttää ylisanoja ja laaja-alaista termistöä varsin suruttomasti tekstissään. Tämä teki kirjan lukemisen toisaalta astetta raskaammaksi, toisaalta kovin mielenkiintoiseksi. Kerronta on uskaliaan rikasta ja rehellistä sekä tarinat mieleenpainuvia. Verrattuna moneen muuhun lukemaani kirjaan, on teksti ilahduttavan värikästä ja kerronta sikäli tiivistä, että tarina pitää otteessaan alusta loppuun saakka. Sarasvuon tapa kertoa elämästään on hyvin suora ja suodattamaton. Tämä on lukijan kannalta onnekasta, sillä kertomukset tuntuvat todellisilta ja niihin on helppo samaistua kirjaa lukiessa.

Tarinankerronta on erityisesti yrittäjälle elintärkeä taito. Pyrin itse suoraviivaisen ja tehokkaaseen viestintään, jossa asioiden ympärillä ei pyöritä tai sanomisia suodateta turhaan jonkun yleisesti hyväksytyn normiston mukaisiksi. Sarasvuon tyylissä on paljon käyttökelpoisia elementtejä myös oman viestintäni kehittämiseen.

Ehkä mieleenpainuvinta kirjassa oli Sarasvuon tapa kehua vuolaasti ja nostaa esille Trainers’ Housen työntekijöitä ja muita hänen elämäänsä vaikuttaneita ihmisiä. Itselleni jo pelkästään suoraan ihmisten kehuminen tuottaa vaikeuksia – saatika sitten näiden kehujen painaminen kirjan kansien väliin. Paljon on opittavaa tällä saralla. Ylitsevuotavat kehut ja kunnioittava sävy näissä tarinoissa säväyttää ja antaa niiden kirjoittajasta kuvan varsin rehtinä kaverina, jonka kanssa haluaisin itsekin tehdä bisnestä.

Itseään viisaampien ihmisten haaliminen lähipiiriin on Sarasvuolta onnistunut pitkin Trainers’ Housen taivalta uskomattomalla tavalla. Omassa elämässäni olen monta kertaa ollut kokemassa kehnosti onnistuneen rekrytoinnin seurauksia. Vaikka kirjasta ei välttämättä jää käteen mitään käytännön rekrytointivinkkejä, on selkeää, että ilman huolellista rekrytointia ja oikeita avainhenkilöitä on matka huipulle kovin kivulias.

Sarasvuon kuva yrityksensä kulttuurista on kaunis. ”Uskonsoturiensa” kanssa Sarasvuo rakentaa kirjassa melkoisen tarinan onnistumisesta. Tarinan ytimessä on vertaansa vailla oleva tekemisen meininki ja vahvat persoonat. Myös epätavalliset, ulkopuolisten silmissä paheksuntaa herättävät toimet ja tavat yrityksen toimesta antavat kuvan todella ainutlaatuisesta kulttuurista, jollaisesta moni muu yritys saa vain haaveilla.

Yhteiskunnassa vallitsee liikaa ilmaisua rajoittavia normeja. Näiden normien rohkea purkaminen on mielestäni ihailtavaa. On tärkeää kyseenalaistaa omaan toimintaan vaikuttavia sääntöjä ja normeja, jotka tukahduttavat luovuuden ja kekseliäisyyden. Etenkin kulttuurilliset normit usein arvottavat ajatuksia tai ihmisiä aivan suotta ja ohjaavat käyttäytymistä näivettävällä tavalla. Se, että ennen on toimittu jollakin tavalla ei saisi määrittää sitä, miten nyt tai tulevaisuudessa toimitaan.

Kirjan lopuksi Sarasvuo esittelee viimeisimmän hankkeensa, Strongholdin.  Strongholdin tavoitteena on luoda armeija; joukko ihmisiä jotka kykenevät ihmeisiin yhteisen tarinan johdattamina. Se on jalo tavoite ja asia, jonka puolesta itsekin haluan tehdä työtä.