Monet meistä haluavat tehdä vaikutuksen tähän maailmaan. Yksi haluaa perustaa menestyneen yrityksen. Toinen haluaa auttaa nälänhädässä olevia. Usein haluamme vaikutuksemme tulevan myös nähdyksi., kuulluksi. Dale Carnegie kirjassaan Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa antaa neuvoja kuinka voimme vaikuttaa ihmisiin ympärillämme. Kyseessä ei ole joukko niksejä, jotka toimivat heti käytäntöön otettua. Sanoisin, että kyse on enemmänkin toimintamalleista, joita pitää harjoitella. Ja ennen harjoittelua tulee sisäistää kyseisten toimintamallien toiminta. Minä sanoisin, että kaiken pohjalta löytyy kuuntelu ja kunnioitus toista kohtaan ja tuntemus itsestään. Tässä esseessä käyn läpi kirjan minussa herättämiä mietteitä.

Minä haluan sitä. Minä haluan tätä. Olemme itsekkäitä ja kärsimättömiä. Kaikki olisi hyvin, jos vain saisimme kaiken eteemme kuin Manu illallisensa. Siinä on mielestäni ensimmäinen kompastuskivi pyrkimyksissämme vaikuttaa toisiin. Sorrumme hyvin usein ajattelemaan vain itseämme. Jätämme toisen ihmisen täysin huomiotta. Kuinka suhtaudumme itse moiseen toimintaan? Vain itseään ajattelevia ihmisiä on raskasta kuunnella. Dialogi vaihtuu monologiksi. Herää kysymys välittääkö toinen minusta ollenkaan. Asian voi heittää päälaelleen ja puhua asioista, joista toinen varmasti tykkää kuunnella. Pidämme, jos joku toinen on samaa mieltä kanssamme. En koe, että kyseinen, vastakkainen, toimintamallikaan toimii. Kenen asiaa ajamme,  jos vain miellytämme toisia? Emme ainakaan omaamme. Sanomme haluavamme kaikkea maan ja taivaan väliltä, mutta pysähdymmekö koskaan miettimään, haluammeko kaikkea tuota oikeasti?

Kirjassa puhutaan kuuntelemisen tärkeydestä. Ajaessamme omia ideoitamme tulisi meidän kuunnella muiden ideoita. Tämä linkittyy hyvin paljon liike-elämään. Jokaisella yrityksellä on täysin omanlaiset tarpeet. Tehdessäni asiakkaalle suunnitelmaa markkinointivideosta olen havahtunut siihen, kun tajuan etten ole kuunnellut asiakasta tarpeeksi. Lopputuloksesta tulee näin hyvin keskenkertainen video. Video ei palvele täysin asiakkaan tarpeita. Kuuntelemalla muita emme menetä mitään. Monesti asia ei vaadi sen suurempia tekoja kuin kysymistä. Joskus tosin asiakas ei tiedä yhtään mitä haluaa. Näissä tilanteissa pyrin johdatella keskustelua niin, että rivien välistä saan jotain, jonka varaan voin tehdä päätelmiä asiakkaan toiveista. Kuunteleminen on hyvin mielenkiintoista liike-elämän ulkopuolellakin. Hyvin useasti saamme uusia ideoita omiemme ohelle. Muiden ideat ja ajatukset oikein vastaanotettuina tukevat ja muovaavat omia ajatuksia. Olen monesti törmännyt tilanteeseen, jossa minulla on mielestäni maailman tarpeellisin ja toteutuskelpoisin idea. Menen ja esittelen hienon ideani ystävälleni. Hän ei tyrmää ideaa. Hän antaa kuitenkin arvokkaita neuvoja idean kirkastamiseen. Hävisinkö siinä jotain? En. Pääsen lähemmäs menestymistä, kun annan muiden haastaa itseäni ja ajatuksiani.

Kuinka tehdä vihollisista ystäviä? Lähtemällä sotaisasti argumentoimaan toista vastaan ei saa tämän huomiota. Tuskin hän ajattelee kovin ystävällisesti asiasta. Kuinka monesti joudummekaan tilanteeseen, jossa kuulemme väitteen ja ammumme heti vastaväitteen miettimättä oikeasti, mitä toinen oli sanonut. Monesti huomaamme jälkikäteen ettei aluksi niin väärältä kuulunut väite ollutkaan kauhean kaukana omasta mielipiteestäämme. Ennakoimme, mitä toinen tarkoittaa sanomallaan ja koimme sen hyökkäykseksi omaa ajatusmaailmaamme vastaan. Kiirehdimme. Näin saamme takuu varmasti pidettyä viholliset vihollisina. Seuraavan kerran kuullessamme väitteen, joka särähtää korvissamme, voisimme odottaa hetken miettien väitteen sisältöä. Miettittyämme hetken, voisimme kysyä, mitä toinen ajattelee väitteellään. Aiemmin viholliseksi mieltämämme henkilö osoittaakin kiinnostusta minua kohtaan. Olemme ottaneet hänet huomioon. Olemme itsekin kiinnostuneita hänestä.

Olen puhunut paljon siitä, miten voimme vaikuttaa paremmin toisiimme. Minulla on kuitenkin ikäviä uutisia. Mikään näistä tavoista ei toimi ellei oikeasti ole halukas toimimaan niin, syvältä sisimmästään. Jos kuuntelemme vain kuuntelun vuoksi, jää meiltä kuulematta kaikki, mitä toinen sanoo. Olemme esittäneet kuuntelevamme. Todellisuudessa olemme olleet vain hiljaa, pohtien mitä voisimme itse sanoa seuraavaksi. Voimme täysin vapaasti esittää kuuntelevamme ja esittää olevamme kiinnostuneita muiden ajatuksista sekä ideoista. Mutta vasta, kun oikeasti istumme alas, kuuntelemme mitä toisella on sanottavaa, pohdimme sen läpi, haluamme oppia ymmärtämään toista, kunnioitamme toisen puheenvuoroa, heittäydymme dialogiin emmekä väittelyyn, voimme saada vaikutettua muihin ihmisiin. Näin myös kokemus on rikkaampi meille.

Kirjaa voin suositella kaikille luettavaksi. Kirjan ohella suosittelen haastamaan itsensä tuntemista. Voimme toimia kirjan ohjeiden mukaisesti ja saada tuloksia aikaan. Mutta emme ole oppineet silloin mitään – ellei manipulointia lasketa.